 |
| (Pergamon Museum, Berlin, joulukuu 2012.) |
Työnantajallani Turun yliopistolla on muutama vuosi sitten hyväksytty kieliohjelma, joka ei mitenkään korosta englannin ylivaltaa; toki kansainvälistymisessä kiel(i)en osaaminen on tärkeää ja meitä korostetaan monikielisyyteen. Yliopistolain mukaan meillä opetus- ja tutkintokieli on suomi, mutta muitakin voidana käyttää, mutta hallintokieli on yliopistolain mukaan suomi. Hallintopalveluita tulisi olla saatavilla sekä suomeksi että englanniksi. Ja luonnollisesti jokainen tutkija pyrkii julkaisemaan tutkimustuloksiaan - alasta hieman riippuen - myös muilla kuin kotimaisilla kielillä. Täältä löytyy professori Auli Hakulisen kannanotto yliopistojen kieliohjelmiin, jotka hänen mukaansa orjailevat ministeriön suunnitelmia.
Mutta miksi kummassa uusi julkaisujärjestelmä, jota meidän kaikkien tulee käyttää ja joka sinänsä on järkevä ja tarpeellinen työkalu, on vain englanniksi? Kun jaksoi lukea ohjelman ohjeet, niin lopuksi luki näin: "Language settings Järjestelmän kielivalinta. Suomenkielinen käännös on valmisteilla. Suomenkielinen versio sisältää toistaiseksi sekaisin suomea ja saksaa." "Vii aar sou internätsional in the Turku" kuten eräs kollegani facebookissa asiaa kommentoi. Ja tuo seminaarissa esitetty ideakin on jo moneen kertaan ammuttu alas, mutta kuin kauaksi?
Onkohan meidän kansalaisopistossa tarjolla nokiainsinöörienglannin kursseja , että ymmärrän sitten teidän puhetta?
VastaaPoistakyllä varmaan suomi säilyy vielä rinnalla, jos sen käyttöä ei kielletä, joten ei pelkoa...
VastaaPoistaHyvä ehdotus, satsataan johonkin toiseen maailmankieleen. Englanninkielen taito on meillä jo EU-maiden huippua, joten kyllä se siinä mukana pysyy. Monikielisyys kunniaan!
VastaaPoistaTuo englannin ylivalta vaan vahvistuu. Kyllähän ihmiset puhuvat ihan käyttäkelpoista englantia, mutta kyllä siitä puuttuu äidinkielen syvyys.
PoistaJuu, ihan täyttä asiaa. Englantia Suomessa kyllä opetetaan ja osataankin, kuka mitenkin. Olen vain tässä vuosien mittaan joutunut huomaamaan miten TOSI surkeasti VAIN englantia vieraana kielenä osaavat pärjäävät esim. saksalaisessa työelämässä ja asiakaspalvelussa - surku, surku ja häpeä. Miksei Suomessa tajuta mm. Euroopan muiden kielten merkitystä. Onhan EU:ssakin pyöritty jo niin kauan, että luulisi tulleen kantapään kautta selväksi mitä maita ja kieliä alueella on. Plus tietysti itänaapuri ja sen merkitys. Plus muun maailman kulttuuri- ja kauppakumppanuudet.
VastaaPoistapaskeriville sateen keskeltä
Meilläkään juuri kukaan ei osaa saksaa tai ranskaa. Myös ruotsinkielisiä tenttikirjoja kammotaan. Saksa ja ruotsi yhdessä ovat helppo paketti. Tosin itse en osaa kirjoittaa saksaa ja puhetaitokin ruostuu koko ajan, mikä on harmillista. Yritän lukea ja katsoa elokuvia saksaksi.
PoistaSulle on blogissani haaste.
VastaaPoistaKiitos, vastaan mielelläni loppuviikosta kunhan olen saanut yhden työjutun pois pöydältä. Onnea haastatteluun!
PoistaOn hauskaa harrastaa tätä "historiallista" kieltä blogistanissa. Saksassa suomen kieli on tarpeeton ja Suomessa saksa. Jotenkin tuo kielikeskustelu tuntuu joskus turhauttavalta ja tekee surulliseksikin. Humanististen tieteiden professorien on todella syytä avartaa insinöörien ja kauppamiesten näkökulmaa.
VastaaPoistaRupesin miettimään suomen kielen asemaa omasta subjektiivisesta perspektiivistäni.
Viitekehyksesksi otan seuraavan linkin:
http://www.rengas.de/kielikoulut/
Periaatteessa nuo Saksassa toimivat kielikoulut voisi sitten lopettaakin, koska Suomessa jo "kaikki" puhuvat englantia, ja Saksassakin lapset oppivat sitä koulussa.
Olin yli kolmekymmentä vuotta sitten ("kivikaudella" ennen internettiä ja skypeä) perustamassa ja vapaaehtoistyöllä ylläpitämässä erästä noista kielikouluista ja kuljetin lapsiani sinne toistakymmentä vuotta sinne joka viikko. Täytyy sanoa, että vaivaa ja työtä siitä oli. Kansakoulun käyneet, jo kuolleet isovanhemmat osasivat vain suomea. Opeteltiin kommunikoimaan suomeksi.
Ajat ovat muuttuneet. Nuorten suomalaisten äitien vaivat vähenevät., kun tulevaisuudessa ei sitten enää tarvitsisi mitään vaivaa suomen kielen opettamiseksi nähdä. Kansalaisuuden säilyttämiseksi ei tarvitse enää myöskään oleskella 16 viikkoa 12. ikävuoden jälkeen Suomessa. Eli ei tarvitse oppia tuntemaan Suomen kulttuuria, ja pitää yhteyttä toiseen kotimaahansa.....
Minun nuorin tyttäreni suoritti Berliinissä maisterin tutkinnon indogermaanisissa kielissä ja kirjoitti gradun aiheesta: " Ehegesetzgebungswortschatz der alten armenischen Sprache" (Vanhan armenian kielen avioliittolain sanastoa.) Joitakin vain viehättävät muutkin kielet kuin englanti.
Onneksi löytyy poikkeukstapauksia, innokkaita kielenpuhujia ja siirtäjiä. Olen kuullut paljon kertomuksia mm. naapurimaasta Ruotsista ja myös Saksasta siitä, että opettajat tai muut joiden kanssa lapsilleen äidinkieltä puhuvat ja sen oppimaan haluavat saavat kuulla kehutuksia lakata se tai siirtää myöhempään. Ja nyt sitten voi lukea toisen tai kolmannen polven ruotsinsuomalaisten kokemuksia siitä, miten heiltä on "varastettu suomi" tms.
PoistaOnhan tietysti hienoa, että äidit - tai isät - ovat oppineet uuden kotimaan kielen niin hyvin, että pystyvät puhumaan rikasta kieltä, vivahtein ja kaikin nyanssein. Toisaalta kyllä puhutaan siitä,miten tärkeää on tunteiden kieli.