Saksan opiskelua

Olin tänään illalla ensimmäistä kertaa saksan kurssilla, joita germanistiikan laitos pitää saksaa vieraana kielenä opiskeleville. Kurssin nimenä oli Akadesmisches sprechen und vortragen, joten kurssin aikana joutuu keskustelemaan, olemaan puheenjohtajana, argumentoimaan, pitämään erityyppisiä esitelmiä ja referoimaan keskusteluja tms. Tavoitteena on oppia käyttämään saksaa akateemisissa ympyröissä. Kurssille tuli opettajankin hämmästykseksi 30 osanottajaa, eri-ikäisiä, mutta suurin osa Erasmus- tai muita vaihto-opiskelijoita. Ketään ei kuitenkaan kurssilta heitetty ulos, vaan opettaja jakoi sen kahteen osaan, jolloin molempia ryhmä "saa opetusta" tasan 60 minuuttia. Hyvä ratkaisu, sillä noin suuressa ryhmässä ei tarvitsisi olla aktiivinen ja siinäkin ryhmässä näytti olevan pari sellaista, jotka puhuvat, vaikka sanottavaa ei olisi. Nuorten perustutkinto-opiskelijoiden lisäksi oli muutama sellainen, joka opiskeli toista tutkintoa. Korealaisia, japanilaisia, venäläisiä ja kiinalaisia oli runsaasti joukossa.

Kuinka ollakaan, tälläkin tunnilla päästiin keskustelemaan yliopistopolitiikasta, rahoituksesta ja byrokratiasta. Eilen illalla oli nimittäin samassa luokkahuoneessa - iso, ruma luokka, jossa epämukavat tuolit - oli pidetty paneelikeskustelu aiheesta Wissenschaft als Beruf: Traumjobb oder Sackgasse. Keskustelussa emme päässeet paneelikeskustelun tuloksiin, sillä suurimman osan ajasta keskusteltiin siitä, että miksi ihmeessä tärkeä ja ison yleisön kerännyt paneelikeskustelu pidettiin ikävässä ja pienessä luokkahuoneessa, vaikka talossa olisi suuria luentosaleja. Syynä on se, että yksityiset korkeakoulut vuokraavat iltaisin nämä salit käyttöönsä, jotta voivat nauttia Hampurin yliopiston nimestä omissa mainoksissaan.  Ehkä kohta myös muualla? Ai niin, yliopistothan maksavat jo vuokraa tiloistaan Suomessa, joten tätä keinoa ei voi käyttää.

Joka ei ollut eilisessä paneelikeskustelussa, voikin sitten vaikka tutustua Max Weberin vuonna 1922 pitämään samannimiseen esitelmään tai vuonna 2009 Vastapainon julkaisemaan teokseen Tiede ja politiikka - kutsumus ja ammatti, jonka ovat suomentaneet Tapani Hietaniemi ja Risto Hannu. (http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=shop.product_details&flypage=$flypage&product_id=322) Kotitehtäväksi saimme selvittää oman maamme koulutusinvestointeja; käytetäänkö koulutukseen 3 % vai jopa sen alle BKT:sta. Itse asiassa BKT-osuus ei taida olla kovin hyvä mittari, sillä suhdannekehitys vaikuttaa tuohon osuuteen. Mutta kai  kotiläksyt täytyy tehdä, jotta "ei menetä kasvojaan". Byrokratiakeskustelu ei päätynyt umpikujaan, mutta byrokratiasta saan enemmän kokemuksia huomenna, jolloin menen ilmoittautumaan asukastoimistoon ja hoitamaan verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyvät asiat. 

Pääsiäismatkasta Elsassiin kirjoitan myöhemmin ja paremmalla ajalla kunhan olen oppinut laittamaan kuvia ja linkittämään jotain. Mutta tekemällä oppii, niinhän ne entiset kansatieteen professorit neuvoivat seuraajiaan.  Ja tavoitteenanihan on myös oppia saksaa.