Kävin pikaisesti Hampurissa, jossa tunnelma oli monella tavalla apea ja harmaa. Myös Pyhän Michaelin kirkon tornista avautuva maisema oli apea ja harmaa, tuuli ja satoi lunta. Ilman kosteus ja kylmyys tuntuivat luissa ja ytimissä, kuten sanonta kuuluu. Hissiremontin vuoksi torniin piti kavuta kaikki 452 askelmaa ylös ja takaisin. Sen lisäksi kävimme lauantaina vielä ihailemassa Blankenesin kylää ja sen satoja rappusia. Täältä pääsee kiertokävelylle kylään.
Hampurissa käynnin syy ei ollut nähtävyyksien katseleminen, vaan ystävien tapaaminen, ja sitähän sää ei haitannut. Koska olen viime aikoina lukenut erään työtehtävän ansiosta runsaasti "keittämistarinoita" ja ruokamuistoja, niin halusin jakaa omia rakkaita ruokamuistoja sikäläisten ystävieni kanssa. Tein Hampurissa poronkäristystä - en sentään itse ole teurastanut poroa, mutta toki vuolin käristyslihan - kittiläläisestä porosta. Muusi valmistui paikallisista perunoista ja puolukat olivat Pohjanmaalta. Kollegani Maarit Knuuttila viittaa eräässä artikkelissaan saksalaiseen historiafilosofi Reinhart Koselleckiin, jonka mukaan menneisyyden hyväksi havaitut toimintamallit lohduttavat ja tuovat turvallisuuden tunteen tuntemattomaan tulevaisuuteen (Koselleck 1985). Hyvä ruoka lohduttaa ja sen jakaminen ystävien kanssa luo puolestaan muistoja, jotka jäävät elämään myös meidän jälkeemme. Ruoka, sen maku ja tuoksu herättävät puolestaan nämä yhdessä jaetut hetken tuoden mieliin ruokailutilanteen ja tunnelman.
"Freunde sind wie Sterne. Du kannst sie nicht immer sehen, aber du weißt, sie sind immer für dich da."
