Die spinnen die Finnen jne - väittävät saksalaisvävyt

Viime vuosien aikana on ilmestynyt useita saksalaisten miesten kirjoittamia kirjoja Suomesta ja suomalaisista. Näillä kirjoilla on monia yhdistäviä tekijöitä, joista tärkeimpänä on se, että kirjoittajat ovat kaikki (olleet) naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Ne ovat eräänlaisia fiktion, matkakirjan ja omaelämänkerrallisen tarinoinnin yhdistelmiä eikä teoksen kertojaa pidä ottaa kirjailijan alter egona, vaikka joissakin tapauksissa yhtäläisyyksiä heidän väliltä voi löytää. Toki vastaavanlaisia saksalaisvävyjen tai maassa kauan aikaa asuneiden kirjoja ilmestyy muistakin maista kuin Suomesta, joten tämä genre ei ole mitenkään harvinainen. 

Yliopistolla pitämäni ”Wie Finnen sind” -kurssin osanottajien piti lukea yksi näistä teoksista ja lyhyesti referoida ja keskustella näistä kirjoista.  Nämä kirjat ovat Eberhard Apffelstaedt: Finnen?Finnen! (Heiner Labonde Verlag  2009), Wolfram Eilenberger: Finnen von Sinnen. Von einem, derauszog, eine finnische Frau zu heiraten (Blanvalet 2010), Dieter Hermann Schmitz: Die spinnen die Finnen. Mein Leben im hohen Norden. (Ullsten 2011) ja Roman Schatz: Der König von Helsinki oder wie ich der berühmteste Deutsche Finnlands wurde.  Muitakin tämäntyyppisiä kirjoja voi olla, mutta näistä neljästä me keskustelimme.

 Finnen? Finnen! -teokselle on jatkoa.

Myös näistä kirjosta löytyy lukunäyte.

Schatzin saksankielisen teoksen provosoiva kansi on herättänyt Suomessa hämminkiä.

Yleisesti ottaen opiskelijat – mukana on myös kaksi suomalaistaustaista aikuisopiskelijaa – suhtautuvat kirjoihin erittäin myönteisesti. Yhden, Apffelstaedtin matka suomalaiseen kulttuurin on alkanut jo 1960-luvun lopulla. Tämän vuoksi hänen kirjastaan Saksassa jo kauan asunut lukija odotti vertailua 1960- ja 2000-luvun Suomen välillä sen sijaan, että kirjoittaja huumorin varjolla esitteli Suomen eri paikkoja. Vaikka kirjat sisältävät joskin kaikki suomalaisiin ja Suomeen liitetyt kliseet ja stereotypiat, niiden sävy on ystävällinen ja arvostava. Joitakin yksityiskohtia kirjoissa ihmeteltiin, mutta muuten opiskelijat pitivät kirjoista ja niiden tunnelmasta. Heidän mukaansa ne - kun kliseet ja streotypiat ohittaa - kertovat kevyellä otteella ja hauskasti suomalaisesta kulttuurista. Jotan saksalaisista markkinoista kertoo se, että kahden kirjan (Eilenbergin ja Schmitzin) kannet ovat jokseenkin samanlaiset: sauna, järvi ja laituri, veteen hyppäävät miehet ja viinapullo. Pelkätään kannen perusteella kirjaa ei kannata hylätä, sillä sisältö on monipuolisempi kuin mitä kansi kertoo. Suomalainen puoliso ja hänen sukulaiset ovat opettaneet saksalaisvävyn suomalaisen kulttuurin saloihin. Saksalaisvävyt pitävät suomalaisista,  mitä nyt ihmettelevät välillä jotain. Eikä se suomen kielikään ole niin vaikea kuin jotkut väittävät.  

Mutta, spinnen die Finnen todella enemmän kuin saksalaiset vai onko kyseessä vain se, että sanat rimmaavat loistavasti yhteen?  En edes epäile, vaan olen varma, että kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto.

Ainakin rakkauskertomus suomalaiselle naiselle, Finnen von Sinnen. Von einem, der auszog, eine finnische Frau zu verhairaten -teos on suomennettu. Minun suomalainen vaimoni on ilmestynyt vuonna 2011 Siltalan kustantamana.  Täältä löytyy lukunäyte teoksesta sekä kirjailijan esittely. Kirjan suosiosta Saksanmaalla kertoo jotain se, että se on ilmestynyt Spiegelin betsellerinä. Kirjan alussa saavutaan Turun rautatieasemalla ja asutaan jonkin aika ylioppilaskylässä.

Dieter Hermann Schmitzin teos Die spinnen die Finnen. Mein Leben im hohen Norden, kertoo puolestaan myös yliopistomaailmasta, sillä suomalaiseksi haluava käännöstieteen lehtori työskentelee käännöstieteen laitoksella. Tätä laitosta ei ole olemassa, mutta eihän sillä ole mitään tekemistä yliopistojen nykytodellisuuden kanssa.  

Missä viipyy suomalaisnaisen/isten kirjoittama vastine näille kirjoille? Professori Outi Tuomi-Nikulan loppuunmyyty teos Saksansuomalaiset on ilmestynyt jo vuonna 1989 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana ja ulkosuomalaisista sekä täällä Saksassa että muualla on ilmestynyt eritasoisia julkaisuja ja artikkeleja, mutta tällainen teos puuttuu. Toki Satu Taskisen Täydellinen paisti,  esikoisteos, joka voitti viime vuonna Helsingin sanomien esikoiskirjailijoille suunnatun kirjallisuuspalkinnon osallistuu omalla taiteellisella panoksellaan tähän keskusteluun. Kuten kustantaja esittelee kirjan, ” Täydellinen paisti on loistelias romaani ulkopuolisuudesta; halusta, pakosta tai mahdottomuudesta kuulua joukkoon. Se kertoo yrityksestä tehdä oikein tai yrityksestä yksinkertaisesti selvitä hengissä seuraavaan hetkeen.”  Vaikeaa oli Taru Korhosen, teoksen päähenkilön elämä kun hän toivoi, ettei kohtaisi odottamattomia yllätyksiä. Vastaavanlaisista kolmen lajin sunnuntaipäivällisistä; keitto, paisti, jälkiruoka ja kahvit, olen kuullut täällä Saksassa asuvien suomalaisminiöiden kokemuksia…  Minun makuuni kirja oli hieman liian hidastempoinen, mutta luonteesta ja ihmisten välisistä suhteista oleva kuvaus oli taitavaa. Toivottavasti tapaamieni suomalasinaisten ei ole tarvinnut kohdata samanlaista anoppia kuin Taru Korhosen kontrollifriikki itävaltalaisanoppi, jota jopa oma poika säikkyi. Kirjaa odottaessa voi kokemuksia saksalaisista lukea esimerkiksi saksankielisissä maissa asuvien ulkosuomalaisten blogeista. 

Päivän havainto: Eläköön arkipyhät kuten Helluntai, jota vietetään ensi maanantaina. 

EDIT: Sopivasti aiheeseen liittyen nyt launtai-iltana tulee NDR:llä ohjelma Spinnen de Finnen?: 25 Jahre Ostsee Report - Die Nacht. Alkaa klo 23.45. Voinee katsoa myös netistä täällä. Kiitos vinkistä Katariinalle!