Ruotsinsuomalaiset ovat suuri - ja enemmän ja vähemmän tunnistettu - vähemmistö Ruotsissa. Tutkimuskohteessani Haaparannalla ruotsinsuomalaiset ovat myös suuri vähemmistö paikallisten tornionlaakson suomalaisten kanssa. Molemmat - tai paremminkin molempien isovanhemmat tai vanhemmat - ovat puhuneet suomea. Tornionlaaksosssa suomi on vaihtunut meänkieleksi, mutta nyt sekä suomi että meänkieli ovat vuodesta 2000 olleet Ruotsissa lain tunnistamia vähemmistökieliä, joskin niiden asemassa ei ole aina paljon kehumista.
Itse ruotsinsuomalaisten päivää on vietetty ensimmäistä kertaa vasta 2011. Tämä ruotsinsuomalaisten juhlapäiväksi on valittu kansanrunouden keräilijä Carl Axel Gottlundin syntymäpäivä, joka on 24.2. Päivän tarkoituksena on juhlistaa ruotsinsuomalaisen vähemmistön olemassaoloa sekä herättää valtaväestön kiinnostusta ruotsinsuomalaisia kohtaan. Myös Ruotsin Akatemian päätöksellä päivä näkyy ruotsalaisissa kalentereissa virallisena merkkipäivänä. (Gottlund itse teki aikoinaan parikin tutkimusmatkaa metsäsuomalaisten pariin. Mm. hänen päiväkirjojaan näiltä seuduilta on julkaistu. Feministin tai nykytutkijan silmälasein niitä ei todellakaan kannata lukea.)
Ruotsinsuomalaisten päivää juhlitaan monin eri tavoin niillä paikkakunnilla, joilla ruotsinsuomalaisia asuu. Haaparannalla Svefissä eli ruotsinsuomalaisessa kansankorkeakoulussa järjestetään mm. Sisu-radion kanssa yhteistyössä seminaari Ragnar Lassinantin merkeissä. Tällöin muistoja ja kuvaa Lassinantista avaavat hänen ystävät, työtoverit tai tutkijat. Päivän ohjelma löytyy täältä. Lassinantti oli "niin toppi äijä", että hän vaatii myöhemmin aivan oman postauksen.
Muistui tässä Ruotsin suomalaisia muistellessa mieleen, että Hampurissa asuvalla suomalaisella ystävälläni oli ennen autossa tarra, jossa luki En finne igen. Eikös se ollut aikanaan sellainen sanonta niistä pahaatekevistä suomalaista siirtotyöläisistä?
VastaaPoistaNiin se taisi olla. Kyllä sitä on paljon käytettykin. En muista, että koska viimeksi.
VastaaPoistaEnpä tuota "kulttuurihäirikkö" Gottlundia tuntenutkaan, mutta hieno saavutus, kun saa jälkikäteen lahjaksi noin hienon päivän.
VastaaPoistaJaa-a, milloinkahan suomalaiset pääsevät tuosta en finne igen-maineesta täysin eroon? Hampurissa sillä on tietenkin ihan eri merkitys, taisi tarran omistaja olla suomalainen, joka on ylpeä kansallisuudestaan:)
Olen aikoinani lukenut Gotlundin päiväkirjoja Suomalaismetsistä ja se äijä kyllä suhtautui naisiin alentuvasti ja itseensä ja miehiin ylentävästi. Yök.
VastaaPoistaSuomalaisilla oli Saksassa hyvä maine ja kai se täällä Ruotsissakin joissakin paikoissa on ollut, ainakin niillä, jotka eivät ole Slussenin siltojen alla asuneet.