Pikkunoitia ja pääsiäistrulleja

                    

Pääsiäislauantaina - eikä Palmusunnuntaina kuten nykyään - pohjoisessa oli tapana, että  pieniä noita-akkoja tai trulleja kulki talosta taloon. He olivat pukeutuneet värikkäisiin, pitkiin hameisiin  ja esiliinoihin, korea huivi oli solmittu leuan alta kiinni. Mukana rekvisiittana oli luuta sekä kahvipannu, usein nokinen. Posket oli punattu ja ehkä lisätty hieman pisamia äidin tai isonsiskon kajalilla. Joillakin onnellisilla saattoi näillä reissuilla olla mukana jopa oikea kissa. Pikkunoidat kävivät toivottamassa hyvää pääsiäistä ja saattoivat saada siitä palkaksi jotain pientä. Esimerkiksi suklaamuna saattoi noitien kahvipannuihin kolahtaa, mutta vielä 1960-luvulla se oli tosi harvinaista.

Perinteet ovat metka juttu, sillä ne muuttuvat ja sekoittuvat, mutta eivät itsestään. Toisia hylätään ja toisia otetaan käyttöön yhdistellen ne vanhoihin ja tuloksena voi olla jotain ihan uutta tai uudelta näyttävää. Nyt kun jälkeen päin miettii vaikka tätä pikkunoitien asukokonaisuutta ja esimerkiksi luudan symboliikkaa, niin sehän on kuin jostakin pääsiäisperinteen kuvastosta, jonka kortteihin tai kuviin noidat kesytettiin, kun kirkko ei siihen kai aikoinaan pystynyt. Luudalla lennettiin Kyöpelinvuorelle, jonne kaikki noidat kokoontuivat ja kissa liitettiin noitiin. Mutta miksi kahvipannu? Yksi selitys on se, että 1600-luvulla Eurooppaan levinnyt kahvi oli vaarallinen ja paholaisen juoma ja juoni vääräuskoisilta. Kahvia taas puolestaan joivat erityisesti vanhat naiset, jotka olivat helposti rinnastettavissa noita-akkoihin. (Ks. vaikkapa Korhonen:  Pääsiäiskortti -artikkeli Sananjalassa 1997.)
 
Pikkunoitien kiertely pääsiäislauantaina meillä Länsi-Lapissa ja monin paikoin Länsi-Suomessa liittyy ruotsalaiseen perinteeseen, johon kuului käydä noidaksi pukeutuneena kiertelemässä naapureita ja toivottamassa hyvää pääsiäistä. Taustalla on tietysti se, että pääsiäislauantaina - Jeesuksen kuoleman jälkeen - on liikkeellä pahoja henkiä ja voimia, joilta pitää suojautua. Tällöin myös elinkeinomagian harjoittaminen oli voimallisinta eli trullit, noidat tai pääsiäisämmät - miten heitä eri puolilla Suomea on nimitetty - yrittivät tehdä taikojaan varastaen muista taloista karjaonnen itselle. Näitä trulleja pelättiin, sillä ne saattoivat vahingoittaa eläimiä. Jossakin muualla taas, kuten esimerkiksi Pohjanmaalla, on poltettu pääsiäisvalkeita noitien torjumiseksi.

Mutta nykyään nämä pikkunoidat kulkevat virpomassa Palmusunnuntaina, eivät yksin Lapissa, vaan koko Suomessa. Pajunoksat on koristeltu ja virpomalorut on opeteltu ja palkkaa varten mukana on tyhjä kori tai se kahvipannu. Tässä uudessa tavassa on yhdistyneenä sekä läntinen noituuteen tai trulleihin liittyvä pukeutuminen että ortodoksien virpominen. Lisämausteena erilaisiin naamiaisiin tai karnevaaleihin liittyvät pukeutumiset ja uutuutena vielä Halloweeniin liityvä karkkien kerjääminen. Ainakin omassa lähiössäni samat "Harri Potter -velhot" kulkevat niin Halloweenina kuin Palmusunnuntaina - hieman epävarmaa vielä tosin on se Halloweenin ajankohta näillä kulkijoilla. Tälläinen erilaisten ja eri puolilta tulevien tapojen "suruton" yhdisteleminen herättää aina pääsiäisen tienoilla keskustelua ja aiemmin jopa "perinnepoliisien" esiin tuloa medioissa. Toisia loukkaa erityisesti se, kun kristilliseen perinteeseen sekoitetaan "noituutta", vaikka nämä noidatkin kuuluvat tietyllä tavalla läntisen kirkon vaikutuspiiriin. Kun aiemmin virvottiin sukulaisia pyhävaatteissa varhain sunnuntaiaamuna, niin nyt pikkunoidat, kissat, jänikset, tiput tms. kulkevat iltapäivästä vaatien palkan heti. Aiemmin se saatiin vasta pääsiäisenä. Tätä virpovien pikkunoitien kasvavaa joukkoa ovat omalta osaltaan auttaneet koulut ja päiväkodit - tai lapsirikkaat lähiöt, joissa tapa omaksuttiin virpovilta kavereilta, kuten eräs kollegani arveli. Ja se mikä tässä eniten ihmisiä - erityisesti ortodokseja ja karjalaistaustaisia - loukkaa tai ärsyttää on se, että yhdistellään osia eri tavoista ja kulttuureista tuntematta niiden historiaa tai taustaa (yksi esimerkki täällä). Virpomisesta voi lukea tarkemmin esimerkiksi täältä ja täältä. Monet myös odottavat ja kaipaavat pikkunoitien vierailua ja valmistautuvat, vaikka heidän tuttavapiirissään ei olisikaan virpojaikäisiä lapsia.

Nämä kuvan pienet pääsiäisnoidat ovat virponeet sunnuntaina Torniossa. Minutkin on tänään virvottu Skypen avustuksella, joka sekin osoittaa osaltaan sitä, miten tavat muuttuvat. Tässä tapauksessa virpoja saa palkan pääsiäisenä, kuten virpomalorussakin sanottiin, että  "viikoks velkaa". Virpomisen tavallisin palkka oli muna, joka on ylösnousemuksen vertauskuva, niinpä virpojani saa palkaksi suklaamunan. 

Kilttejä noitia on ollut muuallakin liikenteessä, sillä eräs sukulaiseni asuu omakotitaloalueella lähellä suurehkoa kaupunkia. Hän lähti perheineen sunnuntaina uimaan, mutta ei halunneet jättää noitia palkkiotta. Ratkaisuksi hän kirjoitti noidille viestin:  "Arvoisa noita! Valitettavasti emme ole kotona, mutta jätä oksa maljakkoon ja ota palkka 
(2/nenä) korista." Koria ei oltu tyhjennetty kokonaan ja maljakkoon oli jätetty runsaasti oksia.