Lukijat

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Rajattoman Euroopan rajamailla osa I: Görlitz-Zgorzelec

Kaupungit ovat myös pyrkineet Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi.
Meistä suomalaisista, jotka asumme kaukana pohjoisessa - enkä tarkoita tällä Lappia - asuminen tai oleskelu, sillä enhän täällä vakituisesti asu, täällä lähellä Manner-Euroopan keskustaa saa aikaan matkakuumeen, sillä kaikki onkin yhtäkkiä niin lähellä. Berliiniin kaksi tuntia, Baseliin ja Budapestiin, no hieman enemmän. Osa näistä tekemistäni matkoistani on liittynyt omaan tutkimukseeni arjen ylirajaisuudesta Tornion-Haaparannan kaksoiskaupungissa. Olen tutustunut täältä käsin kolmeen raja-alueeseen ja kaikilla matkoilla minulla on ollut "paikallisoppaat" tai ainakin melkein paikallisoppaat. Puolan ja Saksan rajalla sijaitsevassa kaksoiskaupungissa, Görlitz-Zgorzelecissa minua opasti Görlitzissä asuva Misca W, Tanskan ja Saksan rajaseudulla kieliläinen kollegani Silke Göttsch-Elten (ja matkaseurana oli myös Markus Tauschek Kielistä) ja Saksan, Belgian ja Hollannin rajaseudulla ystäväni Allu ja W.

Ensimmäinen retki suuntautui Saksan itärajalle, sillä jo kesäkuun alussa kävin Görlitzissä ja Zgorzelecessa. Vuoteen 1945 nämäkin kaupungit ovat kuuluneet yhteen, kunnes Puolan ja Saksan välinen, ns. Oderin-Neissen raja vedettiin. Näin Neissestä tuli rajajoki erottamaan Görlitzin ja Zgorzelecen kaupunkeja toisistaan. Tämä pitkään vahvistamaton raja on ajoittain ollut jopa kovemmin valvottu kuin Länsi-Saksan ja DDR:n välinen raja, sillä Puolan Solidaarisuus-liike mietitytti DDR:ssä. Kansainvälisyyttä tälle alueelle lisää myös se, että Tsekin rajalle on vain muutama kymmenen kilometriä. Oppaanani toiminut Mischa kertoikin, että hänellä on kolme lompakkoa kolmea eri valuuttaa varten. Tornionjokilaaksossahan pärjää periaatteessa kahdella (tai käyttämällä luottokorttia).

Neissen rantoja on viime vuosina laitettu kuntoon. Nyt juuri viimeistellään suojavalleja tulvien varalta, sillä edellinen muutaman vuoden takainen tulva sai aikaan huomattavia taloudellisia tuhoja kaupungissa. Puolan puoleinen ranta on jo jokseenkin kunnostettu ja siellä on mm. viihtyisä puisto (ei näy kuvissa).


Görlitz, jossa on noin 500 suojeltua - ja EU:n ja Saksan varoilla korjattua - gotiikan, renesanssin ja barokin ajan rakennusta ja niiden lisäksi vielä satoja nuorempia arvorakennuksia, on todella kaunis, mutta hiljainen kaupunki. Työpaikkojen puuttuessa väki muuttaa muualle ja vain vanhukset jäävät asumaan tähän kauniiseen aavekaupunkiin, joka on kaupunkikuvansa vuoksi päässyt moniin elokuviin, kuten  mm. Kate Winsletin tähdittämään leffaan. Ostosmatkailu Zgorzeleceen ei vielä ole kaupunkia vilkastuttanut. Heti jalankulkijoille tarkoitetun uuden rajasillan ylittämisen jälkeen pääsee näppärästi ostoksille tai nauttimaan palveluiden halvemmista hinnoista: ravintoloita, tupakka- ja alkoholiliikkeitä, rahanvaihtotoimistoja, huoltoasemia ja erilaisia "alan" liikkeitä löytyy. Saksalaiset tulevat Puolaan etupäässä halvan alkoholin, [huonolaatuisemman] tupakan ja bensan vuoksi, mutta he käyttävät myös ainakin ravintolapalveluita hyväksi. Puolan puolella näkyi myös Irlannin rekisterissä olevia autoja, sillä puolalaiset ovat EU:n jäsenyyden jälkeen lähteneet suuri suurin joukoin töihin mm. Irlantiin.


Pikaisella käynnilläni Zgorzelecessä siellä tuntui olevan enemmän "eloa" kuin pieteetillä kunnostetun Görlitzin vanhan kaupungin kaduilla. Zgorzelen asukkaista (noin 33 000) suurin osa on töissä parissa tehtaassa ja voimalaitoksessa. Suurin osa on muuttanut kaupunkiin työn perässä kauempaa Puolasta eikä heillä ole alueeseen aiempia siteitä.

Siitä miten eri tavalla saksalaiset ja puolalaiset ovat kokeneet rajan ja muistelevat sitä ja sen historiassa tapahtuneita murroksia ja muutoksia on Elzbieta Opilowska tehnyt väitöskirjan Kontinuitäten und Brüche deutsch-polnischer Erinnerungskulturen. Görlitz-Zgorzelec 1945-2006. Hän on haastatellut asukkaita rajan molemmilla puolin. Teos on tällä hetkellä matkalla kohti Turkua, joten en pysty tässä tiivistämään sen sisältöä muutamaan virkkeeseen. Jätettyyn, luovutettuun ja jaettuun kotiseutuun ja siihen liittyneisiin tunteisiin ja muistoihin saattoi tutustua Görlizissä sijaitsevassa Sleesian museossa (Schlesisches Museum zu Görlitz), joka nimensä mukaisesti keskittyi Sleesian historiaan.

Görlitz-Zgorzelecessä on yritetty lisätä ylirajaista yhteistyötä, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Tornion-Haaparannan välinen yhteistyö on heilläkin toiminut esimerkkinä ja vaikutti siltä, että se on eräänlainen esikuva. Varojen - ja ehkä myös kielitaidon - puutteesta johtuen toiminta yli rajan on tällä hetkellä vaatimatonta. Erilaisia kulttuuri-, urheilu- ja nuorisotapahtumia järjestetään ja tänä kesänä oli mm. kansainvälinen juoksutapahtuma. Puolaa ja saksaa oli näkyvillä julisteissa ja mainoksissa ja näitä kieliä myös kuuli kaduilla. Tapahtumia mainostettiin molemmilla kielillä. Görlitzissä näkyi olevan myös puolankielisiä kiinteistötoimistoja.

Görlitzin vanhan kaupungin keskustassa oli runsaasti kahviloita, hotelleja, vuokrattavia lomahuoneistoja ja antiikkiliikkeitä sekä matkamuistokauppoja. Siellä sijaitsee myös runsaasti tyhjiä teollisuusrakennuksia, joiden korjaamista suunnitellaan. Tänne entisen veturitallin alueelle olisi tarkoitus sijoittaa nuorille työpajoja:


Molemmissa kaupungeissa Euroopalla ja Euroopan Unionilla näytti olevan vahva markkina-arvo, sillä niillä markkinoitiin erilaisia tuotteita ja tapahtumia. EU:n tähdillä mainostettiin esimerkiksi autokorjaamoa. Kesäkuussa järjestettiin mm. 9. Eurooppa-maraton, jonka reitti kulki molemmissa kaupungeissa, jotka puolestaan markkinoivat itseään Eurooppa-kaupunkeina. Tässä kalastus- ja ulkoiluliikkeen ikkunoissa kiersi EU:n jäsenvaltioiden nimiketju:

Vaikka Schengenissä ollaan, niin raja näkyi kaupungeissa selvästi. Raja on vielä myös taloudellinen raja ja se näkyy mm. ostomatkailuna, vieraana kielenä tai vaikkapa saksalaisten poliisien pistokokeina rajalla. Näitä pistokokeita tehtiin Puolassa (ja Ukrainassa) kohta pelattavien jalkapallon EM-kisojen vuoksi. Nuori poliisi, jonka kanssa juttelimme, kertoi rikollisuuden tällä rajalla lisääntyneen viime vuosina huomattavasti. Ehkä se on myös osa poliittista agendaa. Ainakin siellä käydessäni poliisit pysäyttivät autoja juuri peruskorjausta odottavan Görlitzin Stadthallen kohdalla.

Päivän havainto: Saksa ehtii yllättää, sillä tänään yrittäessäni lähettää pakettia Suomeen kohtasin postivirkailijan, jonka tietämys Euroopan nykyisestä maantieteestä oli hieman puutteellinen. "Wo ist Finnland, in Europe?" kysyi Hampurin yliopiston viereisen postin virkailija kollegaltaan. Kollega valisti, että on Euroopassa ja jopa EU:ssa. "Aber Euro haben sie nicht, Schweden hat es nicht". Sanoin tähän, että Finnland ja Schweden ovat kaksi eri maata ja Finnland on Deutschlandin naapurimaa [siis merellinen ja kaukaa].


 

7 kommenttia:

  1. Görlitz on ollut meidän to see-listalla jo pitkään, mutta jotenkin se on niin kaukana idässä, ettei sattumalta ole kuljettu ohi.
    Kiitos euron me olemme päässeet noista valuuttalompakoista eroon. Ennen meilläkin oli aina Hollannin ja Belgian valuuttaa, kun usein kävimme siellä.
    Se Vorleser, jossa Kate Winslet näyttelee, filmattiin muuten osittain myös Kölnissä. Muistatko kun mentiin entisen työpaikkani ohi, jossa oli nyt suuri rakennustyömaa. Just niissä maisemissa filmattiin ja Allumies olisi päässyt mukaan als Komparse (mitä se on suomeksi?) , mutta ei hullu mennyt.
    Mutta kuule kun Saksan alakoulussa ei päästä maantiedossa Saksaa pitemmälle, niin miten voit vaatia postivirkailijalta, että hän tuntee Suomen!! ☺☺☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomastai Görlitziä, vaikka se onkin tosi hiljainen kaupunki. Se on viehättävä ja rauhallinen ja niitä taloja voi ihailla aivan miten paljon vaan, esimerkiksi se vanha tavaratalo lähellä asemaa.

      En ole ko. filmiä nähnyt, kylläkin sen hotellin, missä Winslett Görlitzissä asui. Kyllä Allumies on hölmö, olis nyt mennyt. Tarkoittaako se avustajaa?

      Kyllä pitäisi Saksankin uudistaa pikaisesti koulunsa, sillä eiväthän nuo alakoulun käyneet pärjää EU:ssa, eiväthän ne tiedä, että Kreikka kohta eroaa Euroopasta, ts. EU:sta. :) Minusta se oli uskomaton virkailija!

      Poista
  2. Toivelistalla on ollut jo kauan tämä pyörämatka.
    Joku avustaja se Komparse kai on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähdet sinne kahdestaan elokuva-avustajan kanssa!

      Poista
  3. Menossahan sinä näyt olevan jatkuvasti, joten kiva, että ehdit tehdä matkaraportin pitkästä aikaa.

    Havainto vuosien takaa: huippu oli, kun työkaverini, parikymppinen tyttö Saksassa ei tiennyt, mikä on Englannin pääkaupunki. Ruotsi ja Suomi olivat yhtä ja samaa maata useimmille. Ja ja, Schweden und Sauna oli yleinen kommentti, kun kuulivat, että olen Suomesta.
    Vanhempi ikäpolvi tunsi hyvin Suomen, samoin kaikki vähän fiksummat nuoret, jotka esimerkiksi tulivat tänne retkeilemään, kuten tuo Allun kertoma "filmiavustaja" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta vanhemmasta polvesta tulee mieleen: kerran yksi meidän firman asiakas, joka tunsi mut vain puhelimesta, kysyi, että OLENKO SODASSA TUTUSTUNUT MIEHEENI.

      Poista
    2. Kohta asetun paikoilleni enkä lähde yhtään mihinkään, tai ehkä vihdoin kesälomalle. On ollut kaikenlaista touhua, että noista kesäkuun alun matkoista Dresdeniin ja Görlitziin olen jo unohtanut osan.

      Kyllähän nämä minun täkäläiset saksalaiset opiskelijatkin ovat ihmetelleet miten vähän jopa heidän tuttavat/sukulaiset tietävät Suomesta, joten ei kai se mitään jos postivirkailijalle ei ole kansainvälisessä Hampurin postissa tullut eteen pakettia Suomeen.

      Kysyitkö Allu, että tarkoittaako hän mahdollisesti 30-vuotista sotaa? Fiksut miehet ovat hakeneet itselleen vaimon Suomesta. :)

      Poista