Rajaton raja

Rajan merkitys näkyy rajan asukkaille sekä hyvässä että pahassa. Rajaa on pystytetty, purettu, häivytetty, pystytetty uudestaan ja häivytetty erilaisin symbolein ja asetuksin, joskus eri aikaa, mutta joskus myös samanaikaisesti.  Kun raja vedettiin pitkin Väylää siten, että Suensaari jäi rajan itäpuolelle, niin paikalliset ihmiset eivät ensin pitäneet rajaa minään, vaan toimivat kuten ennenkin – huolimatta uusista isännistä ja heidän haluista kontrolloida rajaa ja sen ylittämistä. Se oli enemmän hallinnollinen raja myös asukkaille. Vähitellen rajan merkitykset ovat vaihdelleet, sota-aikoina se on ollut suhteellisen suljettu, mutta se avattiin nopeasti, kun Lapin asukkaiden piti päästä evakkoon syksyllä 1944.

Olin muutaman päivän rajalla, toisin sanoen Haaparannalla ja Torniossa. Ylitin tämän rajattomaksi tai maailman rauhallisemmaksi rajaksi siteeratun rajan noina päivinä monta kertaa ja keskustelin viime syksynä muuttuneista rajakäytänteistä monen paikallisen ihmisen kanssa. Rajahan sai vaihteeksi uudet isännät viime syksynä, sillä rajaa ja sen ylittäneitä ryhdyttiin valvomaan ja lännestä tulleet turvapaikanhakijat saatettiin tyhjilleen jääneeseen koulurakennukseen pystytettyyn yhdistelykeskukseen.  Rajalla vartioineet, paikallisia oloja länsirajalla tietämättömät rajavartijat ja tulli pysäyttivät rajan ylittäneet autot ja ihmiset ja kyselivät keitä ja millä asialla kulkijat ovat; paikallisten mukaan he tekivät kuulemma usein myös sellaisia kysymyksiä, joita EU:n sisärajalla kulkijoilta ei saisi kysyä.  Erityisesti Matkakeskuksesta Suomen puolelle jatkaneet linja-autot otettiin tarkkaan kontrolliin. Toiset ottivat tarkastukset – passi tai henkilöllisyystodistus piti olla aina mukana, mikäli ei halunnut esimerkiksi sakkoja maksaa – normaalina, joskin hieman poikkeavana tekona, toisia se harmitti tällä rajalla, jota oli totuttu jo pitkän ajan kulkemaan miten ja mistä haluaa. Ei nähty mitään eroa rajan puolilla, vaan sen toisella puolella sijaitsevat kaupat, liikkeet tai asiat olivat kuin ”omia”, joita oli totuttu hyödyntämään.  

Tämä turvapaikanhakijoiden vuoksi käynnistetty tehostettu valvonta rajalla oli lähes ohi siellä käydessäni. Tästä oli tuolloin merkkinä vain rajavartioston auto Rajalla-kauppakeskuksen takana olevalla yhteisellä Victoriantorilla ja tullin auto Krannikadulla juuri rajan kohdalla. Ehkä halusivat muistuttaa pelkillä autoilla olemassaolostaan. Varsinaista rajaleikkiä siis.   

Norbottenin läänin Torniolle lahjoittama Rajaleikki-patsas Victoriantorilla. Sen takana kaupungit yhdistävän Krannikadun vieressä Ruotsin tullin auto. 

Tämä tehostunut valvonta ja joidenkin mielestä kontrolli EU:n sisärajalla peruttiin turhana, sillä ulkopuolisten tulo oli miltei kokonaan loppunut tätä kautta.  Suomen Tulli ilmoitti kuluneella viikolla tehostavansa pysyvästi rajavalvontaa Torniossa, nähtävästi myös ylempänä väylän varressa. Tällä tehostamisella tulli tarkoitti salakuljetuksen kuten huumeiden ja myös nuuskan tarkempaa valvontaa. Syksyn aikana oli saatu kiinni myös noin 30 salakuljetusrikosta, joista osa oli törkeitä. Tämä Suomen länsiraja on myös nuuskaraja, sillä nuuskaa ei saa valmistaa eikä myydä Suomessa, mutta sitä voi tuoda Ruotsista omaan käyttöön tietyn määrän. Sitäkään ei saa siis tuoda määrättömästi eikä myydä edes kaverille. Haaparannalla nuuska on hyvä myyntiartikkeli, jota myydään mm. maailman suurimmaksi karkkikaupaksi mainostetussa kaupassa ja nuuskaa varten on myös perustettu nuuskaliikkeitä.

Ehdin vajaan viikon aikana tavata sekä entisiä että uusia haastateltavia sekä tuttuja. Moni heistä otti puheeksi RKP:n puoluejohtaja Carl Hagströmin ajatuksen yhteisestä Pohjoismaisesta kansalaisuudesta oman maan kansalaisuuden lisäksi. Ajatusta pidettiin periaatteessa hyvänä ja erityisesti raja-alueella sopivana, sillä siinä nähtiin paljon positiivisia seikkoja juuri esimerkiksi tällaisena poikkeuksellisena aikana kuten viime syksynä ja talvena. Ehkä se myös panisi lisää vauhtia Tornion ja Haaparannan viranhaltijoiden yhteistyöhön, joka viime vuosina on hieman hidastunut. Jos suomen tai meänkielen taito Haaparannan puolen viranhaltijoissa on vähentynyt, niin ei se ruotsin taito ole Tornion viranhaltijoissa juuri parantunut tai lisääntynyt. Ehkä niitä yhteisiä kokouksiakin kannattaisi pitää ja etelästä muuttaneet viranhaltijat "opettaa"  yhteistyöhön. Englanti pohjoismaisena yhteistyökielenä on mielestäni huono asia, varsinkin kun tämän viikon tietojen perusteella Haaparannan asema  Ruotsin suomalaisimpana kaupunkina vahvistuu entisestään – ainakin kun katsoo koululaisten kielten osaamista ja taustaa. Suomen kielen asema Haaparannan julkisessa tilassa on melko mitätön. Suomen merkittävästä asemasta – joissakin kouluissa jopa yli 60 % koululaisista – kaupungissa ei ole suomenkielisiä luokkia, suomenkielisetä koulusta puhumattakaan. Kaupunkien yhteinen kielikoulu on tietysti poikkeus.

Tältä se raja näytti. Yläkuvassa on lumiraja, ts. rajan länsipuolta torista ei lämmitetä, koska se kuulemma tulee niin kalliiksi.