Ei Petteri Punakuono, vaan Petteri Sinisilmä - mielenkiintoista porotutkimusta

Poroja etsimässä ruokaa pellolta, marraskuu 2013.

Hiihtäessäni tänään iltapäivän hämärässä - kylässä oli sähkökatkos, joten valaistu latukin, yksi kylän harvoja kunnallisia palveluja, oli pimeänä - muistin mielenkiintoisen tutkimuksen porojen näkökyvystä. Brittiläis-norjalainen (Tromssan yliopistosta ja Lontoo University Collegesta) tutkimusryhmä on tutkinut miten poron silmät sopeutuvat kaamokseen. Porotutkijat ovat tehneet yhteistyötä norjalaisten poromiesten kanssa. Porojen silmät sopeutuvat pimeään aikaan väriä vaihtamalla; poron silmänpohja nimittäin muuttuu talven ajaksi kullankeltaisesta syvänsiniseksi. Olisipa meillä ihmisilläkin tällainen ominaisuus... Toki poroilla näön tarkkuus heikkenee pimeällä, mutta tärkeämpää niille onkin erottaa pimeässä vaaniva peto kuin nähdä kaikki täysin tarkasti. 

Valoherkkien silmien lisäksi poroilla on muitakin keinoja sopeutua talvisiin olosuhteisiin. Nähtävästi sama tutkimusryhmä on selvittänyt myös porojen kyvyn nähdä ultraviolettivaloa, jota lumessa on runsaasti. Niin runsaasti, että ihmiset ovat vaarassa sairastua lumisokeuteen, mikäli eivät keväthangilla käytä aurinkolaseja silmiensä suojana. Porojen sarveiskalvo päästää UV-säteilyn suoraan läpi ja näin poron silmä voi hyödyntää säteilyn. Lainaan tähän (entisen ympäristönsuojelun opettajani) tiedetoimittaja Kai Aulion kirjoittamaa Tiedebasaarin uutista:

Ultraviolettisäteilyn aistimisen ansiosta poron näkökyky on parempi kuin muilla eläimillä, mikä antaa lajille monia etuja ankarissa arktisissa oloissa selviytymisessä. Uv-säteilyä itseensä imeviä ovat esimerkiksi porojen tärkeimmän talviravinnon eli jäkälien solukot sekä lajin vaarallisimman saalistajan suden turkin solut. Suoraan taivaalta tulevan sekä lumesta ja jäästä heijastuvan ultraviolettisäteilyn pidättyminen sekä ravintokohteisiin että kartettaviin petoihin antaa poroille poikkeuksellisen hyvät mahdollisuuden havaita hyvät ja pahat kohteet taustastaan. Etua näkyvää valoa lyhyemmän aallonpituuden säteilyn näkemisestä on myös talvisessa maastossa liikkumiselle. Erilaiset lumi- ja jäälaadut heijastavat ultraviolettisäteilyä eri tavoin, ja näiden erojen havaitseminen osoittaa poroille parhaat reitit liikkua hangessa.

Joulupukin Petteri-poron nenä ei siis toimi minään kompassina, vaan poro suunnistaa silmiensä avulla. Ja Petteri on urosporo, vaikka joidenkin tietojen mukaan se olisi naaras (kuohitsematon urosporo pudottaa sarvensa rykimäajan jälkeen), sillä myös härillä eli kuohituilla urosporoilla on joulun aikana sarvet. Härkä jaksaa vetää rekeä paremmin kuin pienempi vaadin eli naarasporo. 

(Ks. Lapin Kansa 20.12.2013, Maija Karala: Poro osaa vaihtaa yösilmät. 
Itse tutkimuksesta ks. täältä. (Johtaja Glen Jeffery )