Näillä leveysasteilla kaamos alkaa vähitellen olla ohi. Esimerkiksi Kittilän kirkonkylässä päivän, ts. auringonvalon kesto on jo yli kaksi tuntia. Tänään aurinko oli noussut klo 11.21 ja laski 13.32. Suurin piirtein meidän kylä kohdalla eli Pallastunturin Laukukerolla aurinko on myös ehtinyt nousta pari kolme kertaa ja tänään sitä on pilvien takana näkynyt 1,5 tuntia. Meille aurinko ei - vaikka pilviä ei olisikaan - vielä välttämättä näy, sillä edessä on korkeita vaaroja. Koko joulu on ollut pilvistä, joten valon kajoakaan ei ole näkynyt, revontulista puhumattakaan.
Ranskalaisen kirjailija-toimittaja Olivier Trucin viime vuonna suomennettun esikoisromaanin Viimeinen saamelainen alussa - kirjan tapahtumat sijoittuvat Kautokeinoon - päättyy 40 vuorokautta kestänyt kaamos, jota päivää Truc kuvaa vuoden ihmeellisimmäksi päiväksi, koska se hänen mukaansa kantoi muassaa kaikkea ihmiskunnan toivoa. (s. 13) Siinä kirjan päähenkilö, saamelainen poropoliisi Klemet miettii miksi ihmisille oli langettu tällainen kärsimys, jota hän vertasi perisyntiin. Samoin hän pohti sitä, miten hänen esivanhempansa olivat tulleet toimeen, kun heille ei paikallinen sanomalehti ilmoittanut milloin aurinko seuraavan kerran päivälleen tai minuutilleen nousisi. Olisiko heillä ollut toivoa? Aurinko toisi toivonpilkahduksen samalla kun se palauttaisi ihmisille varjon. (Onhan ihmisillä kuutamollakin varjo, sitä ei tässä kirjassa kai huomattu.)
Minkähänlaisia riittejä ihmiset ovat kaamosaikana suorittaneet, jotta aurigon säteet taas pilkistäisivät horisontista? Viitteitä näistä löytyy kirjallisuudesta. Esimerkiksi Antti Hämäläisen ottamassa kuvassa Petsamon (muistaakseni juuri Suonikylästä, kirja ei ole täällä mukana) saamelainen (nimi tarkentuu myöhemmin) tervehtii äänimerkein nousevaa aurinkoa.
Mutta minkälaisia sääriittejä pitäisi Etelä-Suomessa suorittaa, jotta siellä nyt jo viikkoja kestänyt märkä ja pimeä kausi päättyisi? Jotkut ovat jopa vihjailleet talven perumisesta.
---
Trucin kirjoittama rikosromaani tarkastelee myös kaivosbuumia ja Saamenmaan kaivosten historiaa. Ks. tarkemmin Olivier Truc: Viimeinen saamelainen. Siltala: Helsinki 2013. Suomentanut Lotta Toivanen. 500 s.
Minkälaisia muistoja sulla on pimeydestä lapsuudessasi eli kärsitkö? Itse en muista kärsineeni lapsena etelä-Suomessa asuessani talven pimeydestä, mutta nyt täältä "Euroopasta" käsin nähtynä se tuntuisi pahemmalta.
VastaaPoistaEn muista, että olisi mitään ongelmia. Sen muistan miten kesällä sai olla määrättömästi ulkona, kun oli niin valoisaa. Toki meillä oli huono valaistuskin, sillä sähköt tuli kylään kun olin lukiossa. Olin toki viikot sähkövalojen loisteessa asuntolassa.
PoistaEn kärsi nytkään pohjoisen pimeästä muuten kuin aamulla nukuttaa tosi pahasti.
Kaunis tuo kuva!
VastaaPoistaMeillä: Auringonnousu tänään 10:02. Auringonlasku tänään 15:19. Päivän pituus on 5 h 17 min. Turussa on varmaan jo pitempi päivä, olet kai jo siellä.
Minun kohdallani tämä päivän pituuden huomioiminen ja ankeasta säästä valittaminen kuuluu iän mukanaan tuomiin vaivoihin. En muista nuorempana noteeranneeni näitä sen kummemmin, en ainakaan niistä kärsinyt. Jos joskus on ollut tällainen harmaa tammikuun alku, on sekin mennyt ohi huomaamatta, tai no, olihan siellä Turun seuduilla aikoinaan asuessamme useinkin lumetonta.
Toivossa on hyvä elää, kai maa vielä valkoiseksi muuttuu. Sitähän olisi syytä sitten tervehtiä vaikka äänimerkein:-)
Kiitos! Meillä on kaunista. 😉 Olen nyt matkalla Turkuun, jossa ei kai ple aurinkoa viiteen viikkoon näkynyt, mutta sadekuurot piristävät. 😨
PoistaMiksei tämä näytä näitä tabletin hymiöitä?
VastaaPoistaKyllähän täällä Keski-Euroopassakin ihmiset potevat pimeästä johtuvaa masennusta, on valohoitoa ja muuta terapiaa. Itsekin "kärsin" pitkistä pilvisistä ja sateisista jaksoista täällä. Suomessa en vastaavaa muista, mutta yleensä talvella oli lunta ja sehän valaisee yölläkin varsinkin kuutamolla. Samoin esim Alpilaaksojen peräkylät ovat talvella tosi pitkään auringottomia. Vaikka aurinko paistaa kiertää se niin alhaalla, että aina jokin vuorenhuippu varjostaa laakson pohjalla olevan kylän. Ei aavistustakaan miten asukkaat ainaisen varjon kokevat, mutta kevättähän kuitenkin juhlitaan iloisesti. Juuri oli Artella talvinen ohjelma Islannista ja siinä pyöriteltii vähän näitä samoja teemoja ja islantilaisten suhdetta ympäristöönsä ja uskomuksiinsa.
VastaaPoistaTerv. vaihtelevien sääolojen Lyonista paskeriville
Tännekin kotikaupunkiin satoi tänään lunta ja heti on paljon valoisampaa; aurinkoa täällä ei kyllä ole kuin parina päivänä näyttäytynyt joulukuun alusta lähtien.
PoistaVoin hyvin kuvitella - ja olenhan ollutkin paikan päällä - miten Alpit blokkaavat auringonvalon valon vuorten taakse. Eikös siellä jossain Sveitsin laaksossa - vai Itävallan - alppikylässä ole peilit, jotka näyttävät auringon. Niinhän nyt Norjaankin yhteen kylään hankittiin.
Islanti on mielenkiintoinen maa ja siellä maahisilla on vankka asema. :)