Lukijat

lauantai 13. lokakuuta 2012

Akateemisia rituaaleja



Olen osallistunut tähänastisen yliopistourani varrella yhteen jos toiseenkin akateemiseen rituaaliin. Niillä voidaan tarkoittaa yliopistoissa noudatettavia perinteisiä tapoja, joista osa on hyvin institutionalisoituneita, osa taas voi olla hyvinkin erilaisia johtuen esimerkiksi rituaalin osanottajista. Näitä ovat esimerkiksi väitökset, karonkat, publiikit, lukukausien avajaiset ja promootiot. Myös virkaanastujaiset ovat olleet perinteisiä rituaaleja, mutta yliopistolakiuudistuksen myötä ne ovat jääneet historiaan 1.1.2010. Professoreita ei nimittäin enää nimitetä virkaan, vaan heidät otetaan hoitamaan professorin tehtäviä.

Turun yliopistossa professoriluennot jatkavat osaltaan tätä akateemista virkaanastujaisperinnettä. Professorin tehtäviä hoitamaan valitun henkilön tulee pitää noin 15 minuutin mittainen esitelmä, jonka avulla voi suunnata omaa tieteenalaansa tulevaisuuteen tai tarkastella ajankohtaisia kysymyksiä. Erityisen juhlavaksi tämän tilaisuuden tekee niiden pitopaikka, Turun Akatemiatalon juhlasali.  Akatemiatalo valmistui vuonn 1815 ja siinä Turun Akatemia toimi vuoteen 1827, jolloin Akatemia siirrettiin Helsinkiin. Juhlasalissa pidetään muun muassa konsertteja. Salin akustiikka aiheuttaakin puhujalle haasteita, sillä liian nopea puhe puuroutuu. Onneksi ennen tilaisuutta puhujille järjestetään tilaisuus harjoitella etukäteen.  


Kun luennot – kuulijoiden onneksi niiden pituus on vain 15 minuuttia – on pidetty, yliopisto tarjoaa aulassa kuohuviinimaljat, jonka jälkeen itse kukin voi pitää jatkot haluamassa paikassaan haluamalleen kombinaatiolle. Tämän juhlan kustannukset voi muuten vähentää verotuksessa. 

Aleksis Kiven päivänä eli 10. lokakuuta osallistuin itse tähän arvokkaaseen akateemiseen rituaaliin. Päivämäärä on helppo muistaa. Samoin minun on helppo muistaa päivä, jolloin sain maisterin paperit ja väitöspäivä, sillä molemmat tapahtuivat 9.11., toki välissä oli erinäisiä vuosia. Maisteriksivalmistumispäivän tekee erikoiseksi se, että samalla kun olin opiskelukavereideni kanssa juhlimassa, niin muualla maailmalla tehtiin politiikkaa, sillä Berliinin muuri murtui. Vuosi oli 1989. 

Professoriluennon jatkoilla keskustelimme muutaman kollegan kanssa siitä, miten meidän oma sukupolvemme ei ole innokkaasti ollut akateemisia rituaaleja noudattamassa. Vain harva meistä oli osallistunut promootioon eikä kaikilla ollut omaa tohtorinhattua, jota useissa työtehtävissä tarvitaan – ei suinkaan päässä, vaan väitöstilaisuuksissa pöydällä tai kulkueissa kädessä. Tämä tiettyjen juhlatraditioiden vältteleminen varmaan kuvastaa meidän opiskeluajan aikakauden henkeä, sillä nykyään meitä nuoremmat osallistuvat paljon innokkaammin vaikkapa promootioon. Meidän aikanahan ei esimerkiksi maisteripromootioita publiikkia pidetty ja itse sain maisterinpaperit postitse tiedekunnan kansliasta. Eräs kollegani ihmettelikin minulle, että minunhan kansatieteilijänä pitäisi osallistua innokkaasti tällaisiin traditioihin.

Rituaaleja voi vierastaa ja silti tunnistaa ja tunnustaa niiden voiman ja niillä olevan tärkeän tehtävän. Jokapäiväisestä arjesta poikkeavat rituaalit – kuten juuri äskeinen professoriluento – uusintavat sosiaalista järjestystä, vahvistavat yhteisöllisyyttä ja auttavat luomaan kollektiivisuutta. Samalla ne myös tarjoavat oivan tilaisuuden juhlia ja iloita ystävien kanssa. Sellaisia tilaisuuksia ei ole koskaan liikaa. Kiitos ystäville ja kollegoille sekä tietysti myös sukulaisille, jotka teitte päivästä ja illasta mieliinpainuvan!

Päivän havainto: turkulaiset taksikuskit eivät avaa ovea, vaikka taksiin astuminen pitkässä hameessa on tosi hankalaa.

17 kommenttia:

  1. Kiva postaus, jotenkin tykkään rituaaleista.

    VastaaPoista
  2. Tietyt rituaalit ovat kaunista perinnettä, mutta tietty sukupolvi (lue: me) niitä halveksi. Ei enää. Ollaan kasvettu isoiksi, vaan ei ehkä aikuisiksi...Olishan se kiva, jos oma tytär väittelisi jonain päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niillä myös tärkeä tehtävänsäkin ja olihan se juhlavaa puhua tuolta Akatemiatalon kateederilta. Onneksi näitä saa tehdä itsensä näköiseksi. Toisaalta onhan se helppoa, kun tietää tarkkaan mitä vaatteita pitää laittaa ja miten sitä hattua kannetaan. Kannusta vain tytärtäsi väittelemään!

      Poista
  3. Kiva Helena lukea täältä havaintojasi, nyt kun olen fb-tauolla. Eipä ole minunkaan sukupolvestani kovin moni osallistunut tai osallistumassa promootioon. Siinä on varmaan paitsi sukupolvi- myös tieteenalakohtaisia eroja.

    Onnea professorille! Kun seuraavan kerran päädyn Dolphinholmen pubiin, nostan alen kunniaksesi.
    Tiina S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuollainen tauko tekisi itse kullekin hyvää...

      Ja kun päästään samaan paikkaan, niin juodaan myös alea tai ehkä peräti viskiä.

      Poista
  4. ❀Onnea professorille❀ Mielenkiintoisia aiheita käsittelivät kaikki kolme luentoa. Noinhan se on, emme ole enää paikallamme pysyviä, olemme monipaikkaisia, mikä on myönteinen asia. Olen tällä hetkellä aivan "kiinni" sukuni tutkimisessa ja ihmettelen kyllä sitä, kuinka jo 1800-luvun alussa siirryttiin helposti paikasta toiseen, myös toisiin maihin. Mukaan tulivat varmaan omat tavat ja tottumukset, jotka ehkä sekoittuivat uusiin.

    "Suomiraukan" kun on opeteltava niin monta kieltä, jää
    espanjankieli jalkoihin. No saksankieltähän ei enää (valitettavasti) lueta, joten voisimme kiinnostua sen sijaan espanjasta ja ymmärtää sen tärkeyden. Muutenkin kuin tähtäimenä lähteä aurinkorannoille kieltä puhumaan. Täällä joka toinen käy espanjankurssilla juuri sen takia.
    Ja sitten tuo "silmät toimivat sielun peilinä", todella mielenkiintoista asiaa siinäkin!
    Rituaalit jäivät näköjään varjoon tässä kommentissa, mutta kun niin innostuin lukemaan noista luennoistanne. Olisihan siellä vielä koulukäsityö- ja kantasoluasiaakin, jatkan siis lukemista. Nimim. professuurskan äiti:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hauska kun löysit mielenkiintoista luettavaa. Kyllähän nuo luennot antavat jonkinlaisen läpileikkauksen tutkimusaiheista tai profiilista. Sukututkimuksen avullahan sie pääset moniin paikkoihin ja yhtäaikaa vielä. Silloin 1800-luvullahan matkattiin noin vain Pietariin, Amerikkaan tai kuka minnekin.

      Kyllähän espanjanaopiskelun suosio on noussut viime aikoina paljon. Itse en osaa sitä ja saksankin olen taas jo unohtanut... Äsken yritin kirjoittaa saksaksi, niin eihän siitä mitään tullut.

      Minkä alan professurka on kyseessä?

      Poista
    2. Joku aina leikillään tituleeraa tyttöä profesuurskaksi, kun miehensä on taloustieteiden alan professori. Tytöllä on maisterinpaperit ja taitaa sitten riittää tuo "professuurskan arvonimi":-)

      Poista
    3. Arvelinkin tuosta sanamuodosta, että sellainen sukulaisuussuhde on kyseessä. :)

      Poista
    4. Mun ystävän sisko on Baijerissa naimisissa tohtoriksi väitelleen miehen kanssa ja häntä nimitetään siellä baijerilaisessa pikkukaupungissa "Frau Doktor".

      Poista
    5. Siis tohtorska?! Mutta ei sentään Frau Doktor Doktor?

      Poista
  5. Olihan siellä sukulaisiaki paikalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli toki, eihän heitä ole unohdettu - ja lisäsinkin sinne perhesovun vuoksi. :)

      Poista
  6. Olethan vastedes professori Itävallassakin väistämätöntä, missä tohtorille on tapana huutaa kovalla äänellä odotushuonelle «professori ruotsala!!!» … Onneksi suomi ei saa selvää sukua, siis teille ei ole ongelma kuin «professor/in». Onnea paljon ka kaikkea hyvää! Justin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itävaltalaiset ovatkin ihan omaa luokkaansa tittelien kanssa. Muistan kun jouduin alkuaikoina töissä soittamaan Itävaltaan ja pomo tankkasi päähäni, että täytyy pyytää puhelimeen Herr Diplom-Kaufmann Hinterhuber, missään tapauksessa ei saanut jättää Diplom-Kaufmannia tai Magisteria pois.

      Poista
    2. Merci vielmals, Justin! Onneksi meillä ei olla noin paljon titteleiden perään kuin Itävallassa. Ja kyllä sitä näki/näkee Saksassakin. Tuo Justinin mainitsema asia on ihana, siis suomi on melko hyvin sukupuolineutraali kieli, ei tietysti kokonaan. Onkohan tuo edes oikea termi? ;-)

      Poista