Lukijat

maanantai 14. syyskuuta 2015

Haaparanta-Torniossa taas pakolaisvirran keskiössä

Yhteinen linja-autoasema 13.9.2015, kuva Jerker Johansson. 



Tornio ja Haaparanta ovat jälleen todistamassa näissäkin oloissa suurta pakolaisten kulkua rajan yli toiseen valtioon, nyt tosin EU:n sisärajalla.  Edellisen kerranhan pakolaisten tie kulki toiseen suuntaan eli Suomesta Ruotsiin, kun ensin syksyllä 1944 melkein 60 000 pakolaista matkasi kuka mitenkin yli rajan Lapin sotaa pakoon. Sitä ennen tätä kautta oli junalla matkustanut sotalapsia Ruotsiin pois jatkosodan jaloista. Heidän muistoksi on Haaparannan tullipuistoon pystytetty Ero- niminen sotalapsipatsas 26.4.2005.  Sotalapsipatsas pystytettiin Haaparannalle, koska suuri osa sotalapsista matkusti tätä kautta junalla Ruotsiin tai palasi myöhemmin takasin. Patsaan on suunnitellut arkkitehti-kuvanveistäjä Anna Jäämeri-Ruusuvuori.  Ks. lisää vaikka täältä.

Ruotsista evakot palasivat takaisin – suurimmaksi osaksi poltettuun Lappiin keväällä 1945. Heidän edessään oli valtava jälleenrakentamisurakka, mutta heillä oli sentään kotipaikka, johon palata, vaikka kaikilla ei läheskään aina kotia tai edes tietä sinne. Teiden, siltojen ja kylien miinoittaminen tappoi tai vahingoitti lappilaisia vielä kauan evakkoajan jälkeenkin. 

Seuratessa tätä nykyistä pakolaisten kulkua, joka Euroopan mittakaavassa on suurin väestönsiirto toisen maailman sodan jälkeen, unohtuu monilta se tosiasia, miten käsittämättömän nopeasti suomalaiset otettiin vastaan syksyllä 1944 Lapin sodan tultua konkreettisesti aivan eteisiin ja porstuoihin. Silloin ei ehditty kysyä ruotsalaisilta paikkakunnilta tai paikkakuntalaisilta, että otatteko vastaan suomalaisia pakolaisia vai ette. Toki Ruotsin valtiolta kysyttiin ja myöntävä vastaus tuli kahdessa tunnissa. Edellytyksenä oli vain se, että jonkun piti tulla kertomaan, mistä on kyse.

 ”Finlands ambassadör i Stockholm G.A. Gripenberg tog den 8 september kontakt med kanslichef Erik Boheman i svenska regeringen och bad om hjälp. Två timmar senare kom svaret.
"Hundratusen får komma, förutsatt att någon reser till Stockholm och berättar vad allt handlar om". 


Tornio ja Haaparanta siis todistavat nyt tätä suurta turvapaikanhakijoiden kulkua rajan yli Ruotsista Suomeen. He saapuvat busseilla Luulajasta, jonne ovat ensin tulleet junilla. Yhteiseltä Haaparannan ja Tornion linja-autoasemalta heidän tie vie pakolaiskeskuksiin joko Tornioon, Kemiin tai etelämmäksi. Sekä Tukholmassa ja Luulajassa vapaaehtoiset auttavat matkaajia Ylen Radio 1:n toimittajan Tom Kankkosen mukaan. Kuvat tuolta yhteisestä matkakeskuksesta ovat, no kuvaavia. Ihmiset ostavat lippuja ja odottavat seuraavaa bussia, joka vie heidät rajan toiselle puolelle, osa kantaa tavaroitaan muovipussissa, toisilla on parempia reppuja tai laukkuja, osa kuljettaa lapsia rattaissa. Yhtenä päivänä Tornioon voi tätä kautta saapua satoja turvapaikanhakijoita.

Olen kirjoittanut Lapin sodasta aiemminkin, sillä tämä tapahtuma on jäänyt täällä etelässä suurempien kuten Karjalan evakoiden jalkoihin. Silloinhan piti luovuttaa Neuvostoliitolle myös Petsamo ja osa Sallan pitäjää. Lapista evakuoitavia siviilejä oli reilusti yli 100 000, joista siis Ruotsiin pääsi noin 60 000, loput Pohjanmaalle kuka toisten nurkkiin, kuka parakkeihin ja mikä minnekin.  Tämä hinta Lapin sodasta oli kova ja sitä maksetaan tietyllä tavalla yhä edelleen. Poltetun maan taktiikka, jolla melkein kaikki Lapin pitäjät, kylät, talot ja tiet autioitettiin sekä evakkotaival ovat tärkeä osa lappilaisten sukujen historiaa ja perintöä. Se on tärkeä osa lappilaista kulttuuriperintöä, jota ei oikein tunneta vieläkään, vaikka aikaa on kulunut 70 vuotta. Kun toiset palaavat muistoissaan Karjalaan, Lapin sodan kokeneet ja heidän jälkeläisensä miettivät ja muistelevat suurta evakkomatkaa. Ensin matkaan lähtivät lehmät ja vasikat hoitajinaan keskenkasvuisia tyttöjä. Matka oli satoja kilometrejä, ensin rajalle ja sieltä evakkopaikkaan. Vasta heidän jälkeensä lähtivät perheet, jotka ottivat mukaansa mitä saattoivat kantaa, piilottivat kalliita tavaroitaan metsiin ja tuntureille jos ehtivät. Osa käveli, osa sai autokyydin – aivan toki samalla tavalla kuin Karjalan evakot. Myös oma äitini oli viemässä karjaa Ruotsiin pakoon ja samaten sukulaiseni pääsivät Ruotsiin evakkoon.



Ehkä senkin takia tämä nykyinen pakolaisten kulku rajan yli Haaparannan kautta koskettaa meitä evakkojen jälkeläisiä, sillä ainakin meidän, jos kenen pitäisi ymmärtää se voima ja tuska, mikä saa ihmiset jättämään kotinsa ja matkustamaan viikkoja ja kuukausia löytääkseen turvallisen asuinpaikan. 

Tämä Haaparannan ja Tornion kautta tuleva turvapaikanhakijoiden määrä ei ole mitään  suhteutettuna esimerkiksi siihen, kuinka paljon Saksa ottaa turvapaikanhakijoita nyt vastaan. Enkä myöskään ota kantaa tässä EU:n pakolaispolitiikkaan enkä EU:n lakeihin ja säädöksiin turvapaikanhakijoista. Ihmisiä on nyt autettava.

Kiitos Jerker, että sain käyttää kuvaasi nykyisistä pakolaisista! 


SA-kuva: Evakoita sillalla Haaparannan ja Tornion välillä.






4 kommenttia:

  1. Ginan pojanpoika on Luulajassa opiskeluvaihdossa, pitääkin kysyä, mitä hän on nähnyt siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysypä! Eilen oli uutisissa lisää tuolta rajalta.

      Poista
  2. Puhut paskaa sori vaan. Ruotsi ehdotti lasten ottoa, ja Suomi ei edes ensin halunnut sitä. Suostui lopulta muutamien suhteen. Lapset palautettiin sodan loputtua.

    Omat vanhempani ovat kärvistelleet keittiön pöydän alla pommitusten aikana. Ihan Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisit lukenut, niin olisit huomannut, että en puuttunut mitenkään sotalapsien syihin, ainoastaan Lapin sodan evakoihin. Sotalapsista on tehty paljon tutkimuksia, joten suosittelisin niihin tutustumista ja sitä kuinka paljon lapsia palautettiin Suomeen ja kuinka paljon jäi Ruotsiin ja Tanskaan, jonne myös sotalapsia meni/vietiin.

      Poista