Lähdin täkäläisen
ystäväni pyynnöstä vappuaattona Hampurin suomalaisen merimieskirkolla pidettävään
vappujuhlaan. Siellä ei ollut tanssia vappusalon, Maibaumin ympärillä, vaan
suomalaisia vappuherkkuja kuten simaa, munkkeja, makkaraa ja lihaa grillistä
sekä salaattipöytä. Maibaumin nähdäkseni
olisi pitänyt matkustaa esimerkiksi Baijeriin. Lisäksi ohjelmassa oli
kuorolaulua, ex tempore numerona myös yksinlaulua, puhe ja Raakelin patsaan
lakitus. Loppuillasta oli vielä yhteislaulua ja nähtävästi myös jotkut
tanssivat suomalaisia tangoja. Paikalla oli varmaan runsaat 150 osanottajaa,
etupäässä vanhempaa väkeä, mutta myös lapsiperheitä.
Mikä ihmeen Raakelin patsaan
lakitus ihmettelin jo etukäteen. Kyseessä on Raakel Wihuri, joka yhdessä
puolisonsa Antti Wihurin kanssa teki suurlahjoituksen, kun Hampurin
merimieskirkkoa alettiin rakentaa 1960-luvulla. Tämän vuoksi molempien
rintakuvat ovat esillä merimieskirkon portaikossa ja yksi kirkon saleista on
nimetty Raakelin saliksi hänen merimieslähetyksen hyväksi tekemän työn vuoksi. Näin
Raakel sai kutreilleen ylioppilaslakin – ensimmäistä kertaa nähtävästi
Hampurissa.
Edelleenkin kirkon toiminnan kannalta on tärkeää vapaaehtoistyö ja lahjoitukset.
Paikallisille saksansuomalaisille ja kaupungissa työmatkalla yöpyville kirkko
edustaa kotiseutua ja kirkon kaupasta voi ostaa koti-ikävään niin suomalaista
sinappia, salmiakkia ja muita tuotteita. Lisäksi kirkon tiloissa kokoontuu
kielikoulu eli Hampurin suomalainen koulu. Koululaisten lisäksi toimintaa on
myös päiväkoti-ikäisille.
Juhlat jatkuivat vielä
kun me lähdimme sieltä. Vapunpäivänä en lähtenyt bongaamaan vappumarsseja
kaupungilta, vaan menin nauttimaan lähellä sijaitsevan Planten un Blomen -puiston
kukkaloistosta. Samoin olivat tehneet sadat muut hampurilaiset joko piknikkorin kanssa tai ilman sitä. Juuri nyt kukkivat erilaiset rhododendronit ja vielä
osa tulppaaneista.
Päivän havainto: +25 C:n lämmössä posetiivari soitti mm. Santa Luciaa.
Siellä sitten vietettiin suomalaista vappua melkein suomalaisemmin kuin Suomessa. Havis Amandan korvike näyttää löytyvän jokaiselta paikkakunnalta. Täällä se on Topeliuksen patsas. Maibaum oli tosiaan yksi Münchenin maamerkeistä, pitääkin lukea tuo linkin teksti, samoin kuin edellinen juttusi saksalaisesta "uudesta perunasta" parsasta.
VastaaPoistaNuorena tyttönä menin ystävättäreni kanssa hänen äitinsä "käskystä" käymään Planten un Blomenissa. Olimme liian nuoria ymmärtääksemme tuon mahtavan puiston arvoa. Ihania rhodoja kuvassa! Meillä juuri ja juuri nupussa.
Voi todella olla suomalaisempaa menoa kuin Suomessa... Se puisto ja varsinkin vanha puoli oli ihana, paljon myös varjopaikkoja, vettä ja tuoleja. Siellä voisi lukea kaikessa rauhassa, tai siten että sulkee äänet ja ne sadat ihmiset pois. Japanilainen puutarha oli hieman kulahtanut, mutta hienoja rhodoja oli siellä (kuva on sieltä).
PoistaTahtoo simaa!!!
VastaaPoistaEn viitsinyt ostaa sinulle, kun arvelin, että tekisit sitä itse! Sima on hyvää janojuomaa.
PoistaLontoossa kävin minäkin silloin täällöin merimieskirkolla. Sinne vaan oli meiltä pitkä matka, joten ei yleensä juhlat jäivät väliin.
VastaaPoistaLäheisen Suomi-koulun toiminnassa olin myös mukana, joten siellä sitten osallistuin kevät- ja joulujuhliin. Yleensä kylläkin pöytiä ja tuolia kantaen ja kahvia keittäen.
Tuo karkkihylly saa veden kielelle!
Tärkeäähän tuokin työ on (pöytien ja tuolien kantaminen ja kahvinkeitto). Kyllä siellä on edustavat valikoimat myytävää!
VastaaPoistaJa hyllyt notkuvat ihanasta suomalaisesta sinapista! Tuothan pari tuubia mukanasi. Gaffel Fassbrausepulloja on jo rivi jääkaapissa odottelemassa Helenan tuloa Kölniin!
VastaaPoista/Eeva
Tuon kyllä, sitä punaista, mutta ei tulista. Menen opiskelijoiden kanssa sinne ens perjantaina. Mukavaa viikonloppuna ja nähdään!
VastaaPoistaEt kai sä vaan tykkää siitä kamalasta Gaffelin Fassbrausesta?
VastaaPoistahttp://www.fassbrause-anno2011.de/ on PAAALJOn parempaa.
Eeva järjestää minulle Fassbrausmaistelun ja ilmoitan sitten tulokset mikä maistuu ja mikä ei!
VastaaPoista