Lukijat

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ennakkoäänestysauto



Lokakuussa kansatieteessä väitteli – nyt siis jo FT – Jussi Lehtonen maaseudun liikkuvista palveluista. Tässä työssä hän yhdisti kansatieteen ja tulevaisuudentutkimuksen. Lehtonen selvitti Suomen maaseudun keskeisimpien palvelujen ja erityisesti liikkuvien yksiköiden historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Myymälä-, kirjasto- ja pankkiautojen sekä autopostitoimistojen toimintaan ja taustoihin tutustumalla hän rakensi sekä tulevaisuuskuvia että skenaarioita. Tutkimuksessa esitetyt erilaiset skenaariot kertoivat sekä hyvinvoivasta että tyhjenevästä maaseudusta – aina skenaarion mukaan.  Asuimmepa tai vietimmepä aikaa ties minkälaisella maaseudulla, niin sen palveluiden järjestäminen ja saatavuus vaikuttavat maaseudulla asuvien ja siellä aikaa viettävien ihmisten elämään myös tulevaisuudessa. Lehtosen mukaan mm. digitalisaation tuomat muutokset saattavat ohjata tulevaisuuden maaseudun palveluja pois nykyisistä toimintamalleista. Sähköiset lähipalvelut ja jakamistalouden keinoin hoidettava postinkuljetus voivat olla yksi esimerkki siitä, miten kauppa-, kirjasto-, pankki- ja postipalvelut saatetaan tulevaisuuden suomalaisella maaseudulla järjestää. Väitöskirja löytyy täältä.  

Yksi tällainen, aika vaatimattomalta tuntuva, mutta tärkeä ja nyt erittäin ajankohtainen palvelu on ennakkoäänestysauto, jollaisia kiertää ainakin täällä Lapissa, nähtävästi muuallakin. Näin autottomat – tai muut henkilöt, joilla ei juuri silloin ole keskustaajamiin asiaa, pystyvät äänestämään näppärästi ennakkoon. 


Kunnallisvaalien lähestyessä yksi huvitus on ollut lueskella postilaatikkoon ilmestyneitä vaalimainoksia. Yksi pohjanoteeraus – toivottavasti tämän pahempia ei enää tule – jaettiin pari kolme päivää sitten. Sen mukaan “Haittamaahanmuutto on Suomen pahimpia vitsauksia, saati sitten kuntamme.” Se pitää kuulemma pysäyttää kuntamme rajoille. Mitähän tämä tarkoittaa? Kielivirheistä välittämättä ajattelin, etä vihjataanko tällä siihen, että kunta sitoutui ottamaan vastaan pienen määrän turvapaikan saaneita? Mutta vielä älyttömämpää seurasi tässä mainoksessa: “Ruotsinkielen opiskelu pakollisena kunnassamme on vähintäänkin absurdia, kun kunnassamme on 0,1% ruotsinkielisiä.” Lukemalla viisastuu, sillä en tiennytkään että Kittilässä on 0,1 %, jotka ovat ilmoittaneet äidinkielekseen ruotsin. Tuolla äidinkielisten osuudella tai määrällä ei sinänsä ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että matkailupitäjässä kielten – ruotsin lisäksi esimerkiksi saksan, venäjän, kiinan ja ranskan – osaaminen on tärkeää. Jos ruotsia ei opiskella peruskoulussa ja/tai lukiossa, niin se rajoittaa ja estää jatkomahdollisuuksia, sillä tietyissä opinahjoissa ja ammateissa/viroissa on osattava Suomen virallisia kieliä. Lisäksi Kittilästä on lyhyt matka sekä Ruotsin että Norjan rajalle, joten ruotsin osaaminen tästä näkökulmasta olisi tärkeää. Toki sen nuuskan voi ostaa länsirajan takaa ilman ruotsin taitoakin. Kolmanneksi, Kittilästä kuten muualtakin Lapista lähti 1950- ja 1960-luvuilla suuri määrä ihmisiä työn perässä Ruotsiin. Nyt monien tutkimustenkin perusteella kolmannen sukupolven ruotsinsuomalaisten suomen taito on kadoksissa, joten seurustelevatko he englanniksi paikallisten sukulaistensa kanssa? Miksei puhuta pakkoenglannista tai pakkomatematiikasta tms? Luulisi yrittäjän ja yrittämistä ajavan kunnanvaltuustoehdokkaan tajuavan kielitaidon, myös ruotsin, tärkeän merkityksen matkailupitäjässä. Minä ainakin olen kiitollinen Raili Holapalle ja Anna-Liisa Lietulle, joiden loistavan opetuksen ansiosta sain hyvän pohjan ruotsille. 

P.S. Asiaan liittyy vielä se, että k.o. kunnallisvaaliehdokas ei ainakaan tuon  mainoksen perusteella tiedä missä asioissa valtuusto pystyy päättämään.  

6 kommenttia:

  1. Hyvä argumentointi. Asun Saksassa ja osaan yhtä tarpeellista (saksa) ja kahta täysin tarpeetonta kieltä (suomi, ruotsi), joita en tarvitse työhöni, mutta harrastan omaksi huvikseni. En tarvitse englantia. Halusin säilyttää suomenkieleni ja opettaa se lapsillenikin. Käytin heitä 12 v. kielikoulussa,(normaalin koulupäivän lisäksi), että he olisivat osanneet kommunikoida sukulaistensa kanssa .Se on minulle kipeä paikka. Mummo syrji heitä ja kieltäytyi ylipäänsä puhumasta heidän kanssaan.Poikani oli useamman kerran pääsiäisviikon kummiensa luona ja serkkujensa kanssa paikallisella peruskoulun yläasteella.Sisareni ja lankoni, kansakoulunopettajat, eivät halunneet tai osannet opettaa heille suomea.Englannin kielestä poikani ei vielä osannut muuta kuin alkeita, mutta sisareni käski vanhimman poikansa puhumaan hänelle englantia, eli "näyttämään", koska oli ollut USA:ssa.En tiedä, mitä olisi pitänyt tehdä, että olisivat opettaneet pojalleni suomea. Ei taida kuulua opettajakoulutukseen. Sitä ennen poika oli 10 vuotiaana yhden kerran Helsingissä järjestetyssä koululaisvaihdossa ruotsinkielisessä perheessä, eikä osannut lainkaan englantia. Poika oli harmissaan, että ihmiset puhuivat hänelle englantia, mitä hän oli vasta 1 vuoden lukenut. Perheen ainoa suomenkielinentaitoinen (äiti) oli ikävä kyllä juuri sillä viikolla työmatkalla Hong Kongissa!Pärjäsi poika miesten kesken puuttuvalla ruotsintaidollakin (viittomakielellä)! Heh! Tyttäret olivat toisen sisarvainaan luona lastentarhassa Keski-Suomessa ja koulussa. Saivat ystäviä ja oppivat suomea. Sisar kuoli. Hautajaisisaa serkukset puhuivat englantia. Sitä lapseni olivat siihen mennessä jo ehtineet koulussa oppia. Rippikoulussa kelpasi papille suomenkieli. Nyt heillä on CV:ssä kielitaitona saksa, englanti, ranska ja suomen perustiedot. Halusin purkaa sydäntäni, koska ymmärrät mitä tarkoitan.
    Luin mielelläni koulussa ruotsia ja halusin välttämättä säilyttää ja kehittää taitoani. Vähävaraisena ajoin vuosittain lasten kanssa Ruotsin kautta autolla Suomeen, mutta en kesäisin suorinta tietä vaan eri reitejä, mm. Kittilästä Ruotsin rannikkoa etelään. Ajelin spontaanisti uusia reittejä, poikkesin mm. myös Ahvenanmaalla ja Ruotsin rannikon suurilla saarilla. ("En tält, en vuxen och tre barn." Autolautoilla teltan sijaan yksi autopaikka.)Ruotsin kanssa meillä on 700 vuotta yhteistä kiinnostavaa historiaa. Muinoin sitä luettiin vain tylsistä oppikirjoista. Oli ihanaa päästä katsomaan paikkoja ja osata ruotsia. Kaikki tiet vievät Tukholmaan ( ja sieltä Turkuun). Tukholmaan "rakastuin" 15 vuotiaana luokkaretkellä, ja tunnen sen paremmin kuin Helsingin. Anteeksi vain, mutta Helsinki on Porista katsottuna syrjässä. Ruotsinkieli on ollut harrastukseni. Kuuntelen sitä netistä ja etsin tietoja ruotsiksi. Jos on ihan pakko, niin änkytän hätätilassa englantia takuuvarmasti huonommin kuin Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk, svabin murteella englantia puhuva kommissaari Günter Öttinger tai aikanaan Ahti Karjalainen. Onko kaikkien pakko osata englantia? On varmaan,mutta vain Suomessa, ja jos katsoo Suomessa televisiota - viihdettä ja uutisia USA:n perspektiivistä. Muuten ei. Ihan varmasti en koululaisena nähnyt tulevaisuuteen. En arvannut, että ansaitsen leipäni saksanlielellä. En sitä koulussa suuremmin rakastanut, "pakkosaksaa", mutta tarvitsin yo-arvosanan. No, kaikki eivät tiedä, mitä heiltä puuttuu, jos osaavat vain suomea ja englantia. Harvinaisen kielen osaajalla on paremmat mahdollisuudet mm. kilpailussa työpaikoista. Kirjoitin tässä turhan pitkän kommentin, mutta olen niin kovasti samaa mieltä kanssasi.Olen opettaja: mm. saksaa maahanmuuttajalapsille. Hyvissä työpaikossa on kysyntää kaksikielisille, mutta se toinen kieli ei ole välttämättä englanti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielitaito on tärkeää ja minusta todella on kummallista, että sukulaisesi eivät suostuneet opettamaan lapsillesi suomea. Minullakin saksan taito tahtoo unohtua, kun sitä ei käytä tarpeeksi. Yritän toki lukea krimiä ja joitain muitakin kirjoja saksaksi, mutta aikaa ei ole tarpeeksi.

      Poista
  2. En ole minäkään katunut, että olen oppinut koulussa ruotsia, sillä tarvitsin sitä työssäni Saksassa tai en nyt välttämättä tarvinnut, mutta siitä oli mieletön hyöty. Huh huh, Katriina, aika hassua, että sukulaiset eivät tajunneet opettaa lapsellesi suomea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehän olen ollut kahdessa ruotsinkielisessä työpaikassakin Suomessa, toinen oli Åbo Akademi. :) Ruotsin osaaminen helpotti saksan opiskelua.

      Poista
  3. Kuinka pitkälle haittamaahanmuutosta (olen vieraantunut suomen kielen ilmaisuista) ja ruotsin kouluopetuksesta huolestuneet ehdokkaat etenivät?
    Äänestäjäthän sen päättävät kuten asiaan kuuluu tässä nykymuotoisessa demokratiassa.
    Tässä onkin ollut roppakaupalla seurattavaa kun parissa muussakin asuinmaassani, Ranskassa ja Saksassa on narraus- ja palturinpuhumiskisa (koskien kaikkia puolueita ja ehdokkaita) kuumimmillaan.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät kovin pitkälle, sillä monissa paikoissa maahanmuuttajataustaiset pääsivät valtuustoon tai varalle. Kittilässä tuo ehdokas johon viittasin sai viisi ääntä! :)

      Poista