Fennicum

Ovi oli kutsuvasti auki ja kevätaurinko paistoi aivan kuin kutsuen istumaan pihan penkeille. Emme kuitenkaan enää istuneet Fennicumin tyhjille penkeille, sillä olemme muuttaneet rakennuksesta jo keväällä 2012 Sirkkalan kasarmiin. Nyt näinä päivinä viimeisiä talon jääneitä tavaroita muutetaan - joko parkkipaikalle sijoitetuille roskalavoille tai Nurmen autolla jonnekin muualle. Taloon jääneet suomen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen sekä sinne myöhemmin muuttaneet kieliaineet ovat jättäneet talon jo viime vuonna siellä ilmenneiden ylitsepääsemättömien sisäilmaongelmien vuoksi. Suomeksi voi sanoa, että   Fennicumin on vallannut home eikä valitettavasti kyseessä ole mikään “home sweet home”, vaan ihmisille vaaralliset mikrobit. Homeelle ovat nähtävästi monet ehtineet tuossa talossa altistua ja kannan itsekin loppuelämäni tiettyjen mikrobien vasta-aineita. Remonteista huolimatta. (Itsekin olin kaksi vuotta home- ja remonttievakossa.)

Hieman haikeana mietin, miltä mahtui tuntua vuonna 1969 niistä kansatieteen,  suomen kielen ja muiden lähioppiaineiden tutkijoista ja opiskelijoista, jotka muuttivat upouuteen Fennicumiin, jonka nimikin kertoi keitä talossa asustaa. Talon piirsi arkkitehti Aarre Ehojoki (1913-1998), joka on suunnitellut muitakin Turun yliopiston rakennuksia, kuten energiakriisin aikana rakennetun (ja sitä niin kuvaavan) Juslenian. 

Fennicum kuvaa hienosti aikansa julkista rakentamista, oli omalla vaatimattomalla tavallaan kaunis, valoisa ja puhdaslinjainen rakennus. Sen XXV luentosalissa ihmettelin 1980-luvun alussa toisia pääsykokeessa olleita, jotka kirjoittivat kiivaasti saaden ruutupaperinsa nopeasti täyteen. Siinä samassa salissa olin myöhemmin lukemattomilla luennoilla sekä kuulijana että myöhemmin luennoitsijana. Samassa kauniissa salissa myös väittelin.

Fennicumissa viime vuosina töissä ollessa siellä kuului iltaisin kaikenlaisia ääniä käytävällä, ikäänkuin askelia ja ovien avaamisia. Sen arvelin olevan professori Ilmar Talve, joka piti entisiä opiskelijoitaan ja alaisiaan silmällä. Talve poltti piippua ja lakien tiukentuessa (onneksi) hän sai polttaa piippua työhuoneessaan ovi tiukasti suljettuna ja ilmastointilaite käytävällä suristen, mutta jonkin ajan kuluttua tupakointi kiellettiin yliopiston kaikissa sisätiloissa. Talve ymmärsi sen ja sytytti piipun vasta pihalla. Piippu on myös hänestä eläkkeelle pääsyn johdosta maalatussa muotokuvassa, joka sijaitsi luentosalissa, mutta meidän muuton mukana siirtyi tietysti johonkin Minervan seminaarihuoneeseen. Talven haamu ei ole vieläkään löytänyt Minervaan; minne lie matkalla eksynyt.