Islanti

Tutustuminen Islannin “tyypillisiin” piirteisiin alkoi jo Icelandairin koneessa, sillä katsoja sai valita kolmen tunnin matkan ajaksi viihdettä, joko musiikkia tai filmejä. Valittavana oli myös Cannesissa 2015 ja myöhemminkin muualla palkittu islantilaisen Grímur Hákonarsonin ohjaama tragikomedia Pässit (Rams, Hrútar).  Se kertoo syrjäisessä laaksossa elävistä ja naapureina asuvista lampaankasvattajaveljeksistä, jotka eivät ole puhuneet toisilleen 40 vuoteen; koira välitti tarvittavat viestit. Skrapie-epidemia uhkasi laaksoa ja tätä tärkeintä elinkeinoa ja siihen liittyvää elämäntapaa. Filmi on vähäpuheinen ja melankolissävyinen kertomus ankarissa oloissa elävistä ihmisistä, luonnosta, elämäntavasta ja siitä mikä heille on tärkeää ja miten sitä uhan alla ruvetaan puolustamaan. Se oli hyvä opastus Islannin kulttuuriin; lammaslaumoja näkyi myöhemmin saaren joka puolella – ja valmista lankaa ja siitä tehtyjä tikkureita, anteeksi villatakkeja ja -puseroita, lapasia ja myssyjä myynnissä joka paikassa. 

Reykjavikissa sikäläinen yliopistokollegani Terry G. kierrätti minua autollaan kaupungilla ja sain varmaan aivan erilaisen - ja erinomaisen - opaskierroksen kuin mitä matkailijat saisivat. Retki alkoi yläkuvassa olevalta ja hänen appiukon, Jon Gunnar Arnasonin tekemältä modernia viikinkilaivaa kuvaavalta teokselta nimeltä Sun Voyager. Teos sijaitsee rannalla ja sen takana kohoavat mm. Akrafjall- and Esjan-tunturit. Esjanissa muuten asuu 13 islantilaista joulutonttua, heidän äitinsä Gryla ja lapsia syövä kissa. 

Rantaa rakennetaan taas ja sillä sijaitsevat useiden pankkien rakennukset ja korkeita kerrostaloja, joiden perusteella luulisi olevansa Pohjois-Amerikassa eikä Reykjavikissa, joka oli vuoden 2008 laman näyttämönä. Talouskriisiä ennen aloitetut rakennukset olivat kauan aikaa pelkkiä luurankoja ja muistuttivat tästä ajasta pitkään, mutta nyt nosturit kohoavat jälleen horisontissa. Turisteille Reykjavik näyttäytyy eri näköisenä kuin työteliäille – vain kahden prosentin työttömyys – paikallisille. 

Asuinalueet ovat suloisessa sekamelskassa vaihdellen erikokoisista kerrostaloista omakotitaloihin, jotka ovat värikkäitä ja tehty pellistä; sisus on puuta. Joissakin taloissa on upeita graffiteja tai muraleja, joiden tarkoitus oli aluksi peittää huonosti "sutatut sotkut” talojen seinistä. Seinämaalauksia näkee erityisesti keskustassa. 

Luotto- tai pankkikorttia joka paikassa käyttävän turistin on hieman vaikea ymmärtää sitä, että islantilaiset eivät voi noin vain vaihtaa ulkomaanvaluuttaa, vaan heidän pitää todistaa matkalipuilla matka saarelta ulos. Ei siis mitenkään ihme, että islantilaiset raivostuivat Panama-paperien tultua ilmi, sillä silloisen pääministerin Sigmundur Davidin lisäksi myös talousministerillä ja sisäministerillä on ollut kytköksiä veroparatiisiyhtiöihin. Eroa ei auttanut pääministerin uloskävely suorasta lähetyksestä. Tästä seurasi taas mielenosoituksia ja parlamenttitalon edustalle kokoontuikin noin 22 000 ihmistä ja pääministeri sai sitten lähteä. Täältä löytyy suomeksi paikalla olleen kertomuksia Panama-papereista ja Islannin taloudesta. (Ja tuosta blogista löytyy paljon vinkkejä Islantiin.) Tällä paikalla osoitettiin lukuisia kertoja mieltä, kun Islannin (talous)kupla puhkesi 2008 ja tavalliset ihmiset joutuivat talouskriisin maksumiehiksi; mm. tietyillä aloilla palkat puolitettiin ja ulkomaanvaluutoissa olleet talolainat maksoivat tämän jälkeen uskomattomia summia tavallisille islantilaisille.

Parlamenttitaloa vastapäätä puistossa on Santiago Sierran vuonna 2012 tekemä veistos, mustasta kivestä tehty Svarta keilan, Black Cone,  joka osoittaa, että kivikin halkeaa. Teos kunnoittaa kansalaistottelemattomuutta muistuttaen miten islantilaiset osoittivat mieltään hallitukselle Islannin talouden kaatumisen jälkeen ja pakottivat hallituksen muuttamaan suuntaansa, jonka ansiosta maa kai nousi taas jaloilleen. 

Terry esitteli minulle niin Reykjavikin yliopiston – joka muuten sijaitsee Aallon suunnitteleman Pohjolan talon vieressä – sekä vesitornin kuin Harpin, ainoan wau-arkkitehtuuri edustavan rakennuksen Reykjavikissa. Harp on uusi ja upea, rannassa sijaitseva musiikkitalo. Jos ei halua tai ehdi mennä konserttiin, Harpissa voi vetelehtiä aulatiloissa, käydä ostoksilla tai vain nauttia näkymästä lahdelle. Muualla vanhassa kaupungissa on vaarana, että ranta rakennetaan umpeen, sillä uusia ja korkeita hotelleja tulee peittämään näkymiä. Tosin vanhassa satamassa ja sen vihertävissä varastorakennuksissa on vielä vanhoja, hipstereita ja turisteja houkuttelevia kahviloita ja ravintoloita – sekä tietysti tiloja ja laivoja valassafareille.

  

Mutta pitikö ne Harpin seinälaatat tuoda Kiinasta asti?

Matkailu on voimissaan Islannissa ja myöhemmin kongressin esitelmissä saimme kuulla arvioita, että matkailusta tulee nähtävästi tänä vuonna tärkein elinkeino. Islanti on onnistunut brändäämään itsensä ainakin stop-over-liikenteessä ja kyllähän tämä eksoottinen saari (ja luonto) houkuttelevat turisteja muualtakin. Hinnat ovat huipussaan ainakin sesonkiaikana ja nytkin hotellihinnat olivat aivan uskomattomia euroina – ja verrattuna muihin samantasoisiin hotelleihin Euroopassa. Muuten turisti pystyy olemaan ilman islannin kruunuja koko matkan ajan, sillä joka paikassa – jopa matkailukohteiden yleisövessoissa – käy luottokortti ja kortilla voi maksaa pienetkin ostokset.

Parissa päivässä ei kaupungista ehtinyt nähdä juuri muuta kuin sen, että se on mielenkiintoinen sekoitus pientä kalastajakylää ja suurta maailmaa ja että se näyttää haluavan olla molempia yhtäaikaa.

Vanhaa satamaa ja yhdessä sen kuppiloista hummerikeittoa välipalaksi. 

Islanti tunnetaan myös saagoista ja ainakin matkaoppaat kertoivat ahkerasti kuhunkin paikkaan liittyviä saagoja ja niiden tapahtumia. Ne kertovat mm. asuttamisen historiasta ja ihmisten kohtaloista, elämästä ja siihen liittyvistä asioista, niin elämästä, kuolemasta kuin rakkaudesta ja murhista. Islantilaisten jumalten kuvilla koristellaan myös vaikkapa matkailussa käytetyt autot; tämän jumalan sotureita ei onneksi täällä näkynyt, mutta nekin suomalaiset olivat tiedossa lehtijuttujen perusteella: