Signagh, Georgia

Kaukasin matkaraportti jatkuu kesäloman jälkeen. Olimme Georgiassa yötä noin 900 metrin korkeudessa sijaitsevassa Signaghin (paikallisella kielellä სიღნაღი) kaupungissa. Siellä on reilut 2000 asukasta ja sen tärkeimpiä elinkeinoja ovat matkailu, viininviljely ja perinteisten mattojen kutominen. Tbilisiin matkaa vain reilut 110 km, joten turisteillakin on helppo tulla sinne. Kaupungin sijainti on upea ja siellä on maisemien lisäksi myös historiallisia nähtävyyksiä ja useita ravintoloita ja hotelleja. Ohjelmassamme oli taas mattoja, mutta nyt georgialaisia mattoja, joita kävimme ihailemassa (ja ostamassa) hotellimme yhteydessä olevassa mattojen kudontakeskuksessa. Aika näppärä sijainti mattokutomolla (ja kaupalla).

Jonkun onnellisen ostajan mattoa pakataan.

Ohjelmassa oli myös käynti Georgian tärkeimmässä pyhiinvaelluskohteessa, Bodben luostarissa, mutta minä ja pari matkakumppania valitsimme sen sijaan kohteeksi paikallisen etnologisen ja arkeologisen museon, jonka toisessa kerroksessa oli myös kuuluisan georgialaisen taiteilijan, Niko Pirosmanin (Pirosmanashvili) töitä. Itse en ollut hänestä tietoinen, mutta nämä kaksi mukana ollut tunsivat Pirosmanin taidetta entuudestaan. Pirosmanin elämä oli lyhyt (1862-1918) ja eräiden tietojen mukaan hän kuoli aliravitsemukseen. Hänen naivistiset työnsä kertovat paikallisesta kansankulttuurista, historiasta ja myyteistä, kuten esimerkiksi viinin synnystä kertova työ. Katso kuvia täältä.

Kaikkitietävä Wikipedia sen sijaan kertoo romanttisen yksityiskohdan Pirosmanista, joka sen mukaan tunnetaan myös romanssistaan ranskalaisen näyttelijän kanssa. Tämän vierailtua Pirosmanin kotikaupungissa, Pirosmani rakastui häneen korviaan myöten ja osti  rakkauden ostoitukseksi näyttelijän hotellin edustalla olevan aukion täyteen kukkia. Tämä rakkaustarina ei päättynyt hyvin ja Pirosmani kärsi vararikon. Tästä kuulemma kertoo Alla Pgatsovan laulu Миллион алых роз.

Arkeologisen osaston näyttely oli ammattimaisesti tehty ja mielenkiintoinen ja näyttelytekstit olivat myös englanniksi. Pieni etnologinen osasto, joka sisälsi muutaman vitriinin, joissa oli säätyläisten vaatteita, interiööri ja esimerkiksi soittia kertoi kaupungin kauppiaiden ja säätyläisten elämästä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Ei kiinnostava. Sen sijaan autiossa kahvilassa seinällä olivia valokuvia olisi katsonut enemmänkin. Viileä, hyvin ilmastoitu museo oli kuitenkin erinomainen paikka viettää helteistä päivää. Vieraitakin siellä oli paljon vähemmän kuin luostarissa, jossa matkakumppaneiden mukaan oli 500 kiljuvaa koululaista äiteineen. Olimme siis tehneet oikean valinnan.

Näitä parvekkeita ja maisemia sai  ihailla:

Signaghissa olisi voinut viipyä kauemminkin, nauttia pikkukaupungin maisemista, taloista parvekkeineen ja paikallisesta viinistä. Matka jatkui täältä Tbilisiin, jossa kävin mm. paikallisessa ulkoilmamuseossa ja ihailemassa keskustan wau-arkkitehtuuria. Tästä kuitenkin vielä (ainakin) yksi oma postaus.