Maailman rauhallisin raja on edelleen auki

Kuva Jukka Piiroinen. Kuvassa mielenosoittajat sulkivat Krannikadun maailman rauhallisimmalla rajalla.

Torniosta, rajattomalta rajalta, jota myös maailman rauhallisimmaksi rajaksi mainostetaan, kuuluu kummia. Kun muualla maailmassa pakolaiskriisiä – kymmenien tuhansien pakolaisten yhtäkkistä maahan tuloa – on yritetty ratkaista kyynelkaasulla, vesitykillä ja piikkilangoilla, niin Torniossa jotkut halusivat päästä mukaan järjestämällä ”Rajat kiinni” -mielenosoituksen, joka on näköjään ylittänyt mediakynnyksen myös ulkomailla. Eri medioissa esitetyissä luvuissa oli virheitä, sillä mielenosoitusta oli tullut katsomaan paljon ihmisiä, jotka eivät siihen suinkaan osallistuneet. Parisataa mielenosoittajaa lienee oikea luku.

Kuten kaikki ajattelevat ihmiset tietävät, pakolaiset pakenevat kotimaansa – jos heillä edes sellainen on – turvattomuutta ja hätää. Viime sotien veteraanit ja Lapin sodan evakkojen jälkeläiset tietävät sen vallan hyvin. He tietävät, että nykyiset Tornioon saapuvat turvapaikanhakijat tulevat sinne vaikean kansainvälisen kriisin vuoksi ja tämä tilanne on erittäin monimutkainen niin Lähi-Idässä kuin koko Euroopassa, niin EU:n alueella kuin sen ulkopuolella. Se, että Tornioon saapuu tällä hetkellä satoja tai tuhansia ihmisiä päivässä, on ratkaistava nopeasti ja asiallisesti ja heitä on kohdeltava ihmisinä, ei huutelemalla, valokuvaamalla tai osoittamalla mieltä. Toki sitä varten myös sotiemme veteraanit, joihin mielenosoituksessa vedottiin, taistelivat, jotta kaikilla olisi perustuslain suoma oikeus osoittaa mieltään. Saadakseen turvapaikan tms. niin pakolaiset läpikäyvät laillisen proseduurin, joka Suomessa noudattaa täysin kansainvälisiä sopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut. He, joiden ei nähdä olevan oikeutettuja turvapaikkaan, saavat asianmukaisen kohtelun, ei mitään Krannikadun kujajuoksua. 

Järjestämällä mielenosoitus, jonka ideana on avoimina olleiden rajojen laittaminen kiinni, sotii kaikkia niitä arvoja ja periaatteita vastaan, joihin Väylän varressa on satojen vuosien aikana totuttu ja pyritty. Valtioiden välinen raja täällä on vain parisataa vuotta vanha ja tämän uuden rajan pystyttäminen vuonna 1809 vei aikansa eivätkä asukkaat sitä oikeastaan hyväksyneet lainkaan. Vieläkin rajasta käytetään nimitystä ”Tsaarin vetämä punainen viiva”, kuten olen haastatteluissa saanut kuulla. Tämä katkaisi silloin yksikielisenä pidetyn alueen, jonka menneisyys ja kulttuuri ovat yhteisiä. Se jakoi kahtia valtion, pitäjät, kylät, tilat, suvut ja jopa perheet. Tämä raja on ollut kiinni oikeastaan vain sota-aikoina. Ihmisten ja tavaroiden mutkaton ja suhteellisen vapaa – tällä tarkoitan tullin toimintaa ja joppausta eli salakuljetusta, joka auttoi monia säännöstelyn ja sodan aiheuttamasta tavarapulasta – rajanylitys on ollut täällä tunnettu ja hyödynnettävissä. Se on myös aikanaan alentanut mm. sodista johtuneita taloudellisia eroja. Tämä raja – tai rajattomuus – on muodostunut ihmisten mielissä kulttuuriperinnöksi, jota muualta tullaan ihmettelemään ja katsomaan, mutta Torniossa ja Haaparannalla se on täysin jokapäiväistä ja arkista. Sitä rajaa ei joillekin ole ja joillekin se on mentaalinen raja. 

Lisäys: Krannikatu on rakennettu yhdistäään Tornion ja Haaparannan kaupungit.  Se on nyt yksi tämän kaksoiskaupungin ja rajattomuuden symboleja. Kranni on meänkieltä ja tarkoittaa naapuria. 

Kuva Jukka Piiroinen, Tornio.  Veteraanien työtä halveksiva banderolli.

Tornio-Haaparanta on kaksoiskaupunki, joka sijaitsee kahden eri EU:n valtion alueella. Siinä näkyy hienosti se Euroopan idea, jota tämä alue rajattomuudellaan symboloi. Tähän Eurooppaan eivät kuulu alussa mainitsemani kyynelkaasu, vesitykit, piikkilanka tai mielenosoittajat, jotka toimillaan haluavat sulkea rajat ja sitä symboloimalla katkaisevat kaupunkeja yhdistävän Krannikadun. Näin he haluavat antaa kuvaa aivan muunlaisesta Euroopasta. Ei siitä Euroopasta, josta tämä alue on tunnettu, rajattomasta rajasta. Taloudellisen tilanteen heikentyessä asenteet ulkomaalaisia vastaan kovenevat, kuten monissa yhteyksissä on jo aiemmin tullut esille ja nyt tässä mielenosoituksessa. Lamaa tai huonoa taloudellista tilannetta on helppo käyttää keppihevosena, kun halutaan asettaa vastakkain eri asioita. Kuinka moni ulkomaalaisvastaisia mielipiteitä lausunut sitten auttaisi vanhuksia, lapsiperheitä tai veteraaneja? Jos asia ei olisi niin vakava, niin kysyisin, että mitenkä mielenosoittajat hoitavat nuuskanoston Haaparannalta, jos raja pannaan kiinni?

Muistutukseksi vielä kerran niille, jotka veteraaneihin niin kauniisti vetosivat: Ruotsi avasi ovensa Lapin pakolaisille syksyllä 1944. Vastaus tuli kahdessa tunnissa. Tätä ennen Ruotsi vastaanotti Suomesta sotalapsia. Tässä Lapin sodan pakolaiskriisissä auttoivat niin viranomaiset kuin paikalliset ruotsalaiset. Niin tässäkin vetovastuu on poliitikoilla ja viranomaisilla, jotka hoitavat asian – toivottavasti järkevästi. Siihen ei kuulu ihmisten pomputtelu, ovien tai rajojen sulkeminen eikä huuteleminen. Siihen kuuluu inhimillisyys, josta esimerkkinä on sadat vapaaehtoiset koko Suomessa, myös Torniossa ja Haaparannalla, jotka auttavat monin eri tavoin vastaanottamaan ennalta ilmoittamattomia tulijoita. Tulijoita, jotka ovat loppuviikosta jonottaneet räytyneen näköisinä esimerkiksi kotikaupunkini Turun poliisilaitoksella. Heistä näki hyvin, että he ovat olleet matkalla viikkoja. 

Kiitos torniolaiselle Jukka Piiroiselle, jonka erinomaisesta blogikirjoituksesta ”Raja auki - väylä vapaa” sain lainata nuo ylläolevat kuvat. 

Tässä vielä muutama SA-kuva syksyltä 1944 Haaparannalta, lisää täältä: