Wien, Wien nur Du allein

lauletaan laulussa kehuen kaupunkia kovasti. Olen parin viikon työmatkalla Wienissä ja onhan tämä hieno kaupunki, jossa hyvin saa ajan kulumaan. Vähän liiankin hyvin... Tekemistä, juomista ja syömistä kyllä löytyy, mutta mistä siihen löytyy tarvittava aika? 

Lauantaina olin opastetulla kierroksella kuvassa olevassa yliopiston päärakennuksessa. Kuulimme tämän 650 vuotta juhlineen alma materin historiasta, joka on erittäin miehinen. Yhdeksästä Nobelin-palkinnon saaneesta ei ole yhtään naista - mitä nyt kirjallisuuden Nobelin saanut Elfriede Jelinek, opiskeli täällä yhden lukukauden eikä saanut kuvaansa tuohon galleriaan. Myös kaikki muut yliopiston "Hall of Famissa" paikan saaneet patsaat, rintakuvat tai plakaatit kuuluvat miehille. Ai niin, yksi poikkeus on eli Muusan patsas kuvaa naista. Siis kaikki miespuoliset voivat ihailla häntä muusana ja kohota vallan toisiin sfääreihin vai miten se menikään... Miespysteistä nousi aikoinaan aikamoinen meteli  ja aiheesta. Myös mielenosoituksia ja erilaisia näyttelyitä on tämän asian vuoksi pidetty. Nykyisin opiskelijoista tuon opastuksen mukaan suurin osa on naisia, mutta tohtoritutkintoa suorittaa yhä edelleen suurempi osa miehiä ja professoreista heidän joukkonsa on edelleen suuri. Täältä voi lukea lisää virallista tietoa. Yksi juhlavuoden painopisteistä on ollut sukupuolten välinen tasa-arvo ja sen tiimoilta taiteilija Marianne Maderna kuratoi näyttelyn "Radical Busts", jonka tarkoitus oli kiinnittää huomiota tähän epätasa-arvoon ja siihen, miten naiset ovat voineet opiskella ja opettaa 650 vuotta vanhassa opinahjossa vain pienen aikaa.

Täältä löytyy parempi kuva kutsukortissa. Ylläoleva kuva on yliopioston eteisaulassa. Yliopiston sisäpihan arkadian 154 (nähtävästi?) miespuolisten Wienin yliopistoon tavalla tai toisella kuuluneiden tieteentekijöiden pystien vastapäätä taiteilija sijoitti 33 kultaista eri tavoin tärkeiden naisen päitä. Näin Maria Callas tuijotti Sigmund Freudia, Josephine Baker puolestaan oli Rudolf Wegscheideria vastapäätä jne. 

Tunnissa ehti nähdä paljon, useita "Harri Pottermaisia" käytäviä, hienoja tiloja, jopa 700 ihmiselle tehtyjä luentosaleja, juhlatiloja, pääkirjaston lukusalin; kaikki paikat olivat varattuja ja kirjoja luettiin, sillä tenttikausi oli tulossa, näyttelyjä ja mm. paikan jossa eräs Wien piirin filosofi ja fyysikko, professori Moritz Schlick ammuttiin. Ja kahviloita, joissa oli pöytiin tarjoilu. 

Fiakerin vaunut paraatin alussa. 

 

  
Yliopisto liputti sateenkaarilipulla, sateenkaariliput koristivat myös Ringiä, erityisesti Raatihuoneen lähellä niitä oli paljon ja muutama raitiovaunukin liputti niillä. Opastuksen jälkeen yliopiston kohdalla alkoikin kokoontua Wienin Pride-kulkue, joka kulki sittemmin pitkin Ringiä. Pride-kylä oli ollut auki jo muutaman päivän ennen varsinaista kulkuetta. Yleisöä kokoontui katsomaan kulkuetta, mutta en löytänyt mistään paraatin tai sen seuraajien lukumäärää? Itse livistin ehdittyä hieman dokumentoida kulkuetta, sillä minulla oli treffit Willendorfin Venuksen kanssa. Ja hänet löytää tällä hetkellä Wienin luonnonhistoriallisesta museosta Ringiltä. Monet eri eläimiä ja kiviä kuvaavat salit saikin tässä museossa kävellä läpi, mutta esimerkiksi jääkautta, evoluutiota ja ihmisen historiaa lajina kuvaavat näyttelyt olivat ihan hienoja. Ja kyllä niitä dinosauruksia ja monia muitakin juttuja katseli mielellään. Meteoriitit, kivet, kalat, linnut ja muut eläimet jätin suosiolla "toiseen kertaan" eikä sitä toista kertaa välttämättä tarvitse tulla. Lapsia ne varmaan kiinnostavat. Vähemmästäkin uskoo, että tämä museo on lajissaan yksi maailman suurimpia ja vanhimpia, nykyinen rakennus on vuodelta 1889 ja sen kokoelmissa on yli 30 miljoona artefaktia ja lajia. Tärkein niistä kuitenkin on tämä kalkkikivestä muotoiltu Willendorfin Venus, joka on peräti 25 000 vuotta vanha, mutta kaunis ja ainutlaatuinen. 

(Kuvan lähde: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f7/Willendorf-Venus-1468.jpg)