Rajattoman Euroopan rajamailla osa II: Tanskan ja Saksan raja

Kieliläinen kollegani Silke Göttsch-Elten (ja matkaseurana oli myös Saksan eteläosasta kotoisin oleva Markus Tauschek) järjesti minulle mielenkiintoisen ekskursion Schleswig-Holsteiniin sekä Saksan ja Tanskan rajalle. Tämä alue vähemmistöineen oli minulle entuudestaan outoa aluetta enkä ollut perillä rajan tai rajojen historiastakaan, mutta nyt - ja Silken asiantuntevan opastuksen, joka perustuu hänen tällä alueella tekemään pitkäaikaiseen tutkimukseen, ansiosta - opin miten raja on sielläkin vaihtanut paikkaansa ja miten rajaa on nykyään tuotteistettu.

Pohjoisen Schleswig-Holsteinin kulttuuri on yhdistelmä saksalaista ja tanskalaista, ja Tanskan puolella puolestaan tanskalaista ja saksalaista. Rajaseutu on kaksikielinen - tai oikeastaan siellä puhutaan tanskan ja saksan lisäksi myös alasaksaa ja friisiä. Saksan puolella on päiväkoteja ja kouluja tanskankieliselle vähemmistölle ja päinvastoin. Myös Schelswig-Holsteinin osavaltion parlamentissa on nyt tanskalaisia edustajia.

Tanskan ja Saksan välinen rajakiista juontaa juurensa vuosisatojen taakse, sillä Schleswig on kuulunut Tanskalle 800-luvulta lähtien ja myöhemmin siitä tuli Tanskan kuninkaan hallitsema herttuakunta. Sen pohjoisosassa oltiin tanskalaismielisiä, kun taas eteläosassa identifioiduttiin saksalaisiksi. 1800-luvulla nämä saksalaismieliset asukkaat mielivät irtautua Tanskasta ja liittyä Saksan liittoon. Tanskan armeija kukisti sodaksi yltyneet kapinayritykset (1848-1851) ja vuonna 1863 Schleswigin alue irroitettiin Holsteinista ja liitettiin vahvemmin Tanskaan. Preussin kanslerin Otto von Bismarckin tavoitteena oli koota saksalaiset ruhtinaskunnat preussilaisten johtamaksi ja yhtenäiseksi keisarikunnaksi. Kansleri julisti  vuonna 1864 sodan Tanskalle, voitti sen Itävallan avulla ja alueesta tuli osa Saksan keisarikuntaa Tanskan näin menettäessä miltei puolet silloisesta maa-alueestaan. Taistelussa kuolleita vainajia on haudattu paikan lähelle (ks. seuraava kuva). Rajakiista sai rauhanomaisen ratkaisun vuonna 1920, jolloin siitä järjestettiin kansanäänestys Kansainliiton välityksellä. Silloisen Schleswigin pohjoisosa äänesti Tanskaan liittymisen puolesta ja Tanskalle se kuuluu yhä tänäänkin.

Tämä Tanskan 18. huhtikuuta vuonna 1864 häviämä taistelu Dybbølin linnoituksessa on tuotteistettu mielenkiintoisella tavalla. Preussilaisten murskavoittoa tanskalaisista (Edit: tai oikeastaan tanskalaisten kokemaan häviötä preussilaisista) muistellaan yhä edelleen joka vuosi taistelun vuosipäivänä taistelukentällä ja läheisen kylän kirkossa, jossa pidettävään jumalanpalvelukseen osallistuu aina jokin kuningasperheen jäsen. Paikalle on rakennettu myös yksityisin varoin museo vaalimaan taistelun muistoa. Museossa voi osallistua mm. dramatisoituun vuoden 1864 taisteluun. Toki ylempänä kuvassa olevilla kanuunoilla ammutaan ainoastaan huhtikuun 18. päivä. Alhaalla kuvassa oleva Dybbølin mylly oli strategisesti tärkeä ja kun se tuhoutui taistelussa on se pystytetty uudelleen. Kauniina kesäpäivänä paikalla oli kymmeniä perheitä piknikillä. Mäeltä avautuu kaunis näköala lahden yli.

Ajoimme Kielistä, Schleswig-Holsteinin osavaltion pääkaupungista ensin läpi Flensburgin,  joka on Saksan pohjoisin kaupunki. Se oli jo keskiajalla tärkeä kauppakaupunki ja on nyt siellä käyvät tanskalaisten lisäksi erityisesti norjalaiset ja ruotsalaiset ahkerasti ostoksilla. Saksan puolella rajaa onkin runsaasti alkoliliikkeitä ja myös seksikauppoja. Näitä oli puolestaan aiemmin 1970-luvulla Tanskan puolella saksalaisasiakkaita varten. Nyt Tanskan puolella on mm. iso bingohalli, jonka kansoittavat saksalaiset [eläkeläiset] bingoiltoina, jotka tietysti ovat myös saksaksi. Myös huonekaluliikkeitä näkyi useita, sillä skandinaavinen design houkuttelee saksalaisostajia. Hinnat ovat merkitty kahdella valuutalla, olipa kyse alueen suosituimmasta hot dog- kioskista Sønderhavissa, jossa mekin nautimme pikalounaan, tai suuremmista liikkeistä. Ja toinen valuuttaa käy myös maksuna.

Raja on tuotteistettu myös siten, että sitä pitkin kiertelee hyvin opastettuja ja varustettuja pyöräreittejä, joista Rajareitti  kulkee Itämereltä Pohjanmerelle. Entisillä raja-asemilla on infotauluja, joissa kerrotaan alueen historiasta ja lisäksi kerrotaan myös rajaseudun tapahtumista, kuten siitä miten maanviljelijälle kävi, kun hänen lehmänsä karkasivat rajan toiselle puolelle. Reitti ja infotaulut on tehty EU:n rahoittaman projektin turvin.

Annies kiosk, lähellä Sønderhavia.

Ajoimme myös Sønderborgin läpi ja bongasimme satamasta Tanskan kuningashuoneen jahdin. Tämä tarkoitti sitä, että kuningatar (tai muita perheenjäseniä) vietti lomaa Sønderborgin kesäresidenssissä eikä sen hieno puutarha ollut yleisölle avoin. Sønderborgin kaupunkikuvassa oli selvästi nähtävissä preussilaista vaikutusta, kuten esimerkiksi punatiilisiä kasarmirakennuksia.

 

Pitkälle iltapäivään me saatoimme nauttia kirkkaasta päivästä ja jopa auringosta, mutta Sønderborgin jälkeen alkoi sade ja sitä jatkui taukoamatta melkein Kieliin asti. Ajelimme myös Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2009 otetulla Vattimeren luonnonsuojelualueella, mutta sateen seasta saattoi juuri ja juuri erottaa patovalleja ja ojia sekä alueella laiduntavia lampaita ja nuorta karjaa. Vattimeren  (tansk. Vadehavet, holl. Waddensee, saks. Wattenmeer) Saksalle ja Hollannille kuuluvat osat ovat maailmanperintökohdetta.

Kieliläisen Kathrin Sinnerin väitöskirjan (2009) Schleswig-Holstein - das nördliche Bundesland. Räumliche Verortung als kulturelles Identitätskonstruktion johdanto ja tutkimuskysymykset löytyvät täältä. Sinner tarkastelee sitä, miten pohjoisuuden kuvia tuotetaan tällä alueella, miten identiteettia ilmaistaan niiden avulla ja miten kansallinen itseymmärrys muovautuu uuden identiteettikonseptin avulla. Sen mukaan asukkaat kokevat alueensa eräänlaisena siltana Pohjoiseen, mutta myös tuntevat yhteenkuuluvutta ylirajaiseen Itämerenalueen, joka sijaitsee Pohjois-Euroopassa. Tätä hän analysoi Lübeckin filmifestivaalien Nordische Filmtage ja Flensburgin musiikkijuhlien,  folkBaltican avulla. Tätä kuvaa luodaan myös poliittisella tasolla. Raja-alueen tutkijan kannalta mielenkiintoista on, minkälaisia identiteettistrategioita alueet hyödyntävät eurooppalaista profiiliaan markkinoidakseen. Onkohan se erilaista Schleswig-Holsteinissa kuin esimerkiksi Tornionjokilaaksossa?

Kiitos retkestä Silke ja Markus ja tervetuloa vastavierailulle Suomen rajamaille!

Päivän havainto: Miksi täällä Saksassa ei yleensä saa vesilasillista kahvin kanssa kuten esimerkiksi Itävallassa tai Unkarissa? Tämä havainto on peräisin unkarilaiselta kollegaltani, mutta olen sitä myös itse ihmetellyt.