Puukonheittoa Lompolon koululla

Heti sotien jälkeen vuonna 1946 perustettiin Lompoloonkin kansakoulu, jota kävivät myös pohjoisen lähikylän Puljun lapset. Maalta- tai oikeastaan maastamuuton, sillä näiltä seuduin lähdettiin työn perässä Ruotsiin eikä Etelä-Suomeen, hulluina vuosina koulu lakkautettiin asteittain, ensin vuonna 1964, jolloin alaluokat siirtyivät naapurikylään Tepastoon. Lopullisesti Lompolon kansakoulu sulki ovensa oppilailta vuonna 1966. Itse en ehtinyt käydä päivääkään koulua kotikylässäni. Koulu olisi voinut jatkua vielä muutaman vuoden alenevasta oppilasmäärästä huolimatta, mutta jostain kumman syystä, jota en tässä viitsi spekuloida, osa kyläläisistä halusi lapsensa muualle kouluun. 

Vaikka koulu lopetettiin, niin itse rakennus ja tarinoita sen monista opettajista on jäljellä. Yhdestä entisestä sijaisopettajasta on myös konkreettisina jälkinä opettajainasunnon huoneen sisäseinä täynnä puukonheiton jälkiä. Puukonheitto ei kuitenkaan ole ollut oppiaine, vaan kevätlukukaudeksi 1952 kansankouluopettajan viransijaisuutta hoitamaan valitun Mauri Sariolan ajanvietettä. Liekö hänellä aika tullut pitkäksi? Muukin vapaa-ajanvietto lienee ollut, ainakin tarinoiden perusteella, värikästä. Kittilässä Sariola myös tutustui Kittilän silloiseen kunnanlääkäriin Pekka Peltoseen, josta tuli myöhemmin Sariolan Ei loitsu eikä rukous -kirjan Erkki Tuuloksen esikuva. 

Koululaisten jouduttua jättämään koulun se toimi ensin vuokra-asuntoina, kunnes Kokkolan seurakuntayhtymä osti sen leirikeskuksekseen 1970-luvulla. Seurakuntayhtymän omistuksessa koulu myös remontoitiin. 2000-luvulla koulu vaihtoi jälleen omistajaa, ja nyt sen omistajana on henkilö, joka on itse käynyt siellä kansakoulua. Koulua voidaan myös vuokrata pieniin juhliin ja kursseihin. Siellä on kesäisin kokoontunut pieni ”kesäjoogaryhmä” ja yhdessä luokassa on viime kesien aikana kudottu muun muassa meidän uudet matot. Tulevana viikonloppuna siellä konsertoi paikkakuntalainen Mandoliinimiehet  kylätoimikunnan hyväksi. 

Sariolan ja hänen puukonheittokavereiden jäljet ovat yhä näkyvissä seinässä. Tosin mustaksi petsatun seinän valokuvaaminen kännykkäkameralla on haasteellista.  

Päivän havainto: Yöpakkasista huolimatta polttiaisia riittää.