Tundra itkee

Katsoin ykköseltä dokumenttiprojektin Poron surma, jonka oli ohjannut Paul Anders Simma. Pääosassa oli luujärveläinen toimittaja Aleksandr Paul, joka halusi tietää, miksi hänen kansansa on köyhä ja köyhtyy edelleen. Luujärvi, Kuolan saamelaisten keskuspaikka - millä ihmiset siellä tänään elävät? Alkuperäiskansojen kohtalo Venäjällä näyttää synkkenevän entisestään. 1990-luvun puolivälissä, jolloin itse olin kenttätöissä Luujärvellä ja Krasnoseljessä, sentään näkyi vielä toivon pilkahduksia. Silloin nyt ohjelmassa haastateltu Nikolai kertoi ylpeänä työstään tundralla ja pani tulevaisuuden toivonsa veljensä lapsiin. Nyt Nikolai tuossa dokumentissa teurasti kaikki omat poronsa, koska hänen prikaatinsa (tokkakunnaksi ehkä voisi nimittää), entinen saamelaisprikaati, yhdistettiin toiseen. Hän totesi jokseenkin näin, että virtaa vastaan ei voi mennä. "Porojen kuolleet sielut". 

"Pidämme kovasti porotaloudesta" sanoi Shtokmanin johtaja dokumentin haastattelussa. Kuolan halki kulkeva kaasuputki vedetään hänen mukaan kallioon ja suolle, jossa porot eivät ole. Täältä lisää mainosmateriaalia yhtiön sivuilta. 

Ohjelmassa puhuttiin paperiporoista, poroista jotka palkivat vain paperilla. 1990-luvulla Kuolan porotokissa oli uudelleenjako käynnissä ja osa poronhoitajista haaveili yksityisporonhoidosta, omia poroja oli jokaisella poronhoitajalla. Vuonna 1992 koko Tundran (Luujärvellä sijainneen porokollektiivin) poromäärä oli - virallisesti tai epävirallisesti - 36 000 poroa ja prikaateja oli yhdeksän. Silloin suurimpia ongelmia olivat lihan markkinointi, työntekijöiden alhainen määrä ja kaksi- ja neljalkaiset pedot. Silloin ei puhuttu kaasuputkesta, mutta mm. uusista kaivoksista, ydinvoimaloista, padoista ja sotilastukikohdista. Tai niistähän ei saanut puhua ulkomaalaisten kanssa. Puhuttiin myös ilmaston lämpenemisestä, siitä, kun vesistöt eivät jäädy eikä maasto kanna. Helikopterilla pääsi, mutta siihen ei poronhoitajilla ollut mahdollisuuksia kuten ennen.

Montshetundra, joka paikallisella saamenkielelä tarkoittaa kaunista tunturia. Tässä sijaitsee Montshegorskin kaupunki ja metallisulatto. Tunturit on kaivettu jo tyhjäksi.

Dokumentin perusteella katsojalle taisi jäädä aika sekava olo, sillä asioita ei taustoitettu eikä niissä vain tämän ohjelman perusteella tuntunut olevan mitään logiikkaa. Eikä kaikista asioista voi puhua kameran edessä tai nauhurin pyöriessä.  

Dokumentin päähenkilö Aleksandr Paul puhui saamea, mutta ei kotiseutunsa Luujärven saamea, vaan Norjassa oppimaansa pohjoissaamea. Kildinin saamen puhujia on arviolta alle 300. Kuolan saamelaisten lukumäärä on alle 2000. Elo, poroelo; miten kaunis ja monimerkityksellinen sana, jolle kohta ei ole Kuolassa käyttöä kuin menneisyydestä puhuttaessa.

PS. ohjelma on katsottavana Areenassa 6 vrk ajan ja se tulee uusintana.