Lappi-krimiä

          

Sain Haaparantaan suuntautuneelta työmatkalta lainaksi ystävältäni kaksi Saksassa erittäin suosittua dekkaria tai krimiä, kuten siellä niitä nimitetään ja näiden kirjojen kannessakin luki, että “ein Lappland-Krimi”. Pohjoismaalaisten kirjoittamat Skandinavia-krimit ovat olleet suosittuja Saksassa jo monta vuotta. Myöskin Saksan eri alueille tai paikkakunnille sijoittuvat dekkarit ovat suosittuja. Paikkakuntien kirja- tai turistikaupoista löytyy aina isot pinot alueelle sijoittuvia krimejä. Niitä löytyy niin Hampurista, Kölnistä, Rügenin saarelta tai vaikkapa alpeilta. Ne ovat myös hyvä tapa opiskella kieltä tai paikkakunnan kulttuuria. Itse opiskelin aikoinaan saksaa ja uuden väliaikaisen asuinalueen Baselin ja Elsassin tapahtumia lukemalla Hansjörg Schneiderin luoman komisario Hunkelerin arjesta. Myöhemmissä krimeissa Hunkeler viihtyi yhä enemmän Elsassissa sijaitsevassa talossaan ja nautti paikallisia herkkuja, kun ensimmäisissä kirjoissa hänen vapaa-ajan vietto ja seurustelu Baselin alamaailman kanssa oli hieman “liikkuvampaa”.   

Pääsiäisenä lukemani kaksi dekkaria sijoittuvat Jokkmokin alueelle Pohjois-Ruotsiin. Niiden kirjoittajaksi merkitty Klara Nordin on Jokkmokiin 2008 muuttanut saksalainen Hiltrud Baier.  Pseudonyymi Klara Nordin on tarkoituksella valittu. Ensinnäkin ruotsalaiselta kalskahtava nimi kertoo pohjoismaisen rikoskirjallisuuden nauttimasta suosiosta Saksassa ja toiseksi se vie lukijan ajatukset uskottavasti Ruotsin Lapista kirjoittavaan kirjailijaan. Klara on myös kirjailijan toinen nimi ja sukunimi Nordin viittaa puolestaan pohjoiseen. Näin kirjoittaja kertoi Hannele Kentän Pohjolan Sanomissa aiemmin talvella kirjoittamassa artikkelissa, jossa esiteltiin nämä molemmat kirjat, esikoisteos Kuolemantulet eli Totenleuchten sekä viime syksynä ilmestynyt Septemberschuld, Syyskuun velka. Kirjoja ei ole ainakaan vielä käännetty edes ruotsiksi saati suomeksi. Niistä näkee selkeästi, että ne on tarkoitettu Skandinavian ulkopuolisille lukijoille, sillä niin tarkasti on selostettu meille niin tutut asiat. Tarkkuus ja lukemattomat yksityiskohdat ovat näissä teoksissa tae kirjoittajan pitkäaikaisesta (Ruotsin) Lapin ja saamelais-kulttuurin tuntemuksesta ja rakkaudesta niihin. “Saamelaisen elämäntavan valikoituminen tapahtuma-alustaksi oli yksi menestystekijöistä. Se kiinnostaa niin kirjoittajaa kuin lukijoitakin”, sanoo kirjailija Hannele Kentän haastattelussa 16.1.2016.

Nordinin esikoisdekkari Kuolemantulet alkaa Jokkmokin Talvatis-järven sulaan moottorikelkalla ajaneen nuorukaisen kuolemasta. Myöhemmin Jokkmokin kuuluisien talvimarkkinoiden aikana tapahtuu paljon muuta paikkakunnalle tulleen göteborgilaisen toimittajan yrittäessä tutustua saamelaiseen kansanparannukseen tehtävänään kirjoittaa tästä artikkeli. Asuessaan erään kirjan keskushahmon luona – hänet tavataan myös myöhemmässä teoksessa – hän tutustuu moniin kyläläisiin, saamelaisten historiaan ja paikkakunnan salaisuuksiin. Monet yksityiskohdat ovat totta myös todellisessa elämässä, kuten Talvatis-järven sula kohta, johon poika hukkuu alussa.

Saamelaiset, ympäristökonfliktit, luonnon puolesta taistelu ja poronhoito ovat tärkeässä osassa Nordinin viime syksynä julkaistussa Syyskuun velka, Septemberschuld -krimissä. Murhan ja  paikallishistorian lisäksi lukija saa tietää paljon myös saamelaisalueen ympäristökonflikteista, kuten Ruotsin Lapin kaivosten ikävästä historiasta, uusista kaivoshankkeista ja ennen kaikkea vesakkomyrkytyksistä, jotka sitten ovatkin tärkeässä osassa murhajutun paljastumisessa. Tässäkin kirjan alkusivuilla tapahtunut porojen tappamiseen käytetyllä pulttipistoolilla tehty murha liittyy vuosikymmeniä sitten tehtyyn ja salaisuudeksi jääneeseen surmaan.

Kirjoista tulevat esille myös nykypäivän mutkikkaat ja hankalat perhesuhteet, työssäkäyvän naisen hankaluudet yhdistää lapsen hoito ja tärkeän työn epänormaalit työajat. Molemmista kirjoista huokuu myös tekijän tietämys saaamelaiskulttuuria ja Ruotsin Lapin tapahtumia kohtaan. Nähtävästi ne ovat myös kuluneet hyvin saksalaisten käsissä, sillä ainakin esikoiskirjaa on myyty paljon.

Koskahan vastaavia Lappi-dekkareita ruvetaan kirjoittamaan ja julkaisemaan meille suomalaisille? Muutamia on toki ilmestynytkin, viimeksi Milla Ollikaisen Kolariin sijoittuvat dekkaritrilogia Veripailakat, Vesiraukka ja Pirunkuru. Ne vain ovat niin “toimittajamaisesti” tehtyjä, nopealukuisia dekkareita. Vaikka niissä käytetäänkin paikallista perinnettä ja historiaa hyväksi, niin tietty “lehtijuttumaisuus” tekstissä ei vie niitä vaikkapa saksalaisdekkareiden tai Åsa Larssonin tasolle. Onneksi Åsa Larssonin dekkareiden filmatisointeja voi nyt  odotella… 

Kirjailijan kuva hänen sivulta: http://www.klaranordin.de