Lukijat

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Rajattoman Euroopan rajamailla osa III: kahvia Aacheniin

Täällä lyhyiden välimatkojen Schengen-Euroopassa rajan ylittämistä ei juuri edes huomaa kuin korkeintaan eri kielisistä opasteista tai autojen rekkareista. Toisin on ollut Saksan, Hollanin ja Belgian rajamailla toisen maailmansodan jälkeen, jolloin täälläkin salakuljettaminen oli monesti välttämätöntä. Kolmen valtion rajan lähellä sijaitseva Aachenin alue on ollut tunnettu sodan jälkeen erityisesti kahvin salakuljetuksesta, sillä brittien miehityvyöhykkellä kahvilla oli korkea vero. Kahvia salakuljetettiin Hollannista ja Belgiasta Saksaaan. Salakuljettajia oli satoja ja heitä kutsuttiin sysimustiksi kissoksi, jotka yön turvin rahtasivat kahvia reppuihin tai vaatteisiin kätkettyinä. Osa käytti erityisiä salakuljetusliivejä, osa puolestaan kulki polku- ja moottoripyörillä, joiden istuimiin kahvi piilotettiin tullimiesten ja brittiläisten sotilaitten tarkastusten varalta.

Musta kissa (chat noir) eli kahvinpavut olivat kovaa valuuttaa tässä kolkassa sodan jälkeen. Salakuljetusta tehtiin osaksi hengen pitimiksi - kuten Suomen länsirajallakin - osaksi ehkä seikkailun tai alueen perinteiden vuoksi ja sitä jatkettiin 1950-luvulle asti.  Täälä Aachenin seudulla elettiin rajattomassa Euroopassa paljon ennen Schengeniä - tai ainakin osa eli. Osa kävi myös työssä rajan takana, osa puolestaan ostoksilla. 

Sijaintinsa puolesta Aachenin seutu on monikielinen ja -kulttuurinen: siellä puhutaan kolmea kieltä, siellä on tunnistettavissa viisi kulttuurialuetta ja kaiken näiden lisäksi tällä Euroalueella tehdään yhteistyötä yli valtioiden ja alueiden rajojen. Enää kahvia ei tarvitse salakuljettaa, mutta Saksan vanhimmaksi kahvinpaahtimoksi itseään mainostavan Plums'in kahvia oli pakko ostaa mukaan.


Rajan lähellä sijaitsevassa Eifelin vuoristossa on kuulemma kirkko, joka on osittain maksettu kahvin salakuljetuksella ja sitä kutsutaan kansan suussa nimellä Sankt Mokka. Tätä kirkkoa en nähnyt, mutta sen sijaan pääsin ihailemaan Aachenin tuomiokirkkoa, joka on Saksan ensimmäinen maailmanperintökohde vuodelta 1978. Se on toiminut myös rakennuttajansa Kaarle Suuren kruunajaiskirkkona.


Kävimme samalla retkellä myös Hollannin puolella Maastrichtissa, jossa Maastrichtin sopimus on 7.2.1992 allekirjoitettu. Sen kunniaksi on pystytetty mm. Maura Biavan tähdistä koostuva monumentti Euroundabout Bonnefanten museon eteen. Korkeammat 12 tähteä symboloivat niitä maita, jotka osallistuivat vuoden 1991 kokoukseen. Loput 23 lyhyempää tähteä edustavat myöhempiä ja tulevia EU:n jäsenvaltioita. Tämän monumentin kauneudesta voi olla monta mieltä.

Euroundabout, kuvan lähde näkyy sitä klikkaamalla.

Monet kiitokset ystävälleni Allulle ja Allumiehelle mukavasta retkestä minulle entuudestaan tuntemattomille seuduille!

Päivän havainto: Kirkosta saa myös upean kirjakaupan, kuten Maastrichtissä on tehty.

5 kommenttia:

  1. Tämä oli nyt jatkoa Allun kertomukselle ja totean jälleen, että tuo kirkko on uskomattoman kaunis.
    Niin, kirkkojakin voi näköjään uusiokäyttää, kuten Maastrichtin kirjakauppa osoittaa. Ikävämpi historia on meidän tytön kastekirkolla, kun Porkkalan miehityksen aikaan venäläiset käyttivät sitä tanssisalina ja hevostallina. Kauniisti oli sekin sitten entisöity.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja yksi kuvakin on sama. :) Kun tuon Aachenin kirkon näkee vaikka kuvissa, se kyllä jää mieleen. Oli tosi vaikuttava kirkko.

      Tuo kirjakauppa oli tosi hieno. Onhan niitä ravintoloitakin (muistaakseni) entisissä kirkoissa, tuolla Englannissa kai. Ja olen myös ollut discossa entisessä kirkossa, mutta se Keski-Venäjällä.

      Poista
  2. Ei kyllä pitäisi olla sama kuva, se oli vain FB:ssä.

    VastaaPoista
  3. Toi kahvikuva, eikö ole? Kohta pääsen juomaan sitä ostamaani kahvia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, jotenkin ajattelin kirkon sisäkuvaa, meillä on molemmilla melkein samasta kohtaa otettu.

      Poista