Lübeck - turistina maailmanperintökohteessa

Unesco on hyväksynyt Saksasta maailman kulttuuri- ja luontoperintökohteiksi yhteensä 37 kohdetta. Hansakaupunki Lübeck on otettu tällä listalle jo vuonna 1987. Tosin Dresden ja sen läheinen Elben laakso on poistettu listalta vuonna 2009. Luonnonperintökohteita on huomattavasti vähemmän kuin kulttuuriperintökohteita; esimerkiksi vuonna 2009 listalle otettu Vattimeren luonnonpuisto, joka on yhteinen Hollannin kanssa. Eilisellä Tanskan ja Saksan rajalle ulottuneella retkellä ajelimme myös tällä alueella pitkin patoja, mutta maisemasta ei juuri paljoa näkynyt rankkasateessa, mitä nyt lehmä- ja lammaslaumoja laidunsi merestä vallatuilla niityillä ja siellä täällä horisonttiin asti ulottuvaa lakeutta halkoivat pienet pato-ojat.

Enemmän näin - sateesta huolimatta - sen sijaan Hansakaupunki Lübeckistä, jossa vietin sateisen sunnuntain täkäläisen ystäväni kanssa. Olin joskus viime vuosidalla ehtinyt olla Lübeckin satamassa noin vajaan tunnin ennen laivan lähtöä; siinä ajassa ehti mainiosti ostamaan marsipaania, josta kaupunki nyt myös tunnetaan. Marsipaania on valmistettu siellä 1700-luvulta lähtien ja nyt Lübeckin marsipaanilla on jopa EU:n suoja. Sama suoja tosin on kai myös espanjalaisella Toledon marsipaanilla. Marsipaanin raaka-aineita manteleita on tuotu joidenkin tietojen mukaan tänne jo 1200-luvulla. Mantelin valmistus oli 1500-luvulla pelkästään apteekkarien käsissä ja sillä nähtiin olevan parantavia vaikutuksia. Vähitellen tämä kallisarvoinen herkku otettiin käyttöön varakkaiden piirien jälkiruokana ja nythän mekin saamme siitä eri muodoissa nauttia.

Mutta on Hansakaupunki Lübeck - tai oikeastaan Hansan kuningatar, kuten sitä mainostetaan - paljon enemmän kuin marsipaania. Sen vanhakaupunki on hyvin korjattu viime sodan palopommien aiheuttamista tuhoista. Hansakaupungin mahtavasta menneisyydestä kertovat kaupunkikuvan useat rakennukset ja muistomerkit, olihan Lübeck Hansan keskus. Yksi tärkeimmistä kohteista, Raatihuone ja sen aukio olivat korjattavana, mutta kaupungin kapeat kujat, lukuisat kirkot, patriisitalot ja museot riittivät hyvin yhden sunnuntaisen käynnin ajanvietteeksi. Kaupungissa voi tehdä myös kierroksen Buddenbrookien, Thomas Mannin kaupunkiin sijoittaman romaanin ja sen filmatisointien mukaan kuten mekin yritimme tehdä. Tosin Mann ei mainitse Lübeckin nimeä, mutta monet vastaavuudet romaanin kaupungin ja Lübeckin välillä ovat selviä. Buddenbrookit oli Mannin esikoisromaani, joka ilmestyi vuonna 1901 hänen ollessaan 26-vuotias. Romaani kuvaa varsin ironisesti lyypekkiläisen kauppiassuvun elämää menestyksestä kohti rappiota neljän sukupolven ajan. Romaanin ilmestyttyä siitä tuli suuri menestys Saksassa ja myöhemmin myös kansainvälisesti. Mann sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1929.  Kirja on suomennettu ensimmäisen kerran vuonna 1925 ja se on ilmestynyt vuonna 2010 uudestaan Ilona Nykyrin suomentamana.

 
Holstentor, vanhaan kaupunkiin johtava portti on yksi tämän "Hansan kuningattaren" maamerkeistä.  Sitä pidetään yhtenä hienoimmista myöhäiskeskiajan (rakennettu 1477-78) kaupunginporteista Saksassa. Myös Tony Buddenbrook lähtee kaupungista tämän portin läpi kohti Müncheniä matkaten hevosilla; tämä näkyy myös elokuvan trailerissa. Nykyään porttirakennus toimii museonäyttelytilana.

Varsinainen näyttely Thomas Mannista, hänen perheestään  ja romaanista Buddenbrookit sijaitsee renesanssifasaadisessa, vuonna 1758  rakennetussa talossa Mengstrasse 4:ssä. Tähän kirjallisuusmuseoksi muutettuun taloon sijoittuu myös osa romaanin tapahtumista. Talo on aiemmin kuulunut Mannin suvulle. Yksi kerros on omistettu Mannin suvun historialle ja elämänkerralle, yksi kerros Buddenbrookeille, esimerkiksi kaikki sen lukuisat käännökset ovat nähtäväsillä ja sen filmatisoinneille. Mm. romaanin ruokasali ja ns. maisemahuone ovat nähtävillä näyttelyssä. Lisäksi filmatisoinneista voi katsella pätkiä. Ylimmässä kerroksessa esiteltiin erikoisnäyttelynä Mannin tyttären Elisabet Mann Borgesin elämää. Näyttely oli mielenkiintoinen, mutta erityisesti ensimmäisen kerroksen Mannin perheen historiaa ja elämää sekä Thomas Mannin uraa esittelevä osus oli raskas pitkine ja moninaisine teksteineen. Onneksi tekstit olivat saksan ja englannin lisäksi myös ruotsiksi, jota ainakin minun on helpompi lukea kuin saksaa (tai englantia). Näyttelytilassa oli välillä tungosta, sillä joillakin (lue: saksalaisilla) on taipumusta jäädä keskustelemaan jostakin kuvasta ja yksityiskohdasta näyttelytekstissä siten, että muut eivät pääse niitä näkemään tai lukemaan. Olisiko tämä sitä saksalaisten besserwissersyyttä? :)

Tämä Besserwisser ei ostanut Buddenbrook-talon myymälästä Mannia alkukielellä, vaan romaanin viimeisimmän filmatisoinnin, jonka on ohjannut Heinrich Breloer. Filmissä on myös tekstitys saksaksi, joten voin jopa ymmärtää sen tai ainakin osan siitä päinvastoin kuin ymmärtäisin romaanista alkukielellä. Lisäbonuksena on, että tunnen yhden elokuvan näyttelijöistä... :)

Tästä löytyy traileri. 

Mannin lisäksi Lübeckillä on myös kaksi muuta Nobel-palkittua, kirjailija Gunter Grass ja poliitikko Willy Brandt, joille omistetut talot näyttelyineen sijaitsevat myös vanhassa kaupungissa. Niissä emme ehtineet käydä kuten emme monissa muissakaan mielenkiitoisissa kohteissa. Lounaan ehdimme sentään nauttia Pyhän Hengen Sairaalan kellareissa sijaitsevassa Kartoffelkeller-ravintolassa.

Kiitos Marialle mukavasta matkaseurasta sateisessa Lübeckissä!

Päivän havainto: Miltähän lübeckiläisistä tuntuu asua maailmankulttuuriperintökohteessa kun turistit  valtaavat kadut, kujat ja ravintolat? Vai keitä vanhassa kaupungissa asuu?

Sateella ei kaduilla ollut tunkua.