Lukijat

perjantai 25. toukokuuta 2012

Die spinnen die Finnen jne - väittävät saksalaisvävyt


Viime vuosien aikana on ilmestynyt useita saksalaisten miesten kirjoittamia kirjoja Suomesta ja suomalaisista. Näillä kirjoilla on monia yhdistäviä tekijöitä, joista tärkeimpänä on se, että kirjoittajat ovat kaikki (olleet) naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Ne ovat eräänlaisia fiktion, matkakirjan ja omaelämänkerrallisen tarinoinnin yhdistelmiä eikä teoksen kertojaa pidä ottaa kirjailijan alter egona, vaikka joissakin tapauksissa yhtäläisyyksiä heidän väliltä voi löytää. Toki vastaavanlaisia saksalaisvävyjen tai maassa kauan aikaa asuneiden kirjoja ilmestyy muistakin maista kuin Suomesta, joten tämä genre ei ole mitenkään harvinainen. 

Yliopistolla pitämäni ”Wie Finnen sind” -kurssin osanottajien piti lukea yksi näistä teoksista ja lyhyesti referoida ja keskustella näistä kirjoista.  Nämä kirjat ovat Eberhard Apffelstaedt: Finnen?Finnen! (Heiner Labonde Verlag  2009), Wolfram Eilenberger: Finnen von Sinnen. Von einem, derauszog, eine finnische Frau zu heiraten (Blanvalet 2010), Dieter Hermann Schmitz: Die spinnen die Finnen. Mein Leben im hohen Norden. (Ullsten 2011) ja Roman Schatz: Der König von Helsinki oder wie ich der berühmteste Deutsche Finnlands wurde.  Muitakin tämäntyyppisiä kirjoja voi olla, mutta näistä neljästä me keskustelimme.
 Finnen? Finnen! -teokselle on jatkoa.
Myös näistä kirjosta löytyy lukunäyte.


Schatzin saksankielisen teoksen provosoiva kansi on herättänyt Suomessa hämminkiä.
Yleisesti ottaen opiskelijat – mukana on myös kaksi suomalaistaustaista aikuisopiskelijaa – suhtautuvat kirjoihin erittäin myönteisesti. Yhden, Apffelstaedtin matka suomalaiseen kulttuurin on alkanut jo 1960-luvun lopulla. Tämän vuoksi hänen kirjastaan Saksassa jo kauan asunut lukija odotti vertailua 1960- ja 2000-luvun Suomen välillä sen sijaan, että kirjoittaja huumorin varjolla esitteli Suomen eri paikkoja. Vaikka kirjat sisältävät joskin kaikki suomalaisiin ja Suomeen liitetyt kliseet ja stereotypiat, niiden sävy on ystävällinen ja arvostava. Joitakin yksityiskohtia kirjoissa ihmeteltiin, mutta muuten opiskelijat pitivät kirjoista ja niiden tunnelmasta. Heidän mukaansa ne - kun kliseet ja streotypiat ohittaa - kertovat kevyellä otteella ja hauskasti suomalaisesta kulttuurista. Jotan saksalaisista markkinoista kertoo se, että kahden kirjan (Eilenbergin ja Schmitzin) kannet ovat jokseenkin samanlaiset: sauna, järvi ja laituri, veteen hyppäävät miehet ja viinapullo. Pelkätään kannen perusteella kirjaa ei kannata hylätä, sillä sisältö on monipuolisempi kuin mitä kansi kertoo. Suomalainen puoliso ja hänen sukulaiset ovat opettaneet saksalaisvävyn suomalaisen kulttuurin saloihin. Saksalaisvävyt pitävät suomalaisista,  mitä nyt ihmettelevät välillä jotain. Eikä se suomen kielikään ole niin vaikea kuin jotkut väittävät.  

Mutta, spinnen die Finnen todella enemmän kuin saksalaiset vai onko kyseessä vain se, että sanat rimmaavat loistavasti yhteen?  En edes epäile, vaan olen varma, että kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto.


Ainakin rakkauskertomus suomalaiselle naiselle, Finnen von Sinnen. Von einem, der auszog, eine finnische Frau zu verhairaten -teos on suomennettu. Minun suomalainen vaimoni on ilmestynyt vuonna 2011 Siltalan kustantamana.  Täältä löytyy lukunäyte teoksesta sekä kirjailijan esittely. Kirjan suosiosta Saksanmaalla kertoo jotain se, että se on ilmestynyt Spiegelin betsellerinä. Kirjan alussa saavutaan Turun rautatieasemalla ja asutaan jonkin aika ylioppilaskylässä.

Dieter Hermann Schmitzin teos Die spinnen die Finnen. Mein Leben im hohen Norden, kertoo puolestaan myös yliopistomaailmasta, sillä suomalaiseksi haluava käännöstieteen lehtori työskentelee käännöstieteen laitoksella. Tätä laitosta ei ole olemassa, mutta eihän sillä ole mitään tekemistä yliopistojen nykytodellisuuden kanssa.  





Missä viipyy suomalaisnaisen/isten kirjoittama vastine näille kirjoille? Professori Outi Tuomi-Nikulan loppuunmyyty teos Saksansuomalaiset on ilmestynyt jo vuonna 1989 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana ja ulkosuomalaisista sekä täällä Saksassa että muualla on ilmestynyt eritasoisia julkaisuja ja artikkeleja, mutta tällainen teos puuttuu. Toki Satu Taskisen Täydellinen paisti,  esikoisteos, joka voitti viime vuonna Helsingin sanomien esikoiskirjailijoille suunnatun kirjallisuuspalkinnon osallistuu omalla taiteellisella panoksellaan tähän keskusteluun. Kuten kustantaja esittelee kirjan, ” Täydellinen paisti on loistelias romaani ulkopuolisuudesta; halusta, pakosta tai mahdottomuudesta kuulua joukkoon. Se kertoo yrityksestä tehdä oikein tai yrityksestä yksinkertaisesti selvitä hengissä seuraavaan hetkeen.”  Vaikeaa oli Taru Korhosen, teoksen päähenkilön elämä kun hän toivoi, ettei kohtaisi odottamattomia yllätyksiä. Vastaavanlaisista kolmen lajin sunnuntaipäivällisistä; keitto, paisti, jälkiruoka ja kahvit, olen kuullut täällä Saksassa asuvien suomalaisminiöiden kokemuksia…  Minun makuuni kirja oli hieman liian hidastempoinen, mutta luonteesta ja ihmisten välisistä suhteista oleva kuvaus oli taitavaa. Toivottavasti tapaamieni suomalasinaisten ei ole tarvinnut kohdata samanlaista anoppia kuin Taru Korhosen kontrollifriikki itävaltalaisanoppi, jota jopa oma poika säikkyi. Kirjaa odottaessa voi kokemuksia saksalaisista lukea esimerkiksi saksankielisissä maissa asuvien ulkosuomalaisten blogeista. 

Päivän havainto: Eläköön arkipyhät kuten Helluntai, jota vietetään ensi maanantaina. 

EDIT: Sopivasti aiheeseen liittyen nyt launtai-iltana tulee NDR:llä ohjelma Spinnen de Finnen?: 25 Jahre Ostsee Report - Die Nacht. Alkaa klo 23.45. Voinee katsoa myös netistä täällä. Kiitos vinkistä Katariinalle!

14 kommenttia:

  1. Mun aika silloin kivikaudella oli muuten Suomessakin vielä helluntaimaanantai. EHkä luen Täydellisen paistin, mutta jostain syystä nuo muut saksalaisvävyjen kirjat eivät kiinnosta. Anopista voisin minäkin kirjoittaa kirjan, siitä tulisi heti bestseller.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta et vastannut tässä kysymykseeni, että ei kai suomalaiset ole sen hullumpia kuin saksalaiset? :) Saat minulta tuon Täydellisen paistin heinäkuussa, se ei helteessä pilaannu.

      Nopeasti nyt kirjoittamaan sitä tulevaa bestselleriä.

      Poista
  2. Kölschiläinen sanoo "jede Jeck es anders" eli "it takes all sorts".

    VastaaPoista
  3. Ainakin hieman aiheeseen liittyvävänä tiedän henkilön, joka tekee Turun yliopistoon väitöskirjaa aiheesta "Saksalaisten ja suomalaisten avioliitto- ja kontakti-ilmoitusten kielen kehityksestä". Väitöskirjan tekijä on asunut Saksassa ja ollut siellä avioliitossa saksalaisen kanssa.

    Kirjoitit mielenkiintoisesta aiheesta, täytynee lukea joku noista kirjoista.

    Heleätä helluntaita!

    VastaaPoista
  4. Kiitos tosi mielenkiintoisesta tutkimusvinkistä. Täytyykin seurata ko. tutkimusta kunhan palaan taas kotiin.

    Tästä genrestä yhden kirjan lukeminen riittää; ne ovat kyllä suosittuja täällä, sillä opiskelijoista aika moni oli lukenut jo etukäteen jonkun niistä.

    Samoin Sinulle heleätä helluntaita!

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista luettavaa jälleen kerran. Jotenkin minua ärsyttävät kaikki stereotypiat, sillä kuten Allu tuossa kirjoitti "jede Jeck es anders". On niin houkuttelevaa etsiä kaikenlaisia eroavaisuuksia ja kummallisuuksia alkaen naapurikyläläisistä,joilla on aina vähän outoja tapoja, puhumattakaan noista, jotka eivät asu meidän maakunnassamme, tai eivät puhu samaa kieltä kuin me, vaikka asutaan samassa kaupungissa...... Kummallista porukkaa kaikki!
    Schatz nyt aina haluaa ärsyttää, tavalla tai toisella. Eipä kiinnosta. Pitääkin lukea tarkemmin nuo kirjanäytteesi,jospa löytyisi joku uusi näkökanta tähän stereotypia-asiaan.
    Ja nyt sohaisen hiukan kepillä muurahaispesää: menettävätkö jotkut ulkosuomalaiset naiset osan identiteetistään muutettuaan pysyvästi toiseen maahan? Vaaditaanha aika paljon itsetuntoa selviytyä stereotypioiden "paineessa" ja nähdä esimerkiksi se oma vanha kotimaa sellaisena kuin se oikeasti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tässä tuota identiteetin menetystä eli mitä siihen kuuluu. Ihminen muuttuu myös parisuhteessa, ilman kompromisseja ei suhde tuskin toimi. Onko sekin identiteetin menetystä? Aika vaikea sanoa, mikä on minussa muuttunut, koska asun Saksassa ja mikä vain iän mukana. Ja se kotimaakin on muuttunut ajan mittaan, ei se ole enää se maa, joka jätettiin aikanaan. Yksi vanhempi suomalaispariskunta palasi Suomeen, mutta tulivat takaisin, kun eivät enää olleet kunnon suomalaisia. Toinen tuttavapari lähti vuosi sitten 40 Saksan vuoden jälkeen takaisin Suomeen ja pienten alkuvaikeuksien ja byrokratian jälkeen ovat ilmeisesti viihtyneet hyvin, tosin kaipaavat ystäviään. Mielenkiintoinen teema.

      Poista
    2. Mie en puhuisi identiteetin menetyksestä - voi toki sellaistakin olla - vaan sen muutoksesta ja muuttumisesta. Tietenkin jos pakotetaan olemaan joku muu ja luopumaan tietyistä piirteistä (muistaakseni siinä Saksansuomalaisissa oli sellaisiakin esimerkkejä). Identiteettiä voidaan myös vaihdella tilanteen mukaan, esim. ollaan vaikka ulkosuomalainen, suomalainen tai joku muu. Niinku Allu tuossa sanoo, se kotimaakin on muuttunut ja se on asia, mitä ei aina huomaa. Se Suomi josta on lähtenyt onkin ihan erilainen kuin se minne palaa, vaikka siellä olisikin käynyt lomalla. Tuleeko siitä sitten sellainen olo, ettei tiedä enää kuka on? Sellainen välitila? Tai lapsuuden kesien nostalgiamaa? Paitsi, että tietysti Saksa on nyt kotimaa.

      Suomessa asuville nuo kirjat aukeavat varmaan eri tavalla kuin täkäläisille. Pari opiskelijaa oli luettanut niitä omalla perheellään/ystävillään, jotta saavat tietoa Suomesta.

      Poista
    3. Minun vanhempani tajusivat mielestäni tuon asian aika hyvin. He olivat joutuneet kauniista Viipurista vähemmän kauniiseen hämäläiseen tuppukylään ja sopeutuneet sinne ja heille oli sitten joskus vuosi(kymmeni)en jälkeen päivänselvää, että jos vaikka saataisiin se Viipuri takaisin Suomelle, he eivät sinne varmaankaan lähtisi, sillä se ei olisi ollut enää "se" Viipuri. Jos minulla olisi nyt koti-ikävä Suomeen, sehän olisi aivan kamalaa. Tunnen joitakin suomalaisia, jotka vielä 30-40 vuoden jälkeenkin potevat kamalaa koti-ikävää,sääliksi käy.
      Suomalaisena olo Saksassa on muuten aina ollut hyvin helppoa verrattuna joihinkin esim. turkkilaisiin, meitä on aina pidetty eliittiulkomaalaisina.

      Poista
    4. Ja sie kun vielä olet oikein "integrationswillig", mutta oletko kai ollut myös "ausländische BildungsinländerIn"? ;-)

      Poista
    5. No en ole, kun olen Saksassa saksalainen ja Suomessa suomalainen ja muualla maailmassa molempia tai mitä milloinkin haluan olla.

      Poista
    6. Tuo mitä kirjoitin identiteetin osittaisesta menettämisestä on tullut mieleen, kun jotkut ulkosuomalaiset arvostelevat kovin negatiiviseen sävyyn melkein kaikkea, mikä nyt koskee Suomea eivätkä näe enää mitään positiivista käydessään entisessä kotimaassaan. Onko niin, että haluaa niin samaistua sen toisen maan ihmisiin ja ampuu sitten yli liiallisella kriittisyydellä. Tämä on tietenkin luonnekysymyskin.
      Tuo kielteinen suhtautuminen voi johtua myös siitä, että ei tiedä nykypäivän Suomesta niin kovin paljoa. Täältä minun kotiseutuni pikkukylistä ovat monet muuttaneet naapurimaan pääkaupunkiin eivätkä ole sitä ennen asuneet/käyneet muualla Suomessa. Lomilla he tulevat sitten käymään täällä kotiseudullaan ja aina sama ihmetyksen aihe, kuinka Suomessa, tarkoittaa sitä pientä kotikylää, kaikki on niin huonosti verrattuna naapurimaahan, tarkoittaa sitä pääkaupunkia.
      Olen aina ollut sitä mieltä, että on nähtävä muutakin kuin ne omat ympyränsä, mutta on hienoa, jos uskaltaa säilyttää oman minuutensa eikä kääntää sille selkäänsä muita miellyttääkseen. En missään tapauksessa tarkoita sellaista "mä oon mikä oon, en muutu mä tästä"-tyyliä.
      Saksassa on helppoa olla suomalainen, siellä kun on melkein liian ihannoiva käsitys tästä maasta:-)

      Itse olen asunut monessa eri paikassa, joten tämä aihe on aina yhtä mielenkiintoinen!

      Poista
    7. Kyllähän tuo muistuttaa myös vanhasta kulttuursihokkiteoriasta ja sen vaiheista, eli ensin uudessa on kaikki ihanaa kuten kuherruskuukaudella ja vanhassa paikassa kaikki on huonosti - eli ei ole päästy siitä eteenpäin. :) No, mihinkähän vaiheeseen ehdin tämän lyhyen Saksassa olon aikana?! :D

      Mietin äsken, että kuinka monessa paikassa olenkaan asunut, niitä tuli viisi maata ja vielä kahdessa muussa maassa 2-3 pituisia oleskeluja (kenttätöissä). Puhumattakaan miten erilaista on minun kotikylän ja Turun elo.

      Poista