Dagen efter + lisäys

Eilen meillä Suomessa on juhlittu itsenäisyyspäivää sekä Keski-Euroopassa Pyhää Nikolaita, joka tuo lapsille lahjoja. Pyhä Nikolaus oli 300-luvulla elänyt Myran piispa. Hänet tunnetaan erityisesti lasten ja köyhien suojelijana ja hyväntekijänä. (Myra puolestaan sijaitsee nykyisen Turkin alueella.) Tämä nykyisen joulupukin eräänlainen esikuva - sukuselvityksen tehkööt joku asiat paremmin tunteva kansatieteilijä - on tunnettu pyhimys, joka on myöhemmin ruvennut tuomaan pieniä lahjoja lapsille, jotka ovat laittaneet yöksi oven eteen kenkiä tai sukkia. Poikkeustapauksissa se on tuonut lahjansa pienessä säkissä ulko-oven viereen kuten tapahtui Baselissa 6.12.2005. Säkissä oli mm. hunajaa, pähkinöitä, suklaata ja joulukoristeita. - Justin, se säkki on vieläkin tallessa!

*** 

Nikolain kulkue Freiburgissa ja kuten huomaatte, Nikolailla on selvät yhteydet piispaan symboleihin.

Suomen itsenäisyyspäivän viettäminen onkin sitten vakavampi juttu; ainakin jos itsenäisyyspäivän viettää television äärellä. Eilen linnanjuhlien kättelymaratonia katsoi Ylen tietojen mukaan yli 2 miljoona ihmistä. Tämä traditio - tai rituaali - on ulkomaalaisten mielestä täysin käsittämätön; siis katsoa televisiosta kun parituhatta ihmistä kättelee presidenttiparia. Oli juhlista sitten mitä mieltä tahansa, niin yksi haja-ajatus näistä tuli mieleeni seurattuani sosiaalisesta mediasta päivityksiä. Eräs ystäväni vertasi näitä Rion karnevaaleihin tai kyseenalaisti juhlintaa kysynällä miksei meillä edistyksellisen demokratian jäsenillä ole sellaista juhlaa, johon kaikki voisivat osallistua. Presidentin juhlissa juhlivat vain harvat kutsutut. Hänen mukaansa Rion karnevaaleihin saavat - ainakin juhlintaan - osallistua kaikki, ja brasilialaiset suunnittelevat ja tekevät pukujaan kuukausikaupalla. 

Kyllähän nämä linnanjuhlat muistuttavat mielestäni katolisten maiden karnevaaleja ja laskiaisjuhlia ainakin siinä, että juhlijat - tai heidän ulkonäkönsä - ovat vapaata riistaa kaikelle arvostelulle niin lehdissä, televisiossa kuin sosiaalisessa mediassa kuten karnevaaleissa ovat vallanpitäjät ja poliitikot. Karnevaaleissa vietetään ikään kuin väärän kuninkaan päivää ja erilaisten laskiaisvaunujen teemat samoin kuin satiiristen naamiaisnäytelmien aiheet edustavat vanhaa kansanomaisten oikeutta. Siinä vallassa olevien arvostelu, virheiden ja epäonnistumisten paljastaminen ja niille naureskelu ovat tarpeellisia varaventtiilejä yhteisössä. Linnanjuhliin osallistuneiden tekoja ei arvostella, ainoastaan heidän ulkonäköään, pukua, kampausta, koruja ja meikkejä. Arvostelun kohteiksi joutuvat yleensä vain naiset, harvoin frakkeihin tai tummiin pukuihin pukeutuneita miehiä arvostellaan ulkonäöllisistä syistä. Toki itsekin kotisohvalla syyllistyn samaan, mutta lehdet ja netti ovat täynnä erilaisia onnistujen ja floppaajien listoja. Ei  
tunnu mukavalta ihmisestä, joka on yrittänyt pukeutua parhaimpiinsa ja löytääkin itsensä epäonnistujien listalta. Poliitikot ja julkisuuden henkilöt, erityisesti erilaiset "tyrkyt" ovat siihen tottuneet, mutta ei ns. tavallinen juhlija, joita sinne myös kutsutaan. 

Telfsin Schleicherlaufenin Wildet eli villimiesten ryhmä.Keskellä narrihahmo Panzen'aff, tynnyriapina, joka on kaupungin kuningas laskiaisena (2005).

Päivän havainto: Turun torilla on joulutori, jolla myydään glögiä. 

***  Sentrooppa-Santra on tehnyt selkoa mm. Nikolauksesta, hänen unkarilaisesta lähisukulaisestaan Mikúlasista ja myös Krampuksesta, joka hoitelee ilkeät lapset.