Maailman neulansilmä pohjoisessa - kulttuuriperinnön ja -historian tuotteistamista

Tehdas- ja käsityöläisyhdistyksen kesäjuhlien avajaiset. Vieraana mm. "prinssi Carl" (Per Allan Olsson) puolisoineen ja tohtori  ja sairaanhoitaja. Taustalla Haaparannan kaupunginhotelli.

Sata vuotta sitten ensimmäinen maailmansota raivosi pitkin Eurooppaa ja myös osa pohjoismaista oli siinä tavalla tai toisella osallisina. Suomi oli silloin osa Venäjän keisarikuntaa ja naapurimaa Ruotsi otti jo silloin neutraalin roolin itselleen. Tästä roolista ja kaikesta siitä, mitä pohjoisessa silloin sata vuotta sitten tapahtui, ei etelässä ole juuri ollut mitään käsitystä. Nyt siinä on ainakin voinut tapahtua muutos, sillä Haaparannalla (ja myös Torniossa) tuotteistettiin sata vuotta sitten tapahtunutta historiaa Maailman neulansilmä -projektissa. Projekti perustuu osaksi Haaparannalla syntyneen Sara Frykmanin Haaparannan kaupunginhotellista kertovaan kirjaan Stadens clou. Sara on tapahtumien käsikirjoittaja ja idean äiti, mutta paikallinen tuotanto on haaparantalaisen Pia Suonvierin käsialaa ja hänellä on ollut apunaan muita henkilöitä. Itse tapahtuman saivat aikaan sadat vapaaehtoiset, jotka ohjasivat ja osallistuivat näytelmiin, soittivat, lauloivat ja tanssivat, tekivät ja myivät ruokaa, valmistivat pukuja tai katsoivat, että tapahtumapaikoilla kaikki oli kunnossa. Tapahtumat ulottuivat valtakunnan rajan molemmille puolille, sillä olihan nyt valittu pääteemaksi sata vuotta sitten tapahtunut Punaisen Ristin suuri avustusoperaatio ja idän ja lännen vankien vaihto. Ensimmäinen maailmansota jakoi sotaa käyvät maat kahteen liittoutumaan – Venäjä, Englanti, Ranska, Serbia ja Belgia sekä keskusvallat Saksa ja Itävalta-Unkari. Ruotsi julistautui jo silloin neutraaliksi: "Ruotsi siltana idän ja lännen välillä" kuten seminaarissa kuulimme monesta suusta.

Uusi, vuonna 1809 vedetty raja oli siihen asti ollut melko vapaa, mutta sodan sytyttyä sitä ruvettiin valvomaan tarkasti molemmin puolin ja kaupungeista tuli tällöin oikeita rajakaupunkeja. Myös siviiliväestöä alettiin kontrolloida entistä tarkemmin ja heidän tuli pitää mukanaan passia. Sotilaiden ja santarmien määrä kasvoi koko ajan Torniossa ja heitä majoitettiin yksityiskoteihinkin. Samalla myös tullivirkailijoiden määrää lisättiin ja Suomen itsenäisyyden aikoihin Haaparannalla oli miltei 130 tullivirkailijaa. Tullivirkailijoiden ja valvonnan määrästä huolimatta salakuljetus, joppaus ja kaikenlainen rikollisuus kukoistivat. 

Sara Frykman puolisoineen.

Pia Suonvieri kauppaamassa ajankohtaisia sanomia.

"Mia Green", Eija I Ravelin-Petäjänmaa kuvasi tapahtumia.

Kesäjuhlien avajaisten yleisöä, etualalla "Mia Green"

Maailman neulansilmä -projektia näyteltiin jo viime vuonna, jolloin sen teemana oli liikekannallepano ja sen vaikutukset ihmisten arkeen. Tänä vuonna päivien aiheena oli ennen kaikkea suuri vankien/sotainvalidien vaihto, jolloin Haaparanta-Tornio oli miltei ainut väylä idän ja lännen välillä. Tällöin tuhannet ja taas tuhannet  invalidivangit palasivat kotiin tätä kautta. Tämän neulansilmän kautta kulki yhteensä 63 463 sotainvalidia, joista noin 37 000 oli venäläistä, 3 000 saksalaista, 22 123 itävalta-unkarilaista ja 428 turkkilaista. (Luvut ovat perjantain seminaarista.) Kaikki haavoittuneet sotilaat eivät selvinneet, joten osa heistä lepää myös esimerkiksi Tornion (venäläisiä) ja Haaparannan (länsipuolen sotilaat) hautausmailla. Myös pakolaiset käyttivät tätä kulkureittinään vihollismaasta kotiin tai päinvastoin, sillä vasta valmistunut Haaparannan kaupunginhotelli oli kaikenlaisten onnenonkijoiden, joppareiden, vakoilijoiden ja agenttien tapaamispaikka. 

Matkustaja- ja tavaratulva kasvoivat kaupungeissa ja kesällä 1915 rautatie ylettyi Haaparannassa keskustan jokirantaan (jonne nyt tuotiin ensimmäisen maailmansodan aikainen sairastupavaunu). Lauantaina nähdyssä vankien vaihdossa oli mukana mm. ruotsalainen "prinssi Carl" ja Siperian enkeliksi kutsuttu sairaanhoitaja "Elsa Brändström". Jokirannasta pääsi joen toiselle rannalle proomuilla. Rannalla oli vastaavasti vastaanottokomitea venäläisvangeille, joita vastassa oli korkeita tsaarin edustajia ja ortodoksijumalanpalvelus. Tätä ennen toki olimme mukana tehdas- ja käsityöläisyhdistyksen kesäjuhlien avajaisissa Haaparannan torilla, joka sijaitsee aivan kaupunginhotellin edustalla. Lauantaina oli Suomen puolella Porthanin koululla myös pienoisnäytelmä Menolippu Haaparannan kautta, jossa oli osallisina mm. ”saksalainen haavoittunut sotilas” (itse asiassa afgaani-pakolainen Ahmadzia Gohari Haaparannalta) ja tutkimusmatkailija "Sven Hedin", suuri Saksan ystävä ja natsi, jota näytteli Adam Huuva.

Saksalais-itävaltalaisia sotilaita.

Sotainvalidien kuljettamiseen käytetty vaunu, kuvassa mm. "Siperian enkeli, Elsa Brändström" ja Punaisen Ristin puheenjohtaja, prinssi Carl.

Venäläiset sotavangit kuljetettiin proomulla joen yli.

Tuomas Lampelan johtama yhtye soittaa taustalla. Ortodoksipappia esitti Matti Porkka.

Venäläissotilaille pidetty ortodoksinen jumalanpalvelus Tornion puolella.

Sekä perjantaina että lauantai-iltana hotellissa oli ohjelmallinen illallinen vuoden 1915 mukaisesti, ja siinä oli taas prinssi Carl puolisoineen ja seurueineen kunniavieraana. Sunnuntaina torilla oli sadonkorjuumarkkinat, joissa ruokana oli paikallista herkkua, kastepottuja. Samoin naisten poliittisen äänioikeuden puolesta -yhdistys piti oman ja aika kiihkeän kokouksensa. Kokouksen jälkeen yleisö saattoi mennä Hermansonin kauppatalon sisäpihalle, jossa alkoi Harmiton kahvitilkka Rouva Strömin kahvilassa; näytelmä, jonka kesto oli vajaat tunti ja jossa juotiin mehua, tavallista tai tai terästettyä kahvia. Näytelmän päätteeksi oli muotinäytös. Ja yleisökin sai kahvia juodakseen.

Bolshevikit kahvilassa. Oik. "Heta Gunni", rallarros (Carina Stenberg.)

Hienot kahvistelevat naiset ja Karungista kotoisin oleva humalainen rallari Erkki. Vas. Anne Angeria.

Muotinäytöksen päätös rouva Strömin kahvilassa.

Jo perjantaina saattoi osallistua Punaisen Ristin roolista kertoneeseen seminaariin. Sen ja näytelmien lisäksi päivien aikana oli muita näyttelyitä avoinna, sillä mm.Torniolaakson maakuntamuseon uuden näyttelyn toisen osan avajaiset pidettiin perjantaina. Tämä näyttely keskittyy kaupunkietnologiaan, rajaan sekä kaupunkien teollisuuteen.  Maakuntamuseossa avattiin myös paikallisen valokuvaaja Mia Grenin kuviin pohjautuva näyttely Tornio ja Haaparanta – ensimmäisen maailmansodan solmukohtia. Mia Greeniä näyttelevän Eija I Ravelin Petäjämaan muotokuvanäyttely oli avoinna Haaparannan kaupunginhotellissa. Siellä saattoi myös kuvauttaa itsensä ajalle tyypillisessä kampauksessa, meikissä ja asussa. ”Mia Greenin” saattoi tavata monissa eri tilaisuuksissa tai ajamassa mustalla polkupyörällään pitkin kaupunkien katuja. Myös torilla sijaitsevassa Jalan rakennuksessa oli näyttely Punaisen Ristin suuresta avustusoperaatiosta. 

Museolle Haaparannan kaupungin lahjoittama Volvo tai "pappas bil", jonka takakontissa jopattua Gevaliaa ja ruudussa pyörii joppauksesta kertova filmi.

Vuonna 2006 Haaparannalle perustetun Ikean nurkkaus Billy-hylly

ineen ja kasseineen.

En osaa arvioida kuinka monet osallistuivat näihin eri tapahtumiin, mutta maksulliset näytelmät olivat suhteellisen täysiä, kun taas kaupunginhotellin ohjelmallisiin iltamiin olisi mielestäni/mielestämme mahtunut paljon enemmänkin väkeä. Toki sata vuotta sitten tapahtuneista asioista luetaan koulussa, mutta nähtävästi ihmisten mieliin ei ole jäänyt – tai ei ole kerrottu – miten merkittävä rooli Haaparannalla ja Torniolla on ensimmäisessä(kin) maailmansodassa ollut. Kovin usea minunkin haastateltavista ei haastatteluissa tiennyt tästä aiheesta mitään ja päivien aikana pahoitteli sitä, että ei ole ikinä tästä historiasta kuullutkaan. Onkohan niin? Hassulta kyllä tuntui, että Suomen television alueuutisissa kyllä käsiteltiin mm. uhanalaisia perhoslajeja ja miten ne voidaan pelastaa, mutta tästä aiheesta, kaupungeista solmukohtina sata vuotta sitten, ei puhuttu mitään – vai oliko syynä se, että tapahtumasta suurin osa oli Ruotsin puolella? 

Naisyhdistyksen kokoukseen menijöitä. Vas. Anna Angeria.

Vasemmalla "naisasiayhdistyksen puheenjohtaja Anita Lindgren", Maria Lundström ja tukholmalaista Kristina Bergiä esittänyt Eija-Sinikka Juho. 

"Agitaattori Kata Dahlström", Lea Skantz tulossa kokouksesta.

Kuten Sara Frykman sanoi päivien aikana, Torniolla ja Haaparannalla on mielettömän arvokas kulttuuriperintö vaalittavana ja käytettävänä ja siitä täytyy pitää huolta. Kovin harvalla kaupungilla on mielestäni tähän verrattavaa historiaa, ja muualla historiaa tai kulttuuria on tuotteistettu paljon pienemmistäkin tai aivan keksityistä tai kehitetyistä tapahtumista. Maailman neulansilmän on suunniteltu jatkuvan vuoteen 2018 asti eri teemojen avulla. Ne perustuvat tutkimukseen ja arkistolähteisiin ja nostavat aina esiin sadan vuoden takaiset tapahtumat. Ensi vuonna ollaan salakuljettajien, vakoojien ja megatähtien seurassa, kun taas vuonna 2017 seurataan Venäjän vallankumousta ja Suomen itsenäistymistä. Olivathan kaupungit tärkeitä paikkoja myös jääkärien etappitiellä. Vuonna 2018 puolestaan on mm. jääkäreiden ja punakaartilaisten taistelu. 

Viikonloppu kului hyvin seuraten hienosti toteutettua kulttuurin tuotteistamista. Jos jotain rakentavaa tästä voisi sanoa, niin ehkä suomen kieltä voisi käyttää esityksissä enemmän, sillä miltei kaikki näytelmät ja tapahtumat olivat vain ruotsiksi. Seminaarissa oli tulkkaus ja osassa näytelmiä selostus oli myös suomeksi sekä tapahtumasta kertova lehti oli kaksikielinen. Ehkä näin myös vain suomea tai meänkieltä osaavat uskaltautuisivat paremmin mukaan. Näyttelijöillä ja järjestäjillä on kyllä kapasiteettiä siihen, mutta kaikki eivät ole niin kaksikielisiä tässäkään kaksoiskaupungissa. Ilman Torniota ei koko Haaparantaa olisi eikä sen myötä  aikoinaan näitä tapahtumia...

Väkeä jonottamassa rouva Strömin kahvilan toiseen näytökseen.

Haaparannan kaupunginhotellin sali.

PS. toivottavasti nimet ovat oikein, lisää nimiä voi kertoa kommenttikentässä tai s-postilla.