Lukijat

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kuivalihavaara

Kohta on käsillä se aika vuodesta, jolloin Lapissa nautitaan yhtä suurta sesonkiherkkua, kuivalihaa. Se on kevätahavassa ja -tuulessa kuivattua poronlihaa. Ennen kuin paloiksi leikattujen poronpaistin, -kyljen tai -selän osat nostetaan seinälle tai katolla olevaan telineeseen kuivumaan, on ne suolattu kevyesti. Kyllä kuivaliha aina jonkun Parman tai Serranon kinkun voittaa, ainakin maussa... Tämä ei kuitenkaan ole otsikon kuivalihavaara, vaikka kuivalihan ahnehtiminen kostautuu janona ja turvonneina silminä.

Kuivalihavaara on Marianne Cederwallin vasta suomennetun dekkarin Svartvintern/Tästä talvesta tulee musta  tapahtumapaikka, joka sijaitsee jossain Ruotsin Lapissa tai oikeastaan suomenkielisessä Tornionlaaksossa. Paikan jonkinlainen esikuva on nähtävästi Vittanki. Kiitos Lumiomenan blogille, josta tämän kirjan löysin! Linkistä löytyy myös arvio tästä kirjasta. Svartvintern ei missään tapauksessa yllä Åsa Larssonin  Ruotsin Lappiin ja myös meänkieliseen ympäristöön sijoittuvien kirjojen (Aurinkomyrsky, Sudentaival, Musta poku, Kunnes vihasi asettuu ja Uhrilahja) tasolle, mutta ihan luettava se on. Tornionlaaksolaiset nimet kuten Tony Niska ja Olavi Törmä, kirkkoherra (ilman etunimeä) Hietala sekä yksittäiset meänkieliset ilmaisut - esimerkiksi Jumalan terve-  ja sanat puhumattakaan vahvoista naisista tuovat mukavaa paikallisväriä. "Matriarkatet styr i Tornedalen" oli kirjassa Kuivalihavaarasta kotoisin olevan etnologin väitöskirjan aihe. Kunpa joku tekisi sellaisen tutkimuksen noilta seuduilta! 

Tällaiset jollekin alueelle tai paikkakunnalle sijoitetut kriminit ovat minulle olleet mukava tapa oppia kieltä ja tutustua samalla uuteen asuinpaikkaan. Baselissa asuessani tutustuin kaupunkiin ja Elsassiin lukemalla Hansjörg Schneiderin Hunkeler-sarjaa. Komisario Hunkeler liikkui alussa enemmän Baselissa ja sen alamaailassa, kun sarjan myöhemmissä teoksissa hän viihtyi enemmän aikaa Elsassin puolella sijaitsevassa talossaan. Viime kesänä luin myös Hampuriin, Kölniin ja Rügeniin sijoittuvia krimeja.

Olen lukenut myös Jim Thomsonin kirjoittaman Lumienkelit -dekkarin, jonka tapahtumat sijoittuvat Kittilään ja Leville. Se ilmestyi jo 2009, mutta myöhempiä saman kirjailijan kirjoja en ole lukenut. Niissä nähtävästi Lumienkelien poliisi Kari Vaara seikkailee muualla. 






9 kommenttia:

  1. Onko sulla se kirja kotipaikassa? Lainaa mulle se sitte, jos on :) Tulen sinne torstaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, sillä luin sitä junassa. Saat tietty lainakis, mutta mulla on se ruotsiksi, kirjastosta on lainattuna Uhrilahja.

      Poista
  2. Mulla on ittelä se Uhrilahja ja olen sen lukenu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, mutta voit lainata tuon Svartvintern jos haluat. Helppolukuinen se on.

      Poista
  3. Kyllä mie ruottia ossaan :) Mulla on kaikki nuo Åsa Larssonit, osa suomeksi, osa ruottiksi.

    VastaaPoista
  4. Sitten kun olet kaikkien muiden alueiden dekkarit lukenut, voin suositella Eifel-vuoristoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne Hampuri-krimit eivät olleet minun mieleen, joten ties vaikka pian siirryn lukemaan Eifel-vuoristosta. Tosin esim. Kiel on lukematta.

      Poista
  5. Niin, onhan dekkareita paljon kivempi lukea kuin matka- ja muita oppaita, vaikka ei nyt unohdeta niitäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä matkaoppaitakin pitää lukea ja äsken ostin kaksi opasta, jotka vievät minut Kaukasukselle... Tosin dekkarit ovat mukavampia kuin matkaoppaat.

      Poista