Elsassin viinitiellä

Vietin pääsiäistä Elsassin Viinitien varrella. Tämä Route des Vins d’Alsace kulkee Marlenheimin ja Thannin välillä 170 kilometrin matkan. Majoituimme Andlaun kylässä vanhaan myllyyn rakennettuun mukavaan perhehotelliin. Magnoliat, kirsikkapuut ja ihmepensaat ihastuttivat kukkaloistollaan. Sunnuntaiaamuna satoi vähän räntää ja 400 metrin korkeudessa lunta, mutta ei se estänyt meidän pääsiäispatikkamatkaa. Monissa kylissä on viinitarhojen seassa kulkevia kävelyreittejä.

Andlau.

Elsass on raja-alue, jota voi historiallisena, kieli- ja kulttuurialueena verrata Tornionlaaksoon, jossa myöskään poliittiset rajat eivät ole yhteneviä kulttuuri- ja kielirajojen kanssa. Elsass, josta nykyään suositellaan käytettävän ranskankieleen perustuvaa nimitystä Alsace, on ollut rajavaltioiden välinen kiistakohde; milloin se on kuulunut Preussille, milloin Ranskalle ja milloin Saksalle. Toisen maailmansodan päättymisestä lähtien Alsace on kuulunut Ranskalle. Asukkaat ovat maksaneet kovan hinnan poliittisten rajojen siirtelystä. Alsacen sijainti Saksan ja Ranskan rajalla näkyy ja kuuluu vieläkin alueen kulttuuriperinnössä, vaikka Alsacen murteen käyttö on Ranskan alaisuudessa hävinnyt miltei kokonaan. Muualla Euroopassa tapahtunut kansallisten murteiden ja aluekielten voimakas esiinnousu ei – ainakaan vielä – ole Alsacen murteen asemaa parantanut. Tosin jo vuonna 1996 julkaistiin Alsacen murteella De Asterix an de Olympische Spieler. Lapset ja lapsenlapset eivät ymmärrä isovanhempiensa puhumaa murretta, vaan käyttävät yksinomaan ranskaa. Vieraan silmissä Alsacen murre näkyy tänä päivänä lähinnä kaksikielisinä katukyltteinä joissakin elsassilaisissa kaupungeissa, kuten mm. Strasbourgissa ja Sélestatessa, ja sitä voi yrittää tunnistaa paikallisradion lähetyksistä. Maailmansodissa kaatuneiden muistomerkeissä näkyi olevan enemmän saksalaisia kuin ranskalaisia nimiä, mutta tämä ei ole minkään järjestelmällisen havainnoinnin tai dokumentoinnin tulosta, vaan perustuu muutamasta kylästä bongatuista tauluista tehtyihin havaintoihin.

Kaksikielinen katukyltti Sélestaten keskustasta.

Alsacelaisessa kulttuuriperinnössä on yhä näkyvissä sekä germaanisia että gallialaisia vaikutteita. Viehättäviksi korjattuihin ristikkoseinätekniikalla rakennettuihin taloihin voi tutustua niin Petit Francessa, Alsacen alueen pääkaupungin Strasbourgin vanhassa kaupunginosassa kuin alueen kolmanneksi suurimman kaupungin Colmarin vanhassa keskustassa. Petit Francen vastapainoksi siellä sijaitsee Petit Venice. Alsacelaisia keramiikka-astioita myydään niin tavarataloissa kuin lukuisissa matkamuistomyymälöissä. Ne tunnistaa alsacelaisiksi koristelunsa, kukka- ja lintumotiivien käytöstä. Haikaroin ja kukin koristelluissa, siniseksi ja vihreäksi maalatuissa kannellisissa savipadoissa kypsytetään yhä tänään alueelle ”perinteistä” lihaperunapataa, josta ranskaksi käytetään nimeä le baeckaoffe, saksaksi puolestaan Backofen. Muita alueelle tyypillisinä markkinoituja ruokia ovat Flammkuchen, täytetty liekkipiirakka sekä Chocroute – Alsacen murtella sûrkrût – joka on porsaanlihaa, makkaroita ja hapankaalta sisältävä ruokalaji. Niin ja viini, sitä tuottavat alueen lukuisat viinitilat. 

Viiniostoksilla...

Vielä pääsiäisen aikana näissä viinikylissä saattoi kuljeskella rauhassa. Esimakua matkailusesongin vilinästä toki sai Colmarin keskustasta ja parissa muussa kylässä. Kaikkialla sai ihailla myös monenlaisia pääsiäiskoristeita ja kukkaistutuksia. Colmarissa oli vielä avoinna pääsiäismarkkinat. Kaupunki on tunnettu myös joulumarkkinoistaan. 

Pääsiäiskoristeluja Colmarista

  

Colmar on Elsassin kolmanneksi suurin kaupunki Strassbourgin ja Müllhousenin (jossa on yhteinen lentokenttä Sveitsin Baselin ja Saksan Freiburgin kanssa) jälkeen. Colmariin kannattaa matkustaa ihan pelkästään sen viehättävän keskustan (ja elsassilaisten viinien) takia, mutta siellä on myös mielenkiintoinen museo, Unterlinden, joka sijaitsee kunnostetussa domikaaniluostarissa. Museon vetonaula on saksalaisen Mathias Grünewaldin 1512–1516 maalaama Isenheimin alttaritaulu, joka on moniosainen polyptyykki, josta ovat kirjoittaneet mm. Paavo Rintala ja Hannu-Pekka Björkman.  Tämä Isenheimin alttaritaulu sai kuulemma kirjailija Paavo Rintalan niin voimakkaaseen hurmioon, että hän kirjoitti aiheesta kirjan. (Linkeistä kiitos Allulle!)  Colmarissa on myös kuvanveistäjä Frédéric Auguste Bartholdin museo. Barthold on tehnyt mm. Vapaudenpatsaan. Bartholdin museo jäi toiseen kertaan… Kiitokset matkaseuralle erilaisesta, mutta erittäin mukavasta pääsiäisestä! (Erilaisesta, koska yleensä olen hiihtämässä pääsiäisenä...)

Päivän (15.4.2012) havainto Hampurista: useat kulkevat vielä talvikengissä, kuten niissä UGGeissa. Itselleni olisivat sandaalit riittäneet.