Jakutskissa

Vietimme Jakutskissa lyhyen aikaa sekä ennen risteilyä että sen jälkeen. Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli kaupunkikierros, johon sisältyi tutustuminen mm. Timanttimuseoon, joka ei ollut varsinainen museo, vaan erittäin tarkkojen turvatoimien takana oleva näyttely, joka esitteli Sahan maaperästä löydettyjä rikkauksia kuten timantteja, kultaa ja hopeaa sekä niistä tehtyjä silmiä häikäiseviä koruja ja muita kalleuksia. 

Jakutsk (sahaksi Дьокуускай, Djokuuskaj) on siis Sahan tasavallan (eli Jakutian) pääkaupunki, jossa asukkaita on noin 275 000. Itse Sahan tasavalta on Venäjän ja samalla myös maailman suurin itsehallintoalue, joka on runsaat 3 miljoonaa km2 eli hieman alle kolmanneksen Euroopan pinta-alasta. Sahoja eli jakuutteja heistä on noin 141 000, venäläisiä hieman vähemmän eli noin 113 000. Kaupunkikuva on monietninen, sillä näiden kahden pääväestöryhmän lisäksi siellä asuu mm. evenkejä, eveenejä, jukagiireja, burjatteja, tsuktseja ja ukrainalaisia. Hotellissa puolestaan näkyi yöpyvän japanilaisia ja korealaisia ja nähtävästi myös kiinalaisia - ainakin heidän sanottiin olevan tiukasti bisneksessä mukana. Hotellin olivat taas rakentaneet sveitsiläiset. 

 

Jakutsk on yksi Siperian vanhimmista kaupungeista, jonka kasakkapäällikkö Peter Beketov perusti Lenan länsirannalle kasakkalinnoitukseksi vuonna 1632. Kaupunki siitä tuli vuonna 1643 ja se oli pitkään Venäjän tärkein etuvartio koillisessa. Lenan tulvien vuoksi kaupungin paikkaa on vaihdettu useaan kertaan. Pitkään Jakutsk oli pieni ”kyläpahanen”, ja vasta 1800-luvun lopun kullan ja muiden arvokkaiden mineraalilöytöjen jälkeen se alkoi kasvaa. Nopea teollistuminen alkoi 1920-luvulla. Tällä hetkellä tärkeimpiä aloja ovat kaivosteollisuus (erityisesti timantit ja mineraalit) sekä puu- ja elintarviketeollisuus. Timanteista koruteollisuus käyttää ”vain” 40 % ja 60 % menee teollisuustimanteiksi. (Varsinainen timanttiteollisuuden pääkaupunki on Mirni.) Pääkaupunkina Jakutsk on tärkeä taloudellinen, liikenteellinen, kulttuurinen ja väestöllinen keskus. 

Kaupunkikuvalle on leimallista sen sijainti ikiroudalla, joka asettaa omat vaatimuksensa kaupunkisuunnittelulle ja rakennuksille - ja myös ihmisten pukeutumiselle. Jakutsk on muuten Venäjän suurin ikiroudalla sijaitseva kaupunki. Ensimmäisiä asioita, joita satunnainen matkailija Jakutskissa näkee, on maan päällä risteilevien vesiputkien verkosto, sillä niitä ei voi kaivaa ikiroutaan, joka rikkoisi putkistot. Talot myös rakennetaan pilareiden päälle, kuten noista kuvista näkee. Kaikkiin taloihin ei vesijohtoja ole, sillä esimerkiksi puutaloalueella ihmiset näkyivät hakevan kaivosta vettä. Ja kohta niistä ainakin suurin osa puretaan; tosin alla oleva puutalo kuulemma korjataan ja onhan sen seinässäkin muistomerkistä kertova taulu. Monin paikoin kaupunkia kohosi nostokurkia merkkinä rakennusbuumista.

 

Jakutskissa kuten muuallakin Sahassa vallitsee ankara mannerilmasto. Tammikuun keskilämpötila on -43 °C ja heinäkuun +19 °C. Kaupungissa talvikuukausina lämpötila voi laskea jopa -55° C. Kesällä puolestaan asteita voi olla jopa +40° C, joskin meidän lyhyen oleskelun aikana se jäi alle +25°C. Risteilyn jälkeen tapaamani sahalainen tutkijatuttava Lena S. kertoi, että hänen lapsena ollessaan pakkaset olivat kovempia kuin viime vuosina, joskin pakkassumukelit rasittavat nykyään. Talvet ovat kuitenkin niukkasateisia, joten talvi Jakutskissa ei ole niin kova kuin muualla Sahassa. Kylmimmän asutetun paikan ennätystä puolestaan pitää hallussaan 980 km Jatkutskistsa sijaitseva Oimjakon, missä on mitattu peräti -71,2 ° C. Oimjakonista meille näytettiin pari filmiä risteilyn aikana. Niiden perusteella turistien yksi yleinen huvi näytti olevan saippuakuplien puhaltaminen. Hauskaa siinä oli tietysti niiden jäätyminen.  

Yliopiston hallintorakennus.

Jakutskissa sijaitsee Koillis-Siperian suurin yliopisto, jonka vaikutus sekä Sahan tasavallalle että Jakutskin kaupunkikuvalle ja kulttuurille on suuri. Yliopiston nimi on tällä hetkellä suomeksi kutakuinkin M.K. Ammosovalle omistettu Koillinen Federaatioyliopiosto. Yliopiston kotisivut näkyvät olevan venäjän, sahan ja englannin lisäksi myös koreaksi ja kiinaksi (tai ainakin kielisymbolit löytyvät) ja yhteistyötä sinnepäin kuuluu muutenkin yliopistioll aolevan. Minulla oli tarkoitus tavata lyhyesti Kanadassa kongressissa tapaamani sahalainen tutkija Lena S., mutta hänen lisäkseen tapasinkin viimeisenä Jakutskin päivänä myös yhden yliopiston vararehtoreista, Mikhail Prisyazhnyin, joka on myös Northern Studies- osaston johtaja. Onneksi minulla oli vielä yksi puhdas pusero ja lisäksi vaihdoin vielä vaellussandaalit vähän siistimpiin kenkiin. Vararehtorilla oli erinomaisia kokemuksia yhteistyöstä suomalaisten tutkijoiden kanssa ja olipa hänen laitoksellaan (maantiede) ollut äskettäin turkulainen vaihto-opiskelija, jota hän kehui vuolaasti. Häntä kiinnosti erityisesti perinteinen ympäristötieto ja sen soveltaminen vaikkapa ikiroutatutkimukseen sekä maaseutututkimus. Hänen johtamansa laitos vaikutti kansainväliseltä ja aktiiviselta, sillä se osallistuu mm. kansainvälisiin kesäkouluihin, joita on myös siellä järjestetty. Itse hän oli ollut vaihdossa Prince Georgen yliopistossa, jossa ICASS:n kongressi järjestettiin. Oli todella mielenkiintoista käydä yliopistolla ja tutustua siellä tehtävään tutkimukseen. Kiitos siitä Lenalle! Myös risteilyllä oli mukana pari tutkijaa, joiden tehtävänä oli luennoida meille mm. Sahan luonnosta ja sahan kielestä. Sain muuten lahjaksi upean - ja neljä kiloa painavan - Lenasta kertova valokuvateoksen, jonka yliopisto on tuottanut. Niitä kuvia löytyy mm. täältä. Lenan aviomies on ollut kirjan toimituskunnassa. 

Rakennuksen nimi on Lenan pilarit, jotka ovat kuvattuna talon seinässä.

Yliopiston lisäksi pääkaupungissa sijaitsee useita museoita, teattereita, kaksi klassista musiikkia esittävää laitosta (filharmonia ja toinen) ja kuriositeettina voi mainita Venäjän pohjoisimman sirkuksen. Pikavierailulla kuva kaupungista jää aika sekavaksi. Kaupunkia ja erityisesti sen keskustaa rakennetaan kovaa vauhtia uusiksi, joten historiallinen ilme puutaloinen on jäänyt modernien ja korkeiden liikerakennusten varjoon. Viimeinen, aiemmilta tuhoilta säästynyt osa vanhaa Jakutskin linnoitusta sattui palamaan muutama vuosi sitten. Viimeisenä päivänä en ottanut kuin muutaman valokuvan, joten modernit rakennukset jäivät pääosin kuvaamatta. Matkan ensimmäisenä päivänä sen sijaan esimerkiksi Lenan rannalla sijaitsevaa Voiton aukiota olin jaksanut kuvata kymmeniä ruutuja…  

Tämä kuulemma kalliiksi tullut - ja idästä vaikutteita saanut - tyhjä rakennus sijaitsi hotellia vastapäätä.

Uutta ja vanhaa.

Voiton aukio.

Lena käytti minua myös sahalaisessa temppelissä vai miksi tätä paikallisetn uskonnonharjoittajien kulttuurikeskusta nimittäisi? Itse hän käytti sanaa temppeli. Siellä voi käydä puhdistautumassa – sitä varten voi varata tilan – tai varata ajan parantajilta. Siellä myös esiintyvät sahalaiset laulajat, joiden kuvien joukossa oli myös kaksi naista.  Lisäksi hän näytti minulle sahalaisen palaganin, joka on aiemmin toiminut ravintolana. Nyt siellä kaikeksi yllätykseksi toimi ennustaja, jolle jonotti neljä asiakasta. Me emme jääneet jonottamaan.

 

 

Tänne, mikäli tulevaisuus kiinnostaa!

Kaupunki näyttäisi varmaan aivan erilaiselta vaikkapa tammi-helmikuun pakkasissa kuin nyt kesällä. En ole kyllä varma, että haluaisinko vierailla Jakutskissa talvella...  Tällaiselta siellä kuitenkin näyttää tai tuntuu talvella: