Lukijat

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ihmettelyä

Runsas viikko on Suomessa nyt keskusteltu rasismista. Tämän keskustelun alkuunpanijana toimi Umayya Abu-Hannan Hesariin kirjoittama artikkeli. En ole ehtinyt tähän keskusteluun osallistua enkä osallistu nytkään, sillä minulla on keväällä kurssi, jossa käsitellään mm. monikulttuurisuutta ja kulttuurien kohtaamista. Tälle kurssille mm. tuo Abu-Hannan artikkeli "Lottovoitto jäi lunastamatta", siihen "vastauksen" kirjoittanut IS:n toimittajan juttu tai vaikkapa "ennen kaikkea turkulaiseksi" itsensä tuntevan Wali Hashin kirjoitus ovat erinomaista materiaalia. Näiden lisäksi on myös ansiokkaita blogikirjoituksia aiheesta. Se mikä minua on tässä keskustelussa ihmetyttänyt, on se, että miten ihmeessä toiset ihmiset voivat kieltää toisen ihmisen kokeman rasismin? "Kun en ole itse nähnyt, kuullut tai kokenut rasismia Suomessa, niin ei sitä voi olla olemasa" - tämä logiikka ei vain mahdu päähäni.

Television katsominen on jäänyt joulun aikana vähiin. Jos olisin katsonut esimerkiksi ennen joulua 19.12. esitetyn A-studion, niin olisin ehkä nähnyt pätkän, jossa isoäiti ker­toi ää­ni mur­tuen lapsenlapsensa joutuneen keskeyttämään lukio-opinnot liian kal­lii­den kou­lu­kir­jo­jen vuok­si. Leipäjonopätkä alkaa 29. minuutin kohdalta. Pekka Mykkänen kirjoitti tästä tämänpäiväisessä kolumnissaan Hesarissa:  
Pi­ti myy­dä oma­ko­ti­ta­lo ja muut­taa vuok­ral­le. Toi­meen­tu­lo­tu­ki ja muut avus­tuk­set ei­vät rii­tä vii­si­hen­ki­sel­lä per­heel­lä juu­ri mi­hin­kään. Mar­ras­kuun lo­pus­sa pää­dyt­tiin sii­hen, et­tä syk­syl­lä lu­kion­sa aloit­ta­neen 16-vuo­tiaan Maa­rit-tyt­tä­ren op­pi­kir­jat ovat per­heel­le kes­tä­mät­tö­män suu­ri me­noe­rä. Niin lop­pui lu­kio.
Tämä on minusta käsittämätöntä. Eikö Suomella todellakaan ole varaa edes vähävaraisten lukio-opiskelijoiden koulukirjoihin? Nuorten, jotka haluavat käydä koulua. Tiedän ja ymmärrän, että kirjat ovat kalliita ja niitä myös kierrätetään, mutta silti. Kuten Mykkänenkin kolumnissaan kirjoitti, ei Suomella ole varaa pudottaa enempää nuoria opiskelun ja työnteon ulkopuolelle. Tai onko, kuten eräs ystäväni arveli, että ko. perheeltä menneet voimat kaikkien muiden avustushakemusten täyttämiseen ja avustusviidakkoon eksymiseen? 

Itse en ole ehtinyt käydä peruskoulua, mutta olen onnekseni syntynyt koulunkäynnin suhteen sopivana vuonna, sillä kävin oppikoulun Kittilän kunnallisessa kokeilukeskikoulussa, joka oli maksuton. Taistelusta tämän koulun saamiseksi Kittillään on kunnan pitkäaikainen kunnajohtaja Aarne Nikka kirjoittanut kirjassaan Suomen pohjoisimman oppikoulun vaiheita. (Tämä kirjan nimessä oleva oppikoulu oli tosin valtion ylläpitämä yhteislyseo.) Pitkän koulumatkan vuoksi (yli 60 km) jouduin asumaan viikot asuntolassa, joka sekin oli ilmainen. Lukio oli maksullinen, mutta vähävaraiset saivat lukukausimaksusta vapautuksen. Kirjoista maksettiin (ja ostin niistä osan aiemmin lukion päättäneeltä serkultani). Lukioon sai myös siihen aikaan myös opintotukea, joka riitti hyvin kirjoihin ja muuhun kuten asuntolamaksuihin, jotka olivat muistaakseni aika pienet. Nyt jälkeen päin olen miettinyt usein sitä, miten vuonna 1937 syntynyt kummitätini pystyi lähtemään silloin tiettömästä kylästä oppikouluun kirkonkylään ja kustantamaan sen ja asumisen kouluvuoden aikana? Tiedän myös - onneksi useiden vuosikymmenten takaa - tapauksia, jolloin perheen vanhin lapsi meni töhin, jotta nuoremmat lapset pystyivät opiskelemaan. Tähän aikakauteen ei todellakaan Suomella ole varaa palata.



17 kommenttia:

  1. Lue tarkkaan tänään Hesarin mielipidepalsta, niin läydät sieltä ainakin yhden vastauksen.

    Nekin, jotka sinnittelevät erilaisilla tuilla, omistavat kyllä vaikka kuinka upean telkkarin etc. Onko kuitenkin kysymys perheen sisäisestä priorisoinnista, enkä tarkoita nyt tällä juuri po. perhettä. Seurasin muuten sivusta erästä tyttöä, joka oli tyttäremme kanssa peruskoulussa samaan aikaan. Hän ei voinut käydä lukioita, kun ei ollut varaa koulukirjoihin. Minä kyllä näin enemmän eli varaa oli paljoon muuhun.

    Jaksan aina ihmetellä miten vanhempani jaksoivat kouluttaa kahta tytärtä, kun oppikoulussa oli ensin lukukausimaksut, sitten oli linja-automaksut kahdelle (matka ensimmäiset 5 v noin 30 km, sitten lukio 18 km) ja vielä kouluruokailu päälle. On sitä osannut jälkeepäin ihmetellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa tuon episodin takana mitä vain, niin se kertoo kuitenkin jotakin tästä ajasta ja toivottomuudesta. Monissa tutkimuksissa (en sitten rupea etsimään linkkejä) on tullut esille köyhyyden ja sosiaaliturvan varassa elämisen periytyvän nykyään.

      Kyllähän mieki ihmettelin sitä, koska tiedän miten todella vaatimattomista oloista on käyty (maksullista) oppikoulua ja lukiota. Onneksi peruskoulu tasoittaa nykyään koulutuspolkuja, mutta viime vuosina näkyy myös se, miten koulutus (ja kai samalla myös) kouluttamattomuus periytyvät.

      Poista
  2. Minä muistelen, että meillä olisi ollut koulussa vapaaoppilaita ja heillä myös ilmaiset kirjat. Olin todella yllättynyt, että Suomessa pitää lopettaa koulu kirjojen puutteessa. Ajat on näköjään muuttuneet. Ja täällä vaan kehutaan Suomea ja PISAa ja hyvinvointivaltiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minuakin se ihmetyttää. Ajat ovat muuttuneet ja järkyttävää minusta on, että se ikään kuin hyväksytään; siis se, että yhä suurempi osa joutuu käymään esimerkiksi leipäjonoissa.

      Poista
  3. Asiaa voisi tarkastella myös siltä katsantokannalta, että oppikirjat ovat ennen kaikkea tuottavaa ja varmaa liiketoimintaa.Luin Pekka Mykkäsen kirjoituksen ja löysin HS:n arkistohausta Kristiina Lehtosen kirjoituksen 19.11.02 "Oppikirjoilla rahastetetaan". Hänen mielipiteensä on varsin perusteltua. Toki lukiolaiset tarvitsevat ajanmukaiset oppikirjat, mutta se "uutuus" ei välttämättä tarkoita parempia oppimistuloksia vaan varmasti parempaa liikevahtoa. 1500euroa lukion kirjoista tuntuu minusta suurelta summalta.
    Toisena ääriesimerkkinä tuon esille erään oppikirjan kierrätyksen Suomesta, jossa (lähes) kaikki olivat köyhiä. Hienommin sanottuna Suomi silloin oli vasta toipumassa sodasta. Oppikirjat eivät silloin olleet tuottavaa liiketoimintaa.
    Löysin kirjahyllystäni Mantere-Sarvan Keskikoulun "Suomen historia"-kirjan.Ensimmäinen painos oli otettu v.1918. Minun kirjani on kuudestoista painos huhtikuulta 1948 (hinta 225 markkaa). Sisäkannessa lukee kahden serkkuni ja kahden sisareni nimi. Olin siis viides käyttäjä. Uudempi Veikko Huttusen "Vuosisadat vierivät",keskikoulun historia perustuu vuonna 1963 vahvistettuihin oppiennätyksiin ja ilmestyi v.1965 (hinta 7,50 markkaa). Minun koulukirjani olivat ylipäänsä surkeita,ikävytyttäviä,demotivoivia, säälittäviä nykyaikaisiin verrattuna.
    Suren tämän 16 vuotiaan Maaritin puolesta, jonka koulunkäyti päättyy näin ikävällä tavalla elintaso-Suomessa.

    VastaaPoista
  4. korjaus: Kristiina Lehtonen 19.11.2012.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. En tunne itse tuota oppikirjatuotantoa mitenkään hyvin, tiedän että on olemassa muutama vaihtoehto joista voi valita ja kustantajat tietysti kilpailevat. Kun kirjoja on pakko ostaa, saa siitä hyvän bisneksen. Toisaalta on hyvä asia, että nykyään on vaihtoehtoja joista valita, mutta kirjojen kierto tai elämää voisi varmaan pidentää.

      Minunkin kouluaikana 70-luvulla ne kirjat olivat aika tylsiä.

      Poista
  5. Taisi minullakin olla logaritmitaulukon lisäksi joitakin minua paljon vanhemman veljeni kirjoja. Eikö koulut voisi pitää kirjastossa muutamia oppikirjoja ja lainata niitä lapsille, joiden vanhemmilla ei ole niin paljon rahaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko kouluilla enää kirjastoja, mutta tuo asia pitäisi kyllä pystyä 2010-luvun Suomessa ratkaisemaan.

      Poista
  6. Niin, mistähän tuo johtuu, että köyhyys ja sosiaaliturvan varassa eläminen periytyvät nykyään. Asiaan sen kummemmin perehtymättä voin vain muistella vanhoja "hyviä" aikoja, jolloin nuo kaksi asiaa usein päin vastoin kannustivat lapsia pääsemään irti tuosta kierteestä. Tiedän monta köyhässä perheessä kasvanutta lasta, jotka ovat opiskelleet ja päässeet pitkälle elämässään. Nyt taitavat olla jo eläkeiässä.
    Omaa kouluaikaani ajatellessani nostan hattua vanhemmilleni ja meille kolmelle lapselle, jotka kävimme koulua ja luovuimme kalliiden oppikirjojen ja lukukausimaksujen takia monestakin asiasta. Kirjoja emme voineet niin vain periä toisiltamme ja varsinkin oma kouluni oli kai edistyksellinen siinä mielessä, että oppikirjat olivat suurelta osin uusia, erilaisia kuin sisaren ja veljen kouluissa. Opintotuesta ei tiedetty mitään! Ajat ovat muuttuneet, tuolloin oli helpompi elää ilman kännyköitä, ipadeja, etelänmatkoja. Lukioaikana tein kyllä matkoja ulkomaille, mutta ne olivat kesätyömatkoja:-).
    Kun omat kolme lastani kävivät koulua, sai todeta, millaista bisnestä oppikirjojen kanssa käydään. Kuinkahan monta kirjaa, harjoituskirjaa ym. kuluikaan yhdessä aineessa lukuvuoden aikana. Ja mitkä hinnat! Koulunkäyntiä ei mielestäni tämän takia ole syytä lopettaa, ainakin täällä on kirjojen kierrätys järjestetty hyvin, huutonetistä kirjoja myös saa halvalla hinnalla , mikäli niitä ei ole ehditty heittää käytön jälkeen jokeen, mikä on jonkinlainen muoti-ilmiö.
    Täällä on myös yleistä, että lukiolaiset tienaavat rahaa istumalla kaupan kassoilla, toimivat ohjaajina urheiluharrastuksissa tms., oma tyttöni antoi pianotunteja musiikkikoulussa koko lukion ajan, neljänä iltana viikossa. Koska lapsemme asuivat kotona koko lukion ajan, oli opintotuki aivan mitätön.
    Näiden taustojen perusteella minun on vaikea ymmärtää, että koulunkäynti on lopetettava, keinoja jatkaa löytyy kyllä. Sen ymmärrän, että aikoinaan jäi monelta koulut käymättä, mutta yhteiskunta on muuttunut, samoin mahdollisuudet päästä eteenpäin köyhyydestä huolimatta. Yritteliäisyys palkitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on surullista, että sitä hyvinvointivaltioata mitä te kommentoijat sekä teidän ja minun vanhemmat ja itsekin vähän aikaa olemme olleet rakentamassa, puretaan nyt sanoisinko kiihtyvällä vauhdilla. Jotkut toimista ovat ehkä pieniä eikä niitä huomaa heti, mutta kun kaikki kasautuvat, niin niiden vaikutus on suuri. Tähän liittyy myös tuo huono-osaisuuden periytyminen. Tutkimuksissa (koulutussosiologien, en etsi linkkejä) näkyy myös se, miten todella koulutus taas peritytyy, ts. korkeastikoulutettujen lapset käyvät lukion, tulevat yliopistoon jne.

      Kun ei ole mallia kotoa, lähipiiristä eikä sellaista tukiverkostoa, joka tukee koulutusvalintoja tai auttaa vaikeuksissa, keneltä voi kysyä neuvoa tai apua esimerkiksi kun ei niitä kirjoja saa, niin silloin nähtävästi luovutetaan. Ei löydetä mitään keinoja. Olen sitä mieltä, että tänä päivänä ei enää ole kaikilla mahdollisuuksia päästä eteenpäin köyhyydestä huolimatta, valitettavasti. Se myös riippuu paikkakunnasta ja koulusta, sillä joissakin lukioissa oppilaat saavat miniläppärit käyttöönsä tms.

      Pienemmillä paikkakunnilla tai kun on hyvät verkostot, kesätöitä ja ilta- ja viikonlopputöitä saa varmaan helpommin, luulisin.

      Poista
    2. Siellä ollaan siis menossa samaan suuntaan, jossa LÄNSI-Saksa on ollut jo (aina) eli paremmassa asemassa olevien vanhempien lapsilla on paremmat mahdollisuudet saada parempi koulusivistys. Täällä toitotaan juuri sitä, että Suomessa asiat on toisin, mutta ei sielläkään kaikki ole sitten kultaa.

      Poista
    3. Ei nyt onneksi ihan niinkään, sillä meillä on peruskoulu ja vasta sen viimeisellä luokalla tehdään ne valinnat, jotka siellä jo 10-11 vuoden iässä. Ja käsittääkseni siellä - ainakin mitä viime vuonna kuulin - myös joissakin kouluissa opettajilla on painava sana siinä mihin kouluun pyrkii tai pääsee. Meillä myös opettajilla on ylempi korkeakoulututkinto. Mutta korostan, että en ole koulutuksen asiantuntija.

      Poista
  7. Entisestä kehnompaan suuntaan ollaan menossa monessa maassa kun sosiaalimenot kasvaa ja verotulot niukkenee. Huono yhtälö.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä näyttää enkä tajua tätä nykyistä intoa palkanalennuksiin, sillä valtio hyötyisi paremmin verotuksen kiristämisestä (ei pienituloisten kohdalla). Itse maksan mieluummin verot palkasta kuin kaupan kansalla.

      Poista
  8. Siinä onkin kinkkinen kysymys. Suomessa ainakin tarvittaisiin palkkamalttia (vaikeivät Suomen palkat ihan hurjia olekaan), koska tällä menolla Suomi hinnoittelee itsensä maailman- ja EU:nkin markkinoilta ulos - se jo kirosanaksi muodostunut kilpailukyky. Tuottaminen maksaa liikaa, on tietysti muitakin tekiöitä kuin vain palkat. Samaa itketään Ranskassa vaikka täällä kuvio onkin vähän toinen. Jos firmat ei kannata, häipyy työpaikat ja samalla verotulot, lisääntyy työttömät, kasvaa sosiaalimenot, Me ihmiset kun nyt ollaan rakennettu nää systeemit tällaisiksi eikä peliä saa puhallettua poikki ja aloitettua kaikkea alusta vaikka mieli tekisi.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki palkkamalttia tarvitaan, mutta tarvitaan myös lisää verotuloja ja niitä ei saada verotusta alentamalla, kuten nyt on tehty. Toisaalta täällä myös eräät piirit hinkuvat Saksan palkkamallia, jossa pitkäaikaistyöttömille tarjotaan huonostipalkattuja töitä; oliko ne minitöitä vai mitä? On myös niitä, jotka haluavat yhteiskuntaan suurempia palkkaeroja. Jo nyt on ihmisiä, jotka eivät tule toimeen palkallaan.

      Poista