Monipaikkainen kotiseutu Kittilässä

Todistin viime viikonloppuna jälleen sitä, miten paikka ja kotiseutu kytkeytyvät monin tavoin yhteen. Olen nimittäin jäsen yhdessä viime vuosina yleistyneissä facebook-ryhmissä, jotka kietoutuvat jonkin paikan ympärille ja siitä kertoviin muistoihin. Niissä esitetään kuvia, tavataan virtuaalisesti entisiä ja uusia tuttuja, kerrataan tarinoita, historiaa ja muistoja, jotka liittyvät juuri siihen paikkaan. Ne ovat joskus yksilöllisiä, toisinaan kollektivisia, mutta melko yhteistä niille on myös niiden nostalginen luonne. Tämä ryhmä on Kittilä kotikuntamme, jonka puuhanaiset järjestivät tapaamisen jo toisen kerran pääkaupunkiseudulle.

Tuonne kokoontuneet ihmiset todistavat omalta osaltaan sitä, miten osalle meistä oma arki ja elämä ovat kansainvälistyneet tai muuttuneet monipaikkaisiksi lisääntyneen liikkuvuuden vuoksi. Ihmisten, ilmiöiden ja asioiden liikkuvuus alueiden rajojen ja identiteettien yli tai poikki on lisääntynyt kaikkialla, joten ei voida enää lähteä ajatuksesta, että kulttuuri on vain yhteen paikkaan sidottua. Samoin ei voida ottaa annettuna myöskään sitä, että ihmiset olisivat sitoutuneet vain yhteen paikkaan ja näin yhteen kotiseutuun. Tämä ei suinkaan merkitse, etteikö ihmisillä olisi enää mitään yhteistä keskenään ja että paikka menettäisi merkityksensä. Paikallisesti eletty elämä ei myöskään lopu, vaan siitä syntyy uusia muotoja, versioita ja mahdollisuuksia. Paikkaa ei tulisi käsittää pelkästään fyysiseksi tai yhtenäiseksi, erilliseksi ja vakiintuneeksi, vaan ajatella sitä toimintatilojen kohtaamispaikkana, yhteyksien ja suhteiden, vaikutteiden ja liikkeiden tietynlaisena kietoutumispaikkana. (Gupta & Ferguson 2002; Massey 2003.) Paikallinen yhteisyys voi olla kuviteltua, imaginaarista, eikä se edellytä sitä, että ihmiset elävät toistensa välittömässä läheisyydessä, tuntevat toisensa ja ovat toistensa kanssa tekemisissä, kuten Benedict Anderson on jo 1983 todennut.

Kuten paikka, niin myös kotiseutu on monimuotoinen käsite. Se käsitetään lyhyesti paikaksi, josta ollaan kotoisin tai joka tunnetaan kodiksi. Järjestäytynyt kotiseututyö, josta esimerkkinä on esimerkiksi Suomen Kotiseutuliitto, on osoitus kotiseudun voimasta.  Samalla se kertoo myös muuttuneen maailman lisäksi muuttuneista kokemuksista, sillä näin myös käsityksemme paikasta ja sen mukana kotiseudusta ovat muuttuneet. Muuttunet käsitykset paikasta eivät kuitenkaan ole vähentäneet kotiseudun merkitystä, vaan antaneet käsityksille aivan uusia ulottuvuuksia. Enää ei ajatella ainoastaan ihmisen syntymäpaikan tai myöhemmin asuinseudun olevan merkityksellisin paikka kotiseudun määrittäjänä, vaan nykyään hyväksytään useiden, päällekkäisten paikkojen tai kotiseutujen olemassaolo. Tänään puhutaankin monipaikkaisuudesta. Tämä paikkojen välisiin suhteisiin liittyvä monipaikkaisuus on ajankohtainen ja globaali ilmiö, jota on sovellettu muun muassa matkailua, loma-asumista ja muita mobiileja kulttuureja ja ilmiöitä tutkittaessa.

Monipaikkaisuus voidaan käsittää ihmisen arkisia elinympäristöjä leimaavaksi, monien merkityksellisten paikkojen ja niiden välillä tapahtuvan liikkumisen kokonaisuudeksi, joka on toistuvaa siirtymistä paikasta toiseen. Yksi mahdollinen ja paljon käytetty tapa on tarkastella monipaikkaisuutta toiminnallisen funktion perusteella, jolloin se liitetään esimerkiksi asumiseen, työhön, vapaa-aikaan tai identiteettiin.  (Johanna Rolshoven 2007; 2008)  Monipaikkaisuuden voi ajatella olevan tänään usein valittu strategia, joka samalla kertoo elämässä tehdyistä valinnoista ja niiden taustoista. Se on strategia, jonka avulla pikemminkin liitytään johonkin kuin etäännytään jostakin.  

Tämä monipaikkaisuus sekä paikkojen ja liikkuvuuden jatkumo ja verkostot voivat johtaa uudenlaisten paikkaidentiteettien ja yhteisöllisten roolien syntymiseen, jotka kertovat siirtymisestä perinteisistä tavoista käsitteellistä ihmisten suhde paikkoihin. (Haukkala 2011.) Tämä haastaa myös aiemmat käsitteet ja näkökulmat, jotka ovat olleet sidottuja yhteen paikkaan. Tästä oiva esimerkki on juuri kotiseutu, joka näin on muuttunut elämäntavan muuttuessa monipaikkaiseksi ja nämä monet virtuaaliset ryhmät, jollainen Kittilä kotikuntammekin on.

Tapaamisessa kuulimme lukuisia esimerkkejä monipaikkaisesta kotiseudusta – toki sitä sanaa ei juuri kukaan käyttänyt – mökkeineen ja matkoineen Kittilään, sillä tuskin kukaan tapaamisessa olleista oli siellä kirjoilla, vaan paikka oli muulla tavalla tärkeä. Osalle tässä ei kyse ollut synnyinpaikasta, vaan myöhemmästä viipymisestä siellä. Aiemmin alueellinen tai paikallinen identiteetti on ollut helppo ja selkeästi rajattavissa oleva tarkastelun kohde, koska kulttuureja on pidetty paikallisina. Tämä johtui tavasta hahmottaa niitä. Ihmisten identiteetit ymmärrettiin aikaisemmin vain yhteen paikkaan ja yhteen kotiseutuun sidotuiksi. Tämä näkemys ei toimi nykyään, koska ihmiset muuttavat eri syistä ja elävät miltei koko ajan liikkuvaa elämää. Tapaamisesta yksi lähti kohti Jakartaa, toiset pääkaupungiseudulle tai kauemmaksi Etelä-Suomea, sinne missä työ tai perhe odottivat. Mökkipaikkakunta on yhtä tärkeä kuin työ- ja asuinseutu, tai ihmisillä on useita paikkoja, joiden välisessä verkostossa he liikkuvat ja toimivat.  

Tapaamispaikaksi valitun tilan täytti vilkas puheensorina, vaikka monet eivät olleetkaan konkreettisesti tavanneet toisiaan aiemmin. Tapaamisessa tuli esille, miten jokaisella meillä on omat käsityksemme kotiseudusta, synnyinpaikasta sekä siitä paikasta missä nyt asumme ja työskentelemme. Joillekin ne ovat selviä asioita, joilla on tärkeä roolinsa identiteetin konstruoinnissa. Monipaikkaisuuden lähtökohtia ovat yhteinen tausta ja yhteiset kokemukset, jotka näkyvät myös kotiseutua koskevissa käsityksissä. Niitä vaihdoimme viime viikonloppuna ja niiden vaihtaminen jatkuu taas sekä virtuaalisesti facebookissa tai konkreettisesti tapaamisissa, joita sovittiin myöhemmäksi. 

PS. Tämä kirjoitus on lyhennetty ja muotoiltu Kotiseutu 2016-vuosikirjassa olleesta kirjoituksestani. Sieltä löytyvät myös tarkemmat viittaukset.

Viitteet:

Andersson, Benedict 1983: Imagined communities. Reflections on the Origin and Spread of Nationalism. Verso, London.

Gupta, Akhil & Ferguson, James 2002: “Beyond ”Culture”: Space, Identity, and the Politics of Diffe­rence”. Jonathan Xavier Inda & Renato Rosaldo (eds.): The Anthropology of Globalization. A Reader, 65–80. Blackwell Publishers Ltd., Oxford.

Haukkala, Teresa (toim.) 2011: Monipaikkaisuus – ilmiö ja tulevaisuus. Sitran selvityksiä 14. Sitra, Helsinki.

Low, Setha M. & Lawrence-Züñiga, Denise (eds.) 2003: The Anthropology of Space and Place. Locating Culture. Blackwell Publishing, Oxford.

Massey, Doreen 2003: Paikan käsitteellistäminen. Mikko Lehtonen & Olli Löytty (toim.): Erilaisuus, 51–84. Vastapaino, Tampere.

Rolshoven, Johanna  2007: The Temptations of the Provinsional. Multilocality as a Way of Life. Ethnologia Europaea 37:1–2, 17–25.

——— 2008: Kultur-Bewegungen: Multilokalität als Lebensweise in der Spätmoderne. Österreischische Zeitschrift für Volkskunde LXIII: 112.