Lukijat

tiistai 1. toukokuuta 2012

Parsaa vai perunaa?


Tässä blogissa ei julkaista ruokaohjeita, mutta paikallisesta sesonkiherkusta on aivan pakko kirjoittaa. Suomalaiset odottavat vesi kielellä uusia perunoita, joita nautitaan voisulan ja sillin kanssa. Uusia perunoita on Etelä-Suomessa saatava viimeistään juhannuksena, viime vuosina jopa jo touko-kesäkuun vaihteessa lakkiaisjuhlissa. Ensimmäisten varhaisperunoiden tullessa markkinoille hinnalla ei ole väliä, joskin Skånessa tuotetut perunat laskevat hintaa. Turkulaiset yrittivät viime kesänä tuotteistaa varsinaiset uudet perunat myös ”neitsytperunafestivaaleina” – toivottavasti juhla jatkuu myös tulevana kesänä. 

Saksassa varsinainen sesonkiherkku on parsa ja sitä on tänä keväänä saanut syödä jo viikkoja; ainakin Reininmaalla tänä vuonna jo maaliskuussa, jolloin valkoinen parsa maksoi reilut 10 euro kilo, paikoin jopa 15 euroa kilo. Tähän mennessä parsan hinta ei ole kovin paljoa laskenut, joskin pienikokoisempaa parsaa saa edullisemmin.  Normaalisti parsaa syödään huhtikuun loppupuolelta juhannukseen, jolloin parsakauden katsotaan päättyvän ja kirsikkasadon kypsyvän poimittavaksi: ”Kirschen rot, Spargeln tot”.    

Saksassa parsa on lähituote, jota haetaan mieluusti suoraan paikallisilta viljelijöiltä, joilla on teiden varsilla tai aivan parsapeltojen vieressä suoramyyntikojuja tai kuten täällä Hampurissa viikkotorilta tai maalaismarkkinoilta. Suosituinta nähtävästi on valkoinen parsa. Myös vihreää parsaa on myynnissä, mutta ei violettia, jota Suomesta äsken palattuani lentokoneessa vieressä istunut saksalainen ranskankielen opettaja kertoi Ranskassa mieluusti syötävän. Tosin valkoisestakin parsasta tulee violettia, jos se kasvaessaan joutuu valoon. Sitä estämään pellot pitää peittää muoveilla. Myynnissä on myös vihreää parsaa, joka kasvaa valossa.



Parsan nosto vaatii varovaisuutta, taitoa ja kokemusta, sillä se kerätään mullan alta ja leikataan veitsellä. Huolimaton parsankerääjä voi vahingoittaa kasvuston ja näin tuhota seuraavan vuoden sadon. Näin itsepoiminta ei ole mahdollista, vaan parsan keruu työllistää satoja sesonkityöläisiä, jotka ovat tulleet naapurimaista kuten Puolasta. Sadonkorjuuvalmiiksi parsan kasvaminen kestää kolme vuotta.  Myös Suomessa tuotetaan parsaa, mutta siellä satoa saadaan vasta neljän tai viiden vuoden päästä.

Saksassa parsaa tuotetaan yli 100 miljoonaa kiloa vuosittain, noin 35 % koko EU:n parsasta, mutta saksalaista parsaa ei Suomen ruokakaupoissa juuri näe, sillä sitä ei paljoa riitä vientiin. Suomeen tuodaankin parsaa lähinnä Espanjasta ja Unkarista. Sesonkiaikana ravintolat mainostavat parsaruokiaan ja usein ilmoitetaan jopa miltä tilalta parsa on – ravintoloilla on omat vakituiset parsantuottajansa. Lehdissä on tietysti reseptejä ja viinisuosituksia, kuten niitä on myös lähikaupassani. Parsasta saa yksinkertaisilla ohjeilla herkullista ja täällä usein riittää keitettyjen parsatankojen kanssa voisula tai hollandaise-kastike ja (ilmakuivattu) kinkku. Ehkä (poron) kuivalihaakin voisi kokeilla parsan kanssa? Saksan eri alueilla on myös omia parsaerikoisuuksia, joissakin parsa tarjotaan kalan kanssa, Rheinhalz-Phalzissa eräässä ravintolassa mm. keitettyjen perunoiden ja ohukaisten kanssa. Hyvää oli sekin.


Monilla parsanviljelyalueilla Saksassa valitaan vuosittain myös parsakuningatar. Ainakin Abensbergin alue on hakenut Euroopan komissiolta tietyllä maantieteellisellä alueella tuotetun tuotteen suojaa mm. seuraavilla perusteluilla (käännös on tuotettu Euroopan komissiossa): 
"Maantieteellisellä alueella toimivat tuottajat ovat siirtäneet osaamisensa ja kokemuksensa sukupolvelta toiselle jo yli 70 vuoden ajan. Tämä takaa parhaan mahdollisen laadun, johon tuotteen menestyksekäs markkinointi perustuu. Parsasesonki on alueella ”viides vuodenaika”, ja se houkuttelee kävijöitä ja matkailijoita läheltä ja kaukaa. Sesongin aikana parsa on kunniapaikalla sekä kotitalouksissa että ravintoloissa. Parsasesongin aikana ravintolat tarjoavat paikallisille ja muualta Abensbergiin saapuville kävijöille mitä kekseliäimpiä yllätyksiä, ja suurin osa markkinoiden ja torien liikevaihdosta on silloin peräisin parsatuotteista.Vuodesta 1996 valitaan vuosittain Abensbergin parsakuningatar, joka on näkyvästi esillä tiedotusvälineissä ja viestii Abensberger Spargel -parsan nauttimasta maineesta myös kauas alueen rajojen ulkopuolelle."

Tätä "viidettä vuodenaikaa" kestää siis vielä kaksi kuukautta eikä tähän herkkuun taida ehtiä kyllästyä. (Lisäys: viides vuodenaika tarkoittaa tavallsemmin kevään karnevaaliaikaa)

Päivän havainto: Polkupyöräilijöitä pitää pelätä, sillä pyöräilijät ajavat jalkakäytävillä paljon useammin täällä kuin Turussa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti