Miten tehdään pohjoismainen etnologikongressi? Viedään yli 170 etnologia Bergeniin syömään merenherkkuja ja keskustelemaan kultuuristen erojen dynamiikasta

Olin alkuviikosta Bergenissä, jonka vuoro oli emännöidä pohjoismaista etnologi- ja folkloristikongressia, joka oli järjestyksessään 32. Edellinen oli kolme vuotta siten Helsingissä. Järjestäjänä toimi laitos, jonka nimi on vielä pitempi kuin meidän: Institutt for arkeologi, historie, kultur- og religionsforskning. Etnologia ja folkloristiikka on integroitu kulttuurintutkimukseen tai kulttuurintutkimukseksi menetyksekkäästi seminaarin avaustervehdyksen mukaan. Kongressin aiheena oli Ulikheters kulturelle dynamik - Dynamics of Cultural Differences, siis joko kulttuuristen erojen dynamiikka tai erojen kulttuurinen dynamiikka. Ajankohtaisesta aiheesta huolimatta kongressissa oli vähemmän osanottajia kuin Helsingissä, mutta toki yli 170 ilmoittautunutta. Pohjoismaiden ulkopuolisia osanottajia oli paljon ja tämä näkyi myös lisääntyneenä englannin kielen käyttönä, joka toki on lisääntynyt kongressi kongressilta. Muistan, että vuonna 1995 Turussa pidetyssä kongressisa oli vain yksi englanninkielinen esitelmä; en tosin tiedä, oliko se ensimmäinen! Osan kohdalla osallistumista saattoi rajoittaa Norjan ja kongressikaupungin Bergenin kova hintataso: osallistumismaksu 200 euroa (ns. early bird -hinta), 4 hotelliyötä 689 ja kongressi-illallinen 100 euroa! Sata euroa. Osallistumismaksu oli jälkikäteen ajateltuna kohtuullinen, sillä siihen sisältyi kaksi lounasta ja kongressitaukojen ruhtinaalliset välipalatarjoilut. Kongressin pitopaikkana oli Scandic City Bergen, vain kongressin avajaiset pidettiin yliopistolla. Oli kätevää asua kongressihotellissa. En tosin pitänyt siitä kutsumattomasta vieraasta, joka yritti tunkeutua - ja vielä keskellä päivää - ikkunasta sisälle. Tunkeutuja tai hänen lajitoverinsa on tässä kuvassa:

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Hotellihuoneeni minibaari.

Kongressin avasi tämän AHKR:n laitoksen johtaja. Kunniaesitelmän piti professori emerita Barbro Klein Tukholmasta. Hän keskittyi esitelmässään Our World and Its Infinite Variations – On Differences, Similarities, Ethnology, and Folkloristics käsittelemään erityisesti etnologian ja folkloristiikan asemaa ja tulevaisuutta. Kleinin mukaan etnologian ja folkloristiikan tulee olla tulevaisuudessa erillisiä oppiaineita/tieteenaloja ja pitää kiinni erilaisuudestaan ja eroavaisuuksistaan. Etnologian ja folkloristiikan on käytävä enemmän keskustelua ja tunnustettava erojen olemassaolo. Kleinin mukaan dialogia tarvitaan, mutta ei tieteiden välisiä taisteluita ja toisen osapuolen huomiotta jättämistä. Hän myös pahoitteli sitä, että ainakaan Ruotsissa folkloristit eivät ole juurikaan tutkineet maahanmuuttajia. Tuntematta tarpeeksi hyvin Ruotsin tilannetta Kleinin taitavasti rakennettun metodologisen kannanoton tarkka kohde jäi hieman epäselväksi. Valitettavasti ei tämän - kuten ei muidenkaan plenumesitelmien tiivistelmiä saati koko esitelmiä - ollut missään saatavilla kuten tavallisesti.

Helsingin yliopiston kansatieteen vastanimitetty professori Hanna Snellman piti ensimmäisen keynote -esitelmän Toxic Waste or Accidental Happy Endings? Reflections on Ethnology's Impact on Cultural Diversity. Hän lähti esitelmässään liikkeelle Patrick J. Gearyn teoksesta The Myth of Nations: The Medieval Origins of Europe, jossa tämä käsittelee mm. "etnisen nationalismin myrkkyä", jota tutkimuksissa voidaan tuottaa. Tuleeko tutkimuksista myrkyllistä jätettä vai saavatko ne onnellisen lopun? Snellman otti esimerkit omista tutkimuksistaan, joissa hän on käyttänyt omien kenttätöiden lisäksi myös aiemmin, erilaisin menetelmin ja erilaisiin tarkoituksiin kerättyjä aineistoja. Hänen mukaansa aimmin kerättyä arkisto- tai oral history -aineistoa voidaan käyttää onnistuneesti myöhemmin myös erilaiseen kuin alkuperäiseen kysymyksenasetteluun. Lopuksi hän muistutti siitä, että monien maiden tutkimuseettiset ohjeet eivät anna enää siihen mahdollisuutta, sillä niiden mukaan tutkimusaineisto tulee tuhota käytön jälkeen. Hän viittasi mm. American Folklore Societyssä käytyyn keskusteluun.

Nämä kaksi avausesitemää pidettiin yliopistolla, josta siirryimme jalan kauempana keskustassa olevaan Håkonshalleniin kaupungin vastaanotolle. Rakennus on 750 vuotta vanha ja rakennettu Kuningas Håkan Håkonssonin asunnoksija juhlatilaksi. Rakennusta on korjattu moneen kertaan ja nykyään sitä käytetään juhlatilana arvovieraille. Upeat puitteet hyvälle tarjoilulle!

Kuva täältä.

Toisen kongressipäivän aloitti apulaisprofessori Marie Sandberg Kööpenhaminan yliopistosta keynote -esitelmällään Mobility Across Borders. Polish Working Migrants On/Off the Danish Labour Market. An Ethnographic Study of Border Work amongst Polish Circular Migrants in Denmark. Kyseessä oli deskriptiivinen esitys kenttätöistä, joita hän on tehnyt yhdessä muiden tanskalaisten kanssa Kööpenhaminan lähistöllä olevalla rakennustyömaalla. Hänen mukaansa kyse on uudenlaisesta rajan ylityksestä. Border work -käsitteen avulla hän tarkasteli eri käytäntöjä, ts. minkälaisia työmuuttajia puolalaiset ovat Tanskassa. Sandberg esitteli meille kahden työmuuttajan profiilit ja niiden avulla hän antoi erittäin positiivisen ja kritiikittömän kuvan tästä maahanmuutosta tai Tanskassa työssäkävijöistä. Jonkinlaisena teoreettisena näkemyksenä hän käytti Joseph Beysesin näkemystä "Jeder ist ein Künstler", joka oli muotoiltu muotoon "Jeder ist ein (Grenz)Künstler:  mutta hanen ei ole aina mahdollista tehdä valintoja". Tämä kenttätöiden ja kahden erilaisen puolalaisen työntekijän esittely ei mitenkään ollut keynote -esitelmän tasoinen esitys, sillä tämän vasta-aloitetun tutkimushankkeen esittely herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Minne jäivät esimerkiksi EU-orvot ja lesket, joiden tilanteesta on paljon ollut dokumentteja esimerkiksi Saksan televisiossa? Ilmiön laajuus ja muutokset? Mitkä ovat rajatyöläisen mahdollisuudet tehdä päätöksiä jne.? Miten olikaan tilanne rajatyöläisten oikeuksien ja taloudellisen vapauden välillä? Hyvän border work -casen esittely ei riitä.

   

Stein R. Mathisen (Finnmark Univeristy College, Alta) keynote -esitelmä Ethnic Heritage and the Branding/Politization of Cultural Difference sen sijaan - tutusta aiheesta ja sisällöstä huolimatta - oli ehdottomasti näistä keynote -esitelmistä parhaasta päästä. En tosin valitettavasti ehtinyt kuulla kongressin päättäneen apulaisprofessori Oscar Prippin (Södertörnin yliopisto) esitelmää Kulturell dynamik och social stagnation? Om hybrida möjligheter och vardagens villkor. Mathisenin esimerkit olivat saamelaiskulttuurista. Erilaisten ja eri-ikäisten esimerkkien avulla hän näytti miten saamelaisia on esitetty kulttuurisesti erilaisia esimerkiksi ensimmäisissä museonäyttelyissä ja maailmannäyttelyissä ja toisaalta miten saamelaiset itse ovat ottaneet tilanteen haltuun ja miten saamelaiskulttuuria ja sen symboleja käytetään brändinä (esimerkiksi Sami Duoddji ja muut yritykset, kuten Visit Sápmi) tai poliittisesti. Altajoen valjastamisen vastustamiskampanja oli tässä(kin) käänteentekevä ja Oslon Parlamenttitalon edustalle pystytetty laavu sai erilaisen merkityksen kuin aiemmissa museonäyttelyissä. Muutama Mathisen esimerkki herätti keskustelua autenttisuudesta ja strategisesta autenttisuudesta, josta mm. Regina Bendix on kirjoittanut.

Kuva täältä.

Saamelaisnuorten järjestämä mielenosoitus saamenpuvun kaupallista hyväksikäyttöä vastaan Rovaniemellä lokakuussa 2008. Kuva minun ottama, mutta Stein käytti myös tätä mielenosoitusta esimerkkinä.

Tärkeä osa kongressia olivat tietysti 17 eri työryhmässä pidetyt esitelmät ja kongressin tauoilla käyty keskustelu. Kuulin monia hyviä, puhuttelevia ja ajakohtaisia esitelmiä, joista ilahduttavan moni oli jatko-opiskelijoiden pitämiä. Kongressien huono puoli on se valinnan vaikeus, sillä niin monet mielenkiintoiset työryhmät ja esitelmät ovat päällekkäin. Oma, Tiina-Riitta Lapin kanssa yhdessä pitämäni työryhmä oli keskiviikkoiltapäivänä. Meidät oli sijoitettu niin pieneen huoneeseen, että kaikki eivät mahtuneet edes sisään, vaan kuulijoita istui lattialla ja ulkopuolella käytävällä. Kongressin käytännön järjestelyistä huolehtinut paikallinen kongressitoimisto ja hotellin kongresityöntekijä pahoitteli tätä tilannetta, mutta luonnollisesti on hankala ennustaa minkälaisen yleisön mikäkin työryhmä saa.  Joka tapauksessa työryhmän esitelmissä käsiteltiin monella tavoin sitä miten eri kulttuurien edustajien väliset tapaamiset muovaavat tiloja. Miten ihmiset ovat kiinnittyneet omaan ympäristöönsä? Miten he kokevat kulttuurisia kohtaamisia, muutoksia ja vaihteluita? Miten heidän kokemukset puolestaan muovaavat urbaaneja tiloja, tilallisia käytänteitä ja arkipäivän ymmärtämistä suhteessa urbaaniin spatiaalisuuteen? Esitelmien aiheet vaihtelivat mm. kaupunkitilan valoista arjen kokemuksina toisen polven Ruotsin chileläisten pakolaisten paluumuuton kokemuksiin ja siihen, miten kunnioitusta esitetään ja näytetään yhden tukholmalaisen moskeijan opastetuilla kierroksilla. Alueellisesti liikuttiin Sallasta Shutzoon käyden välillä sekä Turussa, Tokiossa, Chilessä, Ruotsissa ja Tornionlaaksossa. Kiitos hyvistä esityksistä ja keskustelusta (aakkosjärjestyksessä) David Gunnarsson, Ella Johansson, Loretto Linusson, Tiina-Riitta Lappi, Kensuke Shimizu ja Eeva Uusitalo! 

Kongressin retki suuntautui tiistai-iltana Lygran kanervanummille ja sinne perustettuun keskukseen, jonka taustalla on monitieteinen (luonnontieteet, historia, etnologia ja arkeologia) tutkimushanke kanervanummien säilyttämiseksi. Nyt osa alueen maanviljeliöistä harjoittaa ekologista maataloutta, osa "tavallista" ja on sitoutunut kanervanummien säilyttämiseen, ts. niiden käyttöön eläinten ravintona. Upeissa maisemissa saimme tutustua tähän perinnemaisemaan ja lyhyen retken jälkeen nautimme herkullisesta lähiruoasta keskuksen ravintolassa. 

Professori emeritus Peter Emil Kaland esitteli meille Lygraa.  Hän on johtanut keskuksen perustamista ja tutkimustoimintaa.

Kongressipäivällinen nautittiin Bergenin yläpuolella sijaitsevassa historiallisenssa Fløien kansanravintolassa, jonne mentiin funikulaarilla. Puitteet olivat hienot, kolmen ruokalajien illallinen, johon sisältyi tervetulomaljan (toivottiko meitä kukaan tervetulleiksi?) lisäksi kolme lasia viiniä, oli hyvä. Saimme nauttia myös musiikkiesityksestä. Satasen maksanut illallinen päättyi turhan äkkiä jättäen hieman huonon maun suuhun, sillä juuri kun viimeiset olivat saaneet eteensä jälkiruuan ja kahvin, yksi järjestäjistä ilmoitti, että viimeinen juna alas lähtee juuri ja hän lähtee sillä. Kaikki ryntäsivät hakemaan päällysvaatteita ja kiirehtivät funikulaarin yläasemalle, josta viimeinen aikataulunmukainen juna lähti meidän nenän edestä. Vain parikymmentä ensimmäistä ehti siihen. Onneksi junan henkilökunta ajoi pari ylimääräistä kierrosta ja toi meidät kaikki - sekä ravintolan tarjoilijat - alas kaupunkiin. Olisihan sieltä päässyt kävellenkin kaupunkiin, mutta ei niillä kengillä...

Illallisilla seuraavan kongressin järjestäjät esittivät kutsun tulevaan kongressiin. Sen järjestävät  Köpenhaminan yliopiston etnologit yhdessä Lundin yliopiston etnologien kanssa. Tämän "Juutinrauman kongressin" aiheena on Morse, Mord and Mobility - ehkä osaksi Sven-Erik Klinkmanin juhlapuheen innottamana; Klinkman aloitti puheen pitämiensä ulkomaalaisten krimisarjojen ja niiden esittämispaikkojen esittelyllä. Tanskankielisestä kutsusta en puolestaan saanut yhtään selvää. Toisaalta on hyvä, että kongressissa käytetään yhä enemmän englantia, jolloin suomalaiset ovat hieman tasa-arvoisemmassa asemassa muihin pohjoismaalaisiin nähden, sillä käsittääkseni erittäin harva suomalaisista ymmärtää norjaa tanskasta puhumattakaan. Toisaalta mielestäni on erittäin ikävää, että pohjoismaista yhteistyötä tehdään englanniksi. Englanti on kuitenkin välttämätöntä, kun yhä enemän osallistujia tulee pohjoimaiden ulkopuolelta. Lisäksi tanskalaiset ovat näköjään yhä erittäin huonoja ottamaan huomioon sen, että heidän kieltään ei osa osanottajista ymmärrä lainkaan [puhuttuna].

Täällä Bergenissä ei kuitenkaan ongelmana ollut kieli, vaan tiedottamisen vähäisyys tai sen ristiriitaisuus. Ehkä Norjassa on tapana, että jokainen ottaa asioista selvää yksitellen tai siellä vain yksinkertaisesti "kaikki ei toimi, mutta kaikki silti järjestyy". Muistan aiemmilta Norjan vuosilta sanonnan "ikke så nøie, ei niin nuukaa" ja se pitää näköjään yhä paikkansa. Harvassa kongressisa on ollut näin loistavat ruokatarjoilut, jotka kompensoivat osaksi tiedottamisen puutteita ja pieniä järjestelyn kömpelyyksiä. Kyllä lohta, katkarapuja ja simpukoita syö mielellään vaikka joka päivä ja keskiviikkona söimme niitä jopa kaksi kertaa. Emme siis syöneet lounaaksi vain voileipiä, kuten norjalaisilla on tapana...

Bergenin kalatorin herkkuja, alakuvassa valmistuu meidän avajaispäivän [omakustanteinen] lounas.

Kyllä Bergenissä olisi viihtynyt pitempäänkin, sillä säätiedotuksista huolimatta siellä paistoi miltei koko ajan aurinko. Nyt kaupunkiin tutustuminen jäi vähäiseksi. Paikallisessa urheilupubissa seurasimme sunnuntai-iltana Saksan ottelua ja maanantaina vastaanoton jälkeen kurkistelimme Bryggen sisäpihoille. Ne ovat päässeet Unescon maailmanperintökohteeksi. 

Päivän havainto (Bergenistä): Miten paljon ja miten kauniita alppiruusuja kasvaakaan Bergenissä ja sen ympäristössä.