Osoitteeni on Hamburg, Rotherbaum

Ensimmäiset päivät Hampurissa ovat takana. Maanantai-aamuna kollegani yliopistolta haki minut lentokentältä ja toi majapaikkaani, yliopiston vierastaloon. Sen sijainti on työpaikkaan nähden loistava, sillä suomalais-ugrilaisten kielten laitokselle on vain muutaman minuutin kävelymatka. Lähimmälle U-bahnasemalle kävelee myös alle viidessä minuutissa ja parin korttelin päässä sijaitsee etnografinen museo, jossa ehkä vierailen lähiaikoina. Suomalais-ugrilainen laitos sijaitsee hieman syrjässä pääkampukselta, mutta aivan sopivan kävelymatkan päässä, mikäli haluaa mennä sinne Mensaan syömään lounasta. Olen moittinut Assarin ullakkoa meluisaksi, mutta se ei ole mitään Mensan keskipäivän äänimaisemaan. Ääni menee, kun yrittää siinä keskustella lounasseuralaisen kanssa! 

Asun vierastalossa yksiössä, jossa on oma keittokomero ja kylpyhuone. Vierastalon omistaa säätiö Stiftung Weltweite Wissenschaft, joka saa tuloja juuri minunkin maksamana vuokrana sekä lahjoituksina. Talo on muutama vuosi sitten korjattu ja siinä on useita viihtyisiä aulatiloja, joissa pidetään mm. näyttelyitä, erilaisia kulttuuri- ja edustustilaisuuksia. Esimerkiksi yliopiston rehtorin vastaanotto uusille professoreille pidetään tämän vierastalon salissa. Talo itsessään on oman päivityksen arvoinen ja ehkäpä teen sen myöhemmin. Talo on alun perin vuonna 1890 rakennettu korkeatasoiseksi vuokrataloksi. Jotain entisestä loistosta voi havaita talon koristellusta julkisivusta ja esimerkiksi minun huoneen seinä- ja kattokoristeista, joista ehkä kuvia myöhemmin.

Ensimmäinen seikka, jonka tästä talosta huomasin, olivat kuitenkin sisäänkäynnin edessä jalkakäytävällä olevat kompastuskivet, saksaksi Stolperstein, jotka muistuttavat asukkaita ja ohikulkijoita holokaustin aikana murhattujen juutalaisten, romanien, kommunistien, homoseksuaalien ja vammaisten kohtalosta. Kivet on ”pystytetty” uhrien kotien edustalle eteen muistuttamaan siitä, mistä heidät on haettu. Kivien tarkoitus ei tietenkään ole kompastuttaa ketään ja ne eroavat katukäytävästä vain ulkomuotonsa avulla. Niihin on kaiverrettu edesmenneen asukkaan nimi ja syntymäaika, ajankohta, milloin hänet on viety ja missä hän on murhattu tai kuollut. Talossa asuneet Julius ja Amalie Hirshbaum, tapettiin tai katosivat Minskissa. Kivien idean takana on taiteilija Gunter Demnig, jonka aloitteesta ensimmäiset kivet on asetettu vuonna 1997. Jo näiden parin päivän aikana olen nähnyt kymmeniä kompastuskiviä näillä lähikaduilla tässä Rotherbaumin kaupunginosassa, jota en vielä oikeastaan tunne vielä yhtään lukuun ottamatta yliopistoa, asemaa ja paria ruokakauppaa. Alueelle ovat rakentaneet varakkaat hampurilaiset asuin- ja liiketalojaan, ja nyt viime aikoina niitä on korjattu entiseen loistoon – aivan kuten tämä vierastalokin. Juutalaisesta historiasta kertoo myös se, että yliopiston takana sijaitsee Talmud Tora Schüle, joka perustettiin vuonna 1805, suljettiin 1942 ja avattiin uudestaan 2002. 

Pääsiäisen jälkeen tutustuminen lähiympäristöön jatkuu, ehkäpä löydän kaupan, josta saan hajustamatonta pesuainetta ja tiskiainetta. Onneksi täällä pitkäperjantai on vapaapäivä päinvastoin kuin katolisella alueella. Hyvää pääsiäistä ja aurinkoisia hiihtokelejä pohjoiseen!