Kävin pikaisesti Hampurissa, jossa tunnelma oli monella tavalla apea ja harmaa. Myös Pyhän Michaelin kirkon tornista avautuva maisema oli apea ja harmaa, tuuli ja satoi lunta. Ilman kosteus ja kylmyys tuntuivat luissa ja ytimissä, kuten sanonta kuuluu. Hissiremontin vuoksi torniin piti kavuta kaikki 452 askelmaa ylös ja takaisin. Sen lisäksi kävimme lauantaina vielä ihailemassa Blankenesin kylää ja sen satoja rappusia. Täältä pääsee kiertokävelylle kylään.
Hampurissa käynnin syy ei ollut nähtävyyksien katseleminen, vaan ystävien tapaaminen, ja sitähän sää ei haitannut. Koska olen viime aikoina lukenut erään työtehtävän ansiosta runsaasti "keittämistarinoita" ja ruokamuistoja, niin halusin jakaa omia rakkaita ruokamuistoja sikäläisten ystävieni kanssa. Tein Hampurissa poronkäristystä - en sentään itse ole teurastanut poroa, mutta toki vuolin käristyslihan - kittiläläisestä porosta. Muusi valmistui paikallisista perunoista ja puolukat olivat Pohjanmaalta. Kollegani Maarit Knuuttila viittaa eräässä artikkelissaan saksalaiseen historiafilosofi Reinhart Koselleckiin, jonka mukaan menneisyyden hyväksi havaitut toimintamallit lohduttavat ja tuovat turvallisuuden tunteen tuntemattomaan tulevaisuuteen (Koselleck 1985). Hyvä ruoka lohduttaa ja sen jakaminen ystävien kanssa luo puolestaan muistoja, jotka jäävät elämään myös meidän jälkeemme. Ruoka, sen maku ja tuoksu herättävät puolestaan nämä yhdessä jaetut hetken tuoden mieliin ruokailutilanteen ja tunnelman.
"Freunde sind wie Sterne. Du kannst sie nicht immer sehen, aber du weißt, sie sind immer für dich da."
Totta! Ruokamuistot ovat niitä vahvimpia muistoja, joita mukanamme kannamme. Mielenkiintoinen aihe.
VastaaPoistaOlipa huono tuuri tuon sään suhteen, harmaata näyttää olevan. Täällä Suomessa en ole muuten koskaan tuntenut kylmyyttä luissa ja ytimissä samalla tavalla kuin vaikkapa Etelä-Saksassa tai Itävallassa. Onkohan siellä sitten kosteampaa?
Siellä sataa usein ja on muulloin kosteaa. Ja näin talvella tosi kylmää, lauantaina oli tuulennopeus jotain tosi kovaa. En tosin nähnyt missään lukuja. Mutta muuten oli mukavaa käydä siellä!
PoistaOlipas siellä Hampurissa taas harmaata! Blankenesessa sait ainakin tarpeeksi liikuntaa eikä tullut kylmä.
VastaaPoistaIhan totta nuo sanat ruoasta ja lohdutuksesta jne. Mutta tuo viimeinen linkki (ARTIKKELIIN) ei taida ihan oikein toimia. Vai näenkö väärin, kun tämä sun blogisi teksti hyppii ihan ihmeellisesti. Voisin luulla, että olen juonut jotain väärää, mutta muiden blogit pysyy kyllä paikallaan.
Kyllä se linkki toimii, tosin siinä on vain kirjan sisällysluettelo. Sen sijaan suosittele tätä googlessa teksti tulee hassusti postauksiin ja kuvien päälle. En ole minäkään juonut mitään väärää! :)
PoistaKylmää oli ja nyt minulla taitaa olla nuha.
Helena
Olipa kiva eksyä blogiisi ja nähdä täällä kuvia tutuista paikoista. Saksa on sydäntäni lähellä. Kävin siellä ensi kertaa vuonna 1981, palasin vuoden päästä Hampurin liepeille au pairiksi ja nyt 2000-luvulla vieraillut siellä useamman kerran. Syvimmän vaikutuksen on tehnyt varmaankin Berliini, jossa kävin vv. -81 , -83 ja -84 (molemmilla puolilla jaettua kaupunkia) ja nyt uudelleen muutama vuosi sitten yhdistyneessä kaupungissa. DDR:n historia kiehtoo, vaikka tulen aina surulliseksi siellä asuneiden ihmisten kohtaloista. He olivat maassa kuin vankilassa. Nykyään kirjoittelen erään entisen itäsaksalaisen rouvan kanssa, mutta en ole vielä hirvinnyt kysyä hänen elämästään ja oloistaan DDR:ssä.
VastaaPoistaKiva kun eksyit! Olin muutaman kuukauden Hampurissa ja reissasin mahdottomasti. Kävin juuri tuolloin katsomassa sikäläistä ystävääni, joka haisattiin tuon vuoden lopulla. Saksa on kyllä hieno maa ja myös kieli. Nyt olen työmatkalla Wienissä. Kirjakauppoihin pääsen ensi viikolla ja sieltä toivottavasti löytyy historia-aiheisia kirjoja...
VastaaPoistaÄsh noita virheitä, joita en nyt tällä vehkeellä osaa korjata. Hänet siis haudattiin. Ja Berliini on hieno kaupunki. Myös Görlitzt teki vaikutuksen!
VastaaPoista