"Hei arvoisa vierailija! Olet juuri astunut Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen verkkonäyttelyyn Rajattomasti pirtua, rajattomasti kahvia, rajaton salakuljetus,
jonka toteutuksesta vastaavat kansatieteen opiskelijat. Verkkonäyttelyn
aiheena, kuten varmaan jo arvasitkin, on salakuljetus. Mitä ja miten on
salakuljetettu, kuinka viranomaiset ovat pyrkineet estämään
salakuljetusta ja millä tavoin salakuljetus on jäänyt elämään
tarinoissa, lauluissa ja elokuvissa, sekä paikallisesti muistitietona?
Muun muassa näihin kysymyksiin löydät näyttelyn sivuilta vastauksia.
Sivuilla
liikutaan klikkailemalla vihreitä aktivoituvia kenttiä, ja lisäksi
löydät etusivun materiaalit valikkoina sivujen ylä- ja alapalkeista.
Näissä valikoissa ovat myös tiedot salakuljetusverkkonäyttelyn
työryhmästä, sekä mahdollisuus antaa palautetta näyttelystä. Nyt olet
valmis lähtemään matkalle salakuljetuksen mielenkiintoiseen maailmaan!
Gevaliatielle pääset heti tekstin alta vasemmalle osoittovan nuolen
vierestä."
Gevaliatiellä liikkuvat muulit ja jopparit. "Trokareiden
salataskuissa on kahvipaketti ja varpunen. Turistit kamerat kaulassa ja
matkalaukku kainalossa reissaamassa nostalgiselle ja eksoottiselle
entisajan salakuljetusseudulle smuglauskiertoajeluineen. Gevaliantie
kulkee legendaarisen kahvin salakuljetuksen ja hohdokkaiden ja
kiehtovien salakuljetusnähtävyyksien kautta sanaston saloihin. Miksi
kahvia salakuljetettiin ja koska? Mikä ihme on joppari? Tervetuloa matkalle!"
Näin alkoi kansatieteen opiskelijoiden tekemä verkkokurssi, jonka avajaisia olemme juuri viettäneet. Salakuljetusta käsittelevä kurssi järjestettiin kansatieteessä ensimmäistä kertaa. Salakuljetusta käsittelevien luentojen jälkeen tehtävän verkkonäyttelyn avulla opiskelijat tutustuivat kirjallisuuden, arkistolähteiden ja muun aineiston avulla salakuljetukseen niin Suomen rajoilla kuin kauempana maailmalla. Näyttelyn rakentamista koskevan osuuden opettajana toimi jatko-opiskelija Maija Mäki. Luento- ja näyttelykurssi oli kokeilu, jonka avulla opiskelijat joutuivat tekemällä oppimisen avulla konkreettisiin töihin. Tekemällä oppiminen osoittautui hyväksi ja yksinkertaiseksi tavaksi opetuksen konkretisoinnissa. Tekemällä ja osallistumalla opiskelijat laativat näyttelysuunnitelman ja toteuttivat verkkonäyttelyn sen tiedottamiseen ja avajaisiin asti.
Nyt
valmistunut verkkonäyttely on myös oiva tapa tutustua salakuljetukseen
omalta kotisohvalta. Se eroaa museoiden perus- ja vaihtuvista
näyttelyistä mm. siten, että erilaisia verkkosovelluksia käyttämällä
siitä puuttuvat niin museotila kuin konkreettiset esineet ja asiakirjat.
Näin kaikkien ei tarvitse tulla Turkuun, näyttelyn saatavuus on laaja
ja se palvelee meitä myös jatkossa. Nyt valmistunut verkkonäyttely ei
toivottavasti jää viimeiseksi oppiaineessamme! Konkreettisia
esinenäyttelyitä oppiaineessa on toki laadittu aiemminkin. Kiitos
kaikille kurssilaisille!
Tutustukaa näyttelyyn, jättäkää omia salakuljetusmuistoja ja/tai kokeilkaa minkälainen matkustaja olisitte. Nekin löytyvät tästä näyttelystä. Sivusto löytyy täältä: Gevaliatiellä. Tervetuloa!
PS. tämä kuvan Gevaliatie, Gevalialuodda löytyy Kuttasen kylästä Käsivarresta. Se johtaa vanhalle joenylityspaikalle, jonka kautta on tuota erinäisiä kiloja Gevalia-kahvia ja muutakin tavaraa.
Onpa mielenkiintoista! Taidan tässä keittää kahvit ja ryhtyä tutkimaan kirjoituksesi antia, (kaapissa ei ole Gevaliaa, vaan Löfbergsiä). Joppariksi olen aina kutsunut pyörän tavaratelinettä, sopii sekin, työnteossahan sitäkin tarvitaan.
VastaaPoistaKiitos! Olen todella ylpeä näistä opiskelijoista ja näyttelystä, jonka he tekivät. Kävin just äsken kahvilla, mutta en tiedä mitä merkkiä se oli.
VastaaPoistaTuon jopparin tunnen myös, vaikka se ei kuulukaan vakiosanavarastoon tuossa merkityksessä.
Gevalia on mulle jo lapsuudesta tuttu, kun käytiin serkun luona Kemissä ja siellä oli Gevaliaa.
VastaaPoistaMutta entäs se Aachenin ja Eifelin kahvi? St. Mocca ja muut kirkot? ;-)
PoistaMulle oli Gevalian lisäksi tuttu myös Maraboun suklaa.
Sveitsin naapurimaista ainakin salakuljetetaan ruokatavaraa "köyhään" Sveitsiin. Vai oliko se niin että köyhistä naapureista rikkaaseen ...
VastaaPoistaItsekin (sala)vein olkalaukussa Zürichiin hienon suurehkon lihapalan työkaverille vastapalvelukseksi. Vähän jopa jännitti rajavirkailijan astuessa junan loossiin, jossa istui lisäkseni aasialaisnainen pullean, vihanneksia pursuavan kassin kanssa. Virkailija ryhtyi penkomaan hänen kassiaan pohjaa myöten. Mitään laitonta ei löytynyt eikä minun viattomalta näyttänyt olkalaukku näyttänyt riittävän kiinnostavalta, onnekseni, ja tuttavani sai paistinsa.
paskeriville
Ai ne Sveitsin hinnat! Siellähän kiellettiin muistaakseni pitsataksit Saksasta Sveitsiin, kun niitä hyödynnettiin liikaa! Noikta rajoilta löytyy paljon hyviä esimerkkejä.
Poista