Lukijat

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Tsernobylin muistopäivä




30 vuotta sitten oli kaunis keväinen päivä, olimme opiskelukaverien kanssa tutustumassa erääseen kansanopistoon. Emme tienneet mitä silloin tapahtui Ukrainassa Tsernobylissa, joka tuli maailman tietoiseen muutaman päivän viiveellä. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on taas puhuttu ja kirjoitettu paljon, järjestetty seminaareja ja muisteltu uhreja ja onnettomuutta sekä nähty Pripjatin autiutta, josta on tullut suosittu hylättyjä tuhon paikkoja edustava matkakohde.

Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus merkitsi katastrofia monin paikoin. Yksi tällainen oli poronhoito ja erityisesti ne paikat, joille pahin ydinlaskeuma satoi. Tällöin myös becquerelit ja cesiumit tulivat poronhoitajaperheiden aktiiviseen sanavarastoon. Becquerellillä tarkoitetaan säteilyn aktiivisuuden yksikköä, joka kuvaa hajonneiden atomien lukumäärää sekunnin aikana. Cesiumin radioaktiivinen isotooppi cesium 137 puolestaa vapautuu ydinvoimalaonnettomuuksissa ja rikastuu esimerkiksi ilmasta ravinteet ottaviin jäkäläään ja luppoon, jotka puolestaan ovat porojen lempiravintoa tiettyyn aikaan vuodesta.  

Säteilyturvakeskuksen tietojen mukaan laskeumaa tuli Etelä-Suomeen enemmän kuin poronhoitoalueelle. Lappi ja erityisesti poronliha olivat saanut jo aiemmin radioaktiivisia aineita, jotka olivat peräisin 1950- ja 1960-lukujen ydinkokeista Novaja Zemljalla. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuden aiheuttama laskeuma    
Suomessa oli tietyissä paliskunnissa korkeampi kuin toisissa, mutta näissä määrät eivät ylittäneet myyntikieltomääriä, kuten valitettavasti Ruotsissa. Siellä ostettiin “puhtaammilta” alueilta ruokaa poroille tai siirrettiin poroja eri laitumille, jossa maasta saatava ravinto oli puhtaampaa. Ihmisten parissa kiersi folklorena eräänlaisia “becquerel-keittokirjoja”, joiden opettamien keinojen avulla pyrittiin becquerellien määrä poronlihassa (tai muissa luonnontuotteissa) saamaan mahdollisimman alas. Tsernobylin ydinvoimalaonnettouuden jäljet näkyvät yhä edelleen luonnossa ja luonnontuotteissa kuten sienissä, marjoissa, kaloissa ja poronlihassa.  

Vaikka Tsernobylin aiheuttamaa laskeumaa tuli Lappiin vähemmän kuin Suomen eteläosiin, niin poronlihaa käyttävät perheet ovat tehokkaasti kuroneet tätä eroa umpeen – ja aikaisemminhan ydinkokeiden vaikutus näkyi heissä, poronlihaa syöneissä. Poronlihan korkea cesiumpitoisuus johtuu ravintoketjusta, jossa cesium rikastuu. Poro käyttää luonnonlaitumilta ravinnokseen erityisesti maajäkälää, luppoa ja sieniä. 

Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus näkyi aikoinaan poronlihan myynnissä ja suosiossa, mutta se ei tilastojen mukaan vähentänyt poronhoitajaperheiden poronlihan syöntiä. Pitoisuuksia tutkivan STUK:n mukaan poronlihan cesium on peräisin ilmakehän ydinkokeista, ja Tsernobylin vaikutus jäi Suomen poronhoitoalueella ainakin pienemmäksi kuin naapurimaissa. Jäljet se on jättänyt ja ne ovat vielä kauan olemassa, mutta valitettavasti ne jäljet eivät näy. 


10 kommenttia:

  1. Mutta ei siitä sentää niin kauaa ole ☺

    VastaaPoista
  2. Oi kiitos, korjasin tuon painovirheen! Mitä sitä meneekin kirjoittamaan.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä iässä sitä ei ihan aina muista noita vuosikymmeniä :-) Minä olin silloin ensimmäisellä interrailmatkallani - yksin. Olin kirjeenvaihtokaverini luona Tsekkoslovakiassa Karlovy Varyssa. Tiedot olivat sielläkin heikot. Tosin kotipaikkakuntani mainittiin uutisissa, joka kauhistutti. Uusikaupunki oli yksi paikoista, johon pilvien uskottiin laskeutuneen. Kotiväkeni olivatkin yksiä, joita jonkun kerran testattiin Säteilyturvakeskuksessa sitten myöhemmin.

      Poista
    2. Mulle Itävallassa asuvat ystäväni lähettivät kysymyksiä Suomen tilanteesta, esim. missä pyykit kuivataan ja saavatko lapset olla ulkona. Tietämättömyys ja huhut olivat varmaan pahempia kuin se tieto, vaikka kyllähän sekin kauhistutti. Ja se mitkä poronhoitoalueet kärsivät eniten.

      Poista
  3. Luin tänään pari artikkelia miehistä, jotka lähetettiin sinne ydinvoimalan lähelle tai itse voimalaan "siivoamaan sotkuja". Henkensä ja terveytensä kaupalla sitä tekivät. Kirjoitit hyvin siitä, että kaikki vaikutukset eivät näy. Muistan, että kotisedullani puhuttiin laskeumasta. Syöpää on kylässä paljon ja viime kerralla hautausmaalla kävellessäni tuli mieleen, että olisikohan sillä pahalla laskeumalla osuutta asiaan. Oli nimittäin aika monta suht nuorena pois nukkunutta ja kuolinsyy kaikilla sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkyttäviä kertomuksia noista "pelastus- ja siivoustöistä" on yhä edelleen. Mutta kyllähän meillä eniten laskeutumaa on tullut niistä ydinkokeista ja jo enne Tsernobyliä - eihän se kyllä auta yhtään mitään eikä vie Tsernobylin vaikutuksia yhtään pienemmiksi!

      Poista
  4. Jokaisen kannattais lukea Tsernobylista nousee rukous.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Mulla oli sen saksannos kädessä Hampurin kentällä, mutta en kuitenkaan ostanut. En tiedä pystynkö lukemaan sitä suomeksi...

      Poista
  5. Nuoreten ihmisten on varmaan vaikeaa käsittää, miten nihkeää oli tiedonanto 30 vuotta sitten ja sitä ennen.
    Pahinta oli aikanaan vaikeneminen Neuvostoliiton ilmakehässä tekemistä ydinkokeista, vaikka niitä seurattiin myös meidän lähimailla Niinisalossa ja joskus "ukkosen" kumukin kuului. Joskus kuin vaivihkaa mainittiin, että ydinjätteitten laskeutumaa olisi enemmän Etelä-Suomessa.
    Pahinta oli myös yritykset salailla ja vähätellä Tschernobylin onnettomuutta.Pahaa oli Saksankin viranomaisten yritykset ensipäivinä olla antamatta informaatiota kansalle ja kaiketi heidänkin halunsa vähätellä katastrofia.Ruotsin kauttahan Saksankin media rupesi aluksi tietoa saamaan, kunnes Saksan viranomaisten oli pakko varoittaa kansaa. Oli surkeaa nähdä TV-uutisista Ruotsin Lapin porojen tappoa. No sitten kyllä geigermittarit rupesivat tikittämään tiheään, kun viljelijät kulkivat pelloillaan täällä Pfalzin vihannesviljelyalueella, missä kieli pitkällä odotettiin sateisen ja kolean huhtikuun jälkeen uutta satoa. Vihannestukusta salaatit, retiisit ynnä muut menivät tonneittain ongelmajätteeseen. Puutarhan omistaneet työtoverit lainailivat geigermittareita ja manailivat menetettyjä syöntivalmiita salaatinkeriään. Peltomaista en tiedä, mutta vielä nyt 30 vuoden jälkeen on myös Pfälzer-Waldin metsämaassa niin paljon ydinjätteitä, että huomattava osa metsästetyistä villisioista menee hävitettävaksi ongelmajätteenä.
    En ole lainkaan pahoillani siitä, että Saksan valtio ei enää pidennä päiviensä päähän tulevien vanhojen atomivoimaloiden käyttöikää eikä anna lupaa rakentaa uusia. Rajanaapureissa ajatellaan eri tavalla.

    VastaaPoista
  6. Kyllä oli silloin nihkeää tiedottaminen; ei toimisi tänään ainakaan teillä eikä meillä! Vaan mistä sen tietää... Jostain kumman syystä rakennetaan uutta ydinvoimalaa suuresta vastustuksesta huolimatta.

    Nyt alan muistaa tuota Keski-Euroopankin tilannetta, vaikka tietysti myöhemmin seurasin Tsernobyliä juuri poronhoidon näkökulmasta.

    VastaaPoista