Vuonna 1809 solmitun Haminan rauhan jälkeen vedettiin uusi valtioiden välinen raja Tornionlaaksoon, jolloin Ruotsin uudeksi itärajaksi tuli Tornionjoki – lukuun ottamatta Suensaarta, jolla Tornion kaupunki sijaitsi. Uudelle rajalle molemmat valtiot, Ruotsi ja Venäjä pyrkivät rakentamaan omia symboleitaan ja tekemään alueesta omaa. Yksi Ruotsin valtakunnan kannalta tärkeistä ja representatiivisista rakennuksista on vuonna 1918 valmistunut Haaparannan rautatieasema, jonka on suunnitellut Ruotsin rautateiden (SJ) pääarkkitehti Folke Zettervall. Haaparannan asema on yksi Ruotsin suurimpia asemarakennuksia, sillä raja-asemana sen matkustajamääriin pantiin suuria odotuksia. Samalla myös Ruotsin itäraja sai arvoisensa symbolin. (Ks.myös tätä.) Karungin ja Haaparannan välinen rata avattiin jo 1915. Ensimmäisen maailmansodan aikana rata oli ainut yhteys Venäjän ja Saksan välillä. Ratayhteys uusine rautatiesiltoineen väylän yli Suomeen vihittiin 6.10. 1919.
Haaparannan aseman kautta on aikojen
kuluessa kulkenut monenlaista kulkijaa, tsaarittarista ja kuninkaallisista
Leniniin ja sotainvalideista, pakolaisista ja sotalapsista ihan tavallisiin
interreilaajiin tai sukulaismatkalaisiin. Esimerkiksi leskikeisarinna Dagmarin salonkivaunu kuljetettiin alkuvuonna 1917 täältä jään yli
Tornion puolelle, koska yhteyttä Tornioon ei vielä ollut. Itse olen lähtenyt ensimmäiselle interreilille vuonna 1980
Haaparannan kautta ja ihaillut - tai oikeastaan ihmetellyt - sen suuruutta ja sisätilojen loistoa. Täältä löytyy tietopaketti aseman ja radan historian
alkuvaiheista.
Sisäkuvia asemalta (2009). |
Koska Suomen ja Ruotsin raideleveydet eroavat
toisistaan, on Haaparannan aseman ratapihalla molempia raiteta ja nämä
ratapihat sijaitsevat toisistaan erillään. Vähitellen Haaparannan radan
henkilöliikenne lakkautettiin ja asema suljettiin matkustajilta. Ruotsin
sisäinen henkilöliikenne loppui 2000. Nykyisin tällä radalla on
tavaraliikennettä, kuten esimerkiksi Outokummun terästehtaalta Ruotsiin.
Henkilöliikenne on suunniteltu aloitettavaksi uudelleen 2015.
Tällä hetkellä asema toimii Haaparannan kaupungin
nuorten tilana, jossa on mm. erilaisia verstaita, bändien harjoitustiloja ja kahvila.
Siellä pidetään myös diskoja, joissa käy nuoria sekä Suomesta että Ruotsista. Lisäksi siellä on Haaparannan historiasta kertova
valokuvanäyttely, jossa on myös kuuluisa haaparantalaisen valokuvaaja Mia Grenin kuvia.
Lisäys: Jan Bergsten on kirjoittanut kirjan Tornionlaakson rautateistä, kuvat ovat Mia Grenin. Täältä lisää.
Lisäys: Jan Bergsten on kirjoittanut kirjan Tornionlaakson rautateistä, kuvat ovat Mia Grenin. Täältä lisää.
On siinä komea asemarakennus. Niin ne ajat muuttuvat, tuokin on nyt Ungdomens Hus. Kun junat nykyään ajavat monen aseman ohi pysähtymättä keksitään asemarakennuksille "uusiokäyttöä" eri muodoissa, useimmitenhan niistä tulee koti innokkaille remontoijille, niistä on muutama kiva blogikin, tai ehkä vielä useammin ne revitään maan tasalle.
VastaaPoistaJa taas täältä löytyi niin mielenkiitoisia linkkejä!!
Eikös olekin! En tiedä mitä täällä on tehty autioituneille asemarakennuksille; Suomessahan niitä on myyty asunnoiksi jne. Saas nähdä saako nuorisoasema jäädä asemalle vai meneekö asema uudelleen matkustajakäyttöön, kun henkilöliikene aloitetaan uudelleen.
PoistaKiitos, kyllähän tämän alueen historiasta on mielenkiintoisia linkkejä enkä varmaan tunne kuin pienen osan!
Mielenkiintoista tarinaa. Mieluummin hienojen vanhojen rakennusten uusiokäyttöä kuin täystuhoa. Hyvä linkki tosiaan Mia Grenin kuviin. Hauska kuva tasamaalla olevasta hiihtohissistä - no ei se taida olla hiihtohissi.
VastaaPoistasyksyisin terveisin paskeriville
Täällä on paljon mielenkiintoisia tarinoita ja uusia kuulee joka päivä. Nuo valokuvat ovat upeita, erityisesti ne paikkakuntien arjesta kertovat kuvat. Tuo hissi on postin rakennuttama köysirata Haaparannan ja Tornien välille yli joen, kun kuulemma 1916 posti(pakettej)a kertyi niin paljon.
PoistaNoissa Grenin kuvissa on useita vielä olemassaolevia rakennuksia.