Kazanissa käymässä

                                     

Sisäänkäynti Kazanin Kremliin, joka vuonna 2000 pääsi Unescon maailmanperintölistalle.

Olin äsken käymässä Tatarstanin pääkaupungissa Kazanissa SIEF:n rituaalivuotta käsittelevän työryhmän (Ritual Year) kongressissa. Kongressin teemana oli perinteen muuttuminen ja muutokset. Virallisesti kolmipäiväinen kongressi pidettiin Kazanin yliopiostossa. Kongressiin sijoitettiin sekä epävirallisia retkiä että virallinen retkipäivä, joka suuntautui ortodoksisen uskonnon "mekkaan" eli Svijaskiin. Tarastanissa kohtaavat sekä islamilaisuus, ortodoksisuus, luontouskonto eli pakanat, kuten marit sanovat itseään ja monet uudet suunnat. Alue on vanhaa islamilaista seutua, mutta viime vuosikymmenten aikana eri uskonnot ovat voimistaneet otettaan alueen "sieluista" ja moniin kyliin nousee uusia ortodoksikirkkoja ja ihmisillä näkyy kaulassa kirkkaita ristejä. Toisaalta taas muslimilaisissa tataarikylissä minareetit kurkottelevat pilviin. Se näkyi selvästi esimerkiksi matkustaessani naapuritasavaltaan Mari El:iin.

Kazan on vanha kaupunki, joka tunnetaan myös Kazanin kaanikunnasta, joka oli vuosina 1438-1552 toiminut tataarien feodaalinen valtio. Nimensä mukaisesti Kazania pääkaupunkinaan pitänyt Kazanin kaanikunta oli yksi kahdeksasta kaaninkunnasta, jotka muodostuivat kun ns. Kultainen Orda hajaantui. Sen jälkeen Kazanin kaanikunta liitettiin Moskovaan. Itse Kazan on tänä päivänä miljoonakaupunki ja niin teollisuuden, kaupan, liikenteen ja kulttuurin keskus ollen samalla erittäin tärkeä tataarikulttuurin keskuspaikkana. 

Kreml on kaupungin keskustassa sijaitseva historiallinen linnoitus, joka nykyään kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Kremlissä näkyvät monet tyylit ja kansat. Sen korjatulla ja puleeratulla alueella sijaitsee sekä museoita että rakennustaiteellisesti kiinnostavia kohteita, joihin kuuluva mm. Qolsharif-moskeija, jonka vaaleansiniset kupolit näkyvät kauas. Se rakennettiin Kazanin perustamisen 1000-vuotispäivän kunniaksi. Täällä Kazanin Kremlissä siis sekä ortodoksikirkon kupolit että moskeijan minareetit kohoavat korkeuteen vieri vieressä tänäänkin. 

Kazan sijaitsee Volga- ja Kazanka-jokien yhtymäkohdassa. Kongressi alkoi epävirallisella Volgan risteilyllä. Volgahan virtaa myös useiden muiden suomen kielisukulaisten alueilla.

Kongressi pidettiin nykyisen Kazanin federaatioyliopiston tiloissa. Kazanin yliopiston ja sen edeltäjien (pappisseminaarin) maine suomensukuisten ja myös suomalaisten opinahjoja on tunnettu. Kazanin pappisseminaari on tunnettu meillä mm. siksi, että sieltä monet suomalaiset suomen kielisukulaisten tutkijat saivat tulkkeja ja apukerääjiä tutkiessaan esimerkiksi mareja, mordvalaisia tai muita kansoja. Siellä he ovat voineet  myös aikoinaan opiskella ja aiemmalla käynnillä muistan nähneeni suomalaistutkijoiden nimitauluja yliopiston seinässä. Esimerkiksi marilainen Timofej Jevsevjev kävi aikoinaan tätä pappisseminaaria ja hän toimi myöhemmin U.T.Sireliuksen tiedonantajana tai apulaisena. Jevjevjevin keräämät aineistot on Suomalais-ugrilainen Seura julkaissut paljon myöhemmin.

Kazanin yliopisto on Venäjän toiseksi vanhin yliopisto, sillä se perustettiin 1804 Aleksanteri I määräyksestä. Siellä ovat opiskelleet niin Lenin kuin Leo Tolstoi ja Leninin patsas on myös yliopiston päärakennuksen edessä sijaitsevassa puistossa. 

  

Kongressin avajaisten jälkeen (joissa puhuivat mm. Terry Gunnell, Irina Sedakova ja Gusel Stoljarova) yliopistolla pidettiin vielä muutama plenum-esitelmä. Avajaisissa meitä ilahdutti puheiden lisäksi myös paikallinen tataarilainen kansamusiikkiyhtye (Zhomga kon?) sekä aloituksen jälkeen tarjoilusta notkuvat pöydät. 

Nelipäiväisen kongressin ja Volgan risteilyn lisäksi saimme nauttia mm. tämän kauniin kaupungin lukuisista museoista, ravintoloista sekä kirkoista ja luostareista. Välillä ihmettelimme, että miten vähällä paikalliset tulevat toimeen, sillä kaupungin ravintolat, kaupat ja hotellit näkyivät kärsivän kävijäpulasta. Esimerkiksi viimeisenä iltana ollessamme syömässä eräässä paikallisessa ravintolassa, siellä oli töissä enemmän tarjoilijoita kuin meitä vieraita. 

Kiitokset SIEF:n Ritual Year -työryhmän johdolle sekä paikallisille järjestäjille hyvästä kongressista mielenkiintoisessa kaupungissa. Ainoa ongelma oli se, että monet venäläiset pitivät parhaana käyttää puheessaan venäjää eikä englantia. Toki tulkkaus oli yritetty järjestää hyvin niille, jotka eivät venäjää osanneet. Tässä vielä eräs kuva esitelmästä, joka käsitteli eri uskontojen kohtaamista asukkaiden arjessa: