Lukijat

perjantai 11. tammikuuta 2013

Matkalla Marinmaalla

Auringolasku Volgan mutkassa.
Venäjällä kuuluisa näyttelijä Ville Haapasalo on matkaillut Yleisradion ohjelmissa 30 päivää Venäjällä sekä Silkkitiellä, nyt on vuorossa 30 päivän roadmovie suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa. Olemme nähneet nyt sarjasta "Suomensukuiset 30 päivässä" kaksi jaksoa, joista ensimmäisessä hän aloitti matkan Tatarstanin pääkaupungista Kazanista ja jatkoi sieltä Mari El:n puolelle, Untshon eli Shorunzan kylään, joka sijaitsee aivan Tatarstanin rajalla. Ohjelman tarkoituksena on esitellä kielisukulaisten nykyistä tilannetta, kulttuuria ja sitä mitä heille oikein tänä päivänä kuuluu.

Kazanin Kremliä.
Tutkimusta marien parissa tehneenä ja siellä - samassa kylässä kuin tässä ohjelmassa -  muutaman kerran kenttätyömatkoilla olleena odotukseni olivat tietysti korkeat ohjelmaa kohtaan, ehkä turhan korkeat. Ensimmäinen osa oli täysi pettymys, sillä tutustuimme Villen mukana Kazanin Kremliin eli linnoitukseen (mikä on upea kohde), kävimme jalkapallo-ottelussa, ihailemassa hevosia - Ville pääsi myös ratsaille ja näytti osaavan ratsastaa - tapaamassa kahta miestä, jotka harrastavat etnografiaa ja olivat kiinnostuneita marien kultuurista, tavoista, ruokakulttuurista ja esineistä (en muista tarkkaa sanamuotoa, mutta aika stereotyyppistä ihailua se oli). Vihdoin päästiin matkaan kohti Untshoa ja siellä mentiinkin suoraan uhrilehtoon, toki peseydyttiin asiaankuuluvasti ennen sinne menoa. 

Tulossa uhrilehdosta.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisessä osassa viivyttiin marien parissa 15 minuuttia - melkein saman verran saimme ihailla kieltä näyttävää hevosta Kazanissa -  ja koko osasta sai käsityksen, että se oli kursittu kokoon huolimattomasti. Emme saaneet esimerkiksi tietää, keitkä eksynyttä kuljettajaa vastaan tullut pariskunta oli, keitä uhrilehtoa esitelleet ihmiset olivat ja mitä oikein se uskonto tarkoittikaan, sillä lehtoa esitellyt uhripappi ei selvästikään ollut tottunut kertomaan uskonnostaan vieraille. Kuten eräs kollegani kirjoitti fb-keskustelussa: "stereotyypittämisen voisi jättää kokonaan pois, ja keskittyä siihen,miten Haapasalo persoonallaan kohtaa ihmiset ihmisinä, jotka kertovat omasta elämästään." 

Yläkuvassa Untshon koululaiset toivottavat tevetulleeksi ja alakuvassa uhrimenot lehdossa.
Tällä viikolla esitetty - ja Areenalla katsottavissa oleva - toinen osa oli jo paljon parempi ja mielenkiintoisempi. Ville oli kutsuttu kylän - ohjelman mukaan - nuorimman asukkaan kotiin "pyhiin pirtteihin" tai miksi sitä tilaisuutta nyt milläkin seudulla kutsutaan, kun mennään tervehtimään synnyttänyttä äitiä ja lasta. Sen vuoksi Ville leipoi viemiseksi marien juhlaruokaa palyshia juhlavaatteisiin pukeutuneen Ljuban* kanssa ja haki myös lapselle tuliaisiksi marilaisen puvun kylän ompelimosta, ei suinkaan mistään ompeluseurasta. Lisäys: Kas kun ompelimon työntekijätkin olivat osanneet pukeutunut marilaisiin vaatteisiin tänä vierailupäivänä. Juhlien ja saunomisen jälkeen matka jatkoi Joshkar-Olaan, Marin pääkaupunkiin, jossa hän tapasi vanhan näytteljäystävänsä ja vieraili mm. teatterissa ja marilaisessa radiossa.

Yksi asia ei näytä kauheasti muuttuneen 2000-luvulta, jolloin itsekin kävin Marissa ja esimerkiksi kesällä 2005 suuressa suomalais-ugrilaisessa kongressissa Joshkar-Olassa, nimittäin se, että valtaapitävät haluavat "turvata ulkomaalaisten vierailun". Aina jostain ilmestyy päällystakkeja tai  vartijoita, kerrotaan mihin kannattaa mennä, mihin ei jne. Kokemuksia tuosta kongressista voi lukea täältä sivulta 4 alkaen. Toivottavasti tämä nuoren marilaisen radiotoimittajan vastaus Villelle on totta; että nuoret ovat alkaneet elvyttää perinteitään omilla tavoillaan, nuorisokulttuuri vahvistuu radion myötä ja että heitä venäläistettiin aikaisemmin enemmän. Pahoin pelkään kuitenkin, että marin kielen asema heikkenee entisestään, sillä valtio ei tue äidinkielisyyttä. Maaseudulla maria puhutaan, mutta kieli vaihtuu kaupunkiin tultaessa. On juhlapuheita, vieraskoreutta ja sitten se arki, jota ei haluta näyttää.

Ohjelmassa tiedon lisäksi Ville välittää matkalla kokemiaan tunteita eteenpäin. Tämä seuraava asia näkyi selvästi jo toisessa osassa, nimittäin aivan sen lopuksi Ville sanoo katselijoille, että "jos teistä tuntuu, että ihmiset joita tapaan jäävät etäisiksi,  se tunne on molemminpuolinen." Vähemmistöön kuuluville ihmisille arki, saati sitten kulttuuri ja kieli ovat täällä myös poliittinen asia, ja tästä syystä ihmiset valitsevat tarkkaansa sanansa puhuessaan vieraiden kanssa. Esimakua tästä tulee jo seuraavien osien esittelyssä: "matkalla ei kuvata yhtään mitään - panen sellaisen ehdon" huutaa eräs mies. Paljon kielisukulaisten nykytilanteesta tulee kuitenkin esille myös rivien välistä. Toivottavasti Ville kuitenkin tapaa tässä ohjelmassa vielä ihmisiä, joiden kanssa voi puhua asioista, vaikka hänen tapaamille ihmisille onkin usein tullut puhelinsoittoja tai joku tullut sanomaan, miten heidän tulee olla tai puhua. 

Untsho ja kyläläiset tekivät aikoinaan minuun lähtemättömän vaikutuksen. Toivottavasti voin vielä palata kylään, edes hetkeksi muutenkin kuin tämän ohjelman kautta.

Ryhmäkuva ensimmäisten kenttätöiden lähtöaamuna Untshossa.

Mareista lisätietoja esimerkiksi tästä Ildikó Lehtisen toimittamasta teoksesta, joka on ilmestynyt sekä suomeksi että mariksi: Valkoisen jumalan tyttäret. Marilainen nainen ja modernisaatio. Ош Юмын ÿдырышт-влак. Марий ÿдырамаш модернизаций корнышто (2009).

 * aivan vastaavasti ollessamme ensi kertaa kenttätöissä meidät kutsuttiin kylään valmistamaan keitinpiirakoita ja talon nuori emäntä juhlavaatteisiin pukeutuneena leipoi. Osa kenttätyöporukkaamme (olimme opiskelijajoukon kanssa) osallistui leipomiseen. Ks. matkakertomus, joka alkaa s. 9.  ja s. 4. 
 

8 kommenttia:

  1. Onnistuit herättämään mielenkiintoni tuota ohjelmaa kohtaan:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä kannattaa katsoa, eka osa oli tosi huono. Mutta paljon on myös rivien välissä luettavissa.

      Poista
    2. Eilen katsoin uusimman osan, joten nyt olen nähnyt kaikki. Vaikeuksista huolimatta on Ville saanut tehtyä mukaansa tempaavan dokumentin näistä sukulaiskansoista. Siinä minua melkein nauratti, kun Ville toisteli vanhus-sanaa kulkiessaan tiellä laulavien juhlapukuisten naisten mukana. Montaakaan vanhusta kun ei siinä näkynyt:-). Sen "ufomiehen" juttelut hyppäsin yli, mutta kaiken kaikkiaan tuo tämä sarja valtavasti tietoutta meille maallikoille kaunistelemattomasti, mutta hauskasti esitettynä. Ymmärrän, että sinä asiantuntijana "kärsit" virheellisestä tiedosta, jota me emme tietenkään huomaa. Täällähän sinulla on mahdollisuus oikaista pahimmat virheet.

      Poista
    3. Siinä eilisessä osassa meni kanssa hieman asiat ja ihmiset sekaisin, kun välillä puhuttiin udmurteista ja kyseessä oli siinä (kylässä) kuitenkin vähemmistön vähemmistö, bersermaanit. Ja kuten jo Maikille tuossa alhalla vastasin, en pidä siitä, että jokin kulttuuri tai kansanryhmä julistetaan kuolevaksi. Varsinkin kun siellä on lapsia. Ville voisi myös jatkossa kuunnella vähän paremmin niitä ihmisiä eikä koko ajan keskeyttää heidän puhettaan. Vieraanvaraisuus näistä osista tulee erittäin selvästi esille; niin kuin eilisessä kun ihmiset odottivat parhaimpiinsa pukeutuneena ja toiset piilottelivat autossa. :)

      Poista
  2. Tulikin tästä mieleen: Artella oli juuri varsin mielenkiintoinen ohjelma (7.1.) nenetseistä, tai oikeastaan lasten koulunkäynnistä sisäoppilaitoksessa, minkä ohessa kerrotaan myös "maailman lähes viimeisten nomadien" arjesta. Jos kiinnostaa http://videos.arte.tv/fr ohjelma on 360° Geo ja kuuluu myös saksaksi. Netti on hauska keksintö!
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Sitä aina unohtaa miten paljon hyviä ohjelmia löytyy netin kautta. Artea en ole ehtinyt katsoa taas aikoihin, muuten tuo sarja onkin mulle tuttu (katsoin sitä Hampurissa paljon). Nenetsien

      Poista
  3. Olen seurannut kaikki Villen reissut areenalta (ei ole tv:tä). Tänäänkin taitaa tulla uusi. Mielenkiintoisia ovat olleet, Ville yrittää parhaansa, vaikka se aina ei ole helppoa. Itse tunnen vain Venäjän Karjalan tasavaltaa ja sitä pääasiassa järveltä (Laatokka, Ääninen, Vienan meri) lintututkimuksen parissa, missä käymme vuosittain. Välistä kyllä törmää siellä yllättäen suomea puhuviin, karjalaisiin, inkeriläisiin ja kerran Kanadassa synyneeseen suomalaiseen. Heistä on on usein ollut monipuolista apua, vaikka jonkin verran venäjääkin osaan.

    Maikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tulee paljon ohjelmia netistä ja tämäkin sarja kokonaan. Tänään oli uutisia ylen suunnitelmista, että kaikki ohjelmat tulisivat myös nettiin, mutta se kestää vielä aikansa.

      Tänään tuli uusi jakso, mikä taas kauhistutti, sillä siinä meni asiat taas hieman sekaisin (koska tekijöiltä puuttuu tietämystä). Minusta on aina ikävää kun jonkun etnisen tai kielellisen ryhmän tai kulttuurin kuolemista ennustetaan, kuten tuossa ohjelmassa besermanien. Kuitenkin siinä sanottiin, että lastentarha on täynnä ja lapsia näkyi kuvissa. Tarkoitus on hyvä, mutta toteutus ei ole onnistunut.

      Sinulla on varmasti ollut mielenkiintoisia matkoja, Vienanmerelle haluaisin itsekin matkustaa ja tietysti katsomaan Äänisen kalliotaidetta.

      Poista