Lukijat

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Tuhkasta nousseesta Lapista




Tämän kirjoituksen piti ilmestyä jo yli viikko sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Palasin pääsiäislomalta Rovaniemellä pidetyn seminaarin Hävitty ja hävitetty, kielletty, unohdettu muistettu kautta. Sen ohjelma löytyy täältä. Seminaarin järjesti Feeniks - Taide ja kulttuuri osana Lapin sodan jälkeistä henkistä ja materiaalista jälleenrakennusta -projekti, jota johtaa Lapin yliopiston kulttuurihistorian professori Marja Tuominen. Seminaarijulisteen kuvan on piirtänyt Ruotsissa evakossa parakkikoulua käynyt oppilas. Opettajalla on ylläään turkki ja jalassaan nutukkaat, koska sisällä oli kylmää. Ja siitä kertoo myös taivutettava verbi. Kuvan piirtänyt nainen osallistui seminaariin ja kertoi meille muillekin tarkemmin omista kokemuksistaan.  

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Lapin sodan ja Lapin evakon alkamisesta. Syksyllä 1944 saksalaisjoukot vetäytyessään tuhosivat lähes koko Lapin infrasturktuurin ja rakennuskannan. Aineellisten tuhojen lisäksi Lappi koki myös mentaalisen ja kulttuurisen katastrofin. Evakosta - joko Ruotsista tai Pohjanmaalta - palanneet joutuivat aloittamaan elämänsä täysin alusta. Sodan jälkeen alkoi niin aineellinen kuin kulttuurinen ja mentaalinen jälleenrakentaminen, jonka massiivisuutta - eikä sen aiheuttamaa traumaa - ole etelässä aina tajuttu. Tätä ajanjaksoa tutkitaan tässä erittäin tärkeässä ja mielekiintoisessa monitieteisessä hankkeessa. 


Kaksipäiväisen seminaarin ensimmäisen päivän esitelmiä yhdistivät mm. aineistot, joina käytettiin lasten tekemiä piirustuksia ja kouluaineita tai valokuvia tai rajan olemus, sen rakentaminen ja häivyttäminen. Visuaaliset aineistot tarjoavat myös erilaisen näkökulman. Esitelmistä sai vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Miten lapset kokivat aikusten maailman tai miten kansakunnan rakentaminen näkyi lasten töissä (Anniina Koivurova ja Päivi Granö)? Mitä Oikaraisessa asuneen taiteilijapariskunnan,valokuvaaja Matti Saanion valokuvaraportit Suomen Kuvalehdessä kertoivat sodanjälkeisestä Lapista (Mervi Autti)  ja mitä tekstiilitaiteilija Elsa Montell-Saanion elämäntyö merkitsi (Heli Tuovinen)? Tai mitä lukuisista eri arkistoissa olevista saamelaiskuvista voidaan lukea, kun kuvat palautetaan alkuperäiseen ympäristöön (Veli-Pekka Lehtola)?  Tai miten ortodoksinen kirkko ja seurakunnat jälleenrakennettiin Lapissa (Marja Tuominen)?

Myös toisen päivän esitelmiä on erittäin vaikea tiivistää muutamaan virkkeeseen. Näissä käsiteltiin mm. lasten paikkaa yhteiskunnallisessa kriisissä (Marianne Junila) ja yleensä lasten kokemuksia, kasvua ja koulunkäyntiä sota- ja jälleenrakentamisaikana (Tiina Harjumaa, Nadja Soudunsaari ja Merja Paksuniemi). 

(Lappilaisten) naisten ja saksalaisten sotilaiden suhde on ollut suosittu aihe viime aikoina kirjallisuudessa (mm. Dora Dora ja Kätilö) ja tätä lähestyi Nina Sääskilahti esitelmässään Lapin sota ja muistamisen haaste. Miten sama ikoninen kuva kiertää ja siirtyy teoksesta ja mediasta toiseen? Miksi taas tämä naisia syyllistävä puhetapa tulee esille? Kaunokirjallisuus tuottaa muistia ja siihen sekoittuu omakohtaisia muistoja ja mitkä muistin elementit institutionaalistuvat ja mitkä eivät? Tämä - kuten muutkin esitelmät - herätti vilkasta keskustelua. Elina Armisen esitelmässä oltiin sodan ja jälleenrakentamisajan jäljillä Timo K. Mukan teoksissa, erityisesti romaanissa Laulu Sipirjan lapsista ja Koiran kuoleman novelleissa. Niissä näkyy sodan aineellisten jälkien ja sodan muiston selvittämisen lisäksi myös uuden arvomaailman etsiminen. 

Lapin jälleenrakennusajalle merkittävä ja vielä näkyvä osa on vesistönrakentaminen. Veera Kinnusen esitelmässä kuulijoiden eteen tuotiin taivaalta tipahtanut kylä, sillä Auttiin rakennettiin Pirttikosken voimalaitos ja sen ympärille syntyi kokonaan uusi kylä. Muistitieto on suosittu tutkimusaineisto ja joskus sitä käytetään positivistisesti ja sille halutaan tueksi esimerkiksi virallisia tilastoja arkistoista. Ehkä osaksi tämän vuoksi Kirsi-Maria Hytönen otti esitelmässään rauhan paluun vaikutuksista naisten palkkatyöön esille myös muistitietotutkimuksen metodisia kysymyksiä. Kirsi-Maria käyttää tutkimuksessaan muistelukerrontaa ja on rakentanut oman tutkimusaineiston useiden arkistojen aineistoista. Kiinnostava väitöskirja tulossa! Täältä voi lukea lisää.

Kahden päivän tiiviin seminaarin jälkeen ehdin onneksi vielä käväistä Lapin maakuntamuseossa katsomassa heidän uuden näyttelyn ja hieman uusittua perusnäyttelyä. Perusnäyttelyä oli täydennetty suosituksi osoittautuneella Lapin sodasta kertovalla osuudella. Muutamaan vitriiniin oli huolellisesti valittu sodan eri puolista kertovia esineitä ja valokuvia. Tätä täydensivät kolmella kielellä olevat tekstit.

Kokonaan uusi näyttely AJATONTA – Aallon arkkitehtuuria Rovaniemellä -näyttely esittelee Alvar Aallon Rovaniemen tuotantoa. Se mikä tässä näyttelyssä on erittäin kiinnostavaa, on sen toinen osa, joka kertoo Aallon suunnittelemine rakennusten käyttäjien näkemyksiä ja kokemuksia, jotka on kerätty haastatteluilla ja kyselyillä. Se avaa erilaisen ja täydentävän näkökulman Aallon tuotantoon antaen tilaa myös kriittisille kommenteille. Valitettavasti en ehtinyt käydä tiedekeskus Pilkkeessä enkä Korundissa.  Ensi kerralla sitten. Kiitokset Hannalle opastuksesta ja Päiville kyydistä!  Ja tietysti erityisesti Marjalle ja Merville seminaarista.

12 kommenttia:

  1. On ollut ennen aika vähän tietoa tuosta Lapin historiasta, mutta luettuani Kätilön ja Dora Doran olen alkanut vähän enemmän ymmärtämään ja miettimään sitä historiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muitakin romaaneja on, suosittelen muuten Timo K. Mukkaa seuraavaksi.

      Poista
  2. Ja taas niin mielenkiintoisia asioita. Kiitos, kun jaat näkemääsi ja kuulemaasi meille lukijoille. Linkin kautta kävin Pilkkeessä, PuuTubessa ja Korundissa, katselin lasten piirustuksia ja lopuksi mietin, että olisi lähdettävä kirjastosta hakemaan Timo K. Mukan teoksia, jotka luin joskus kauan sitten. Ne kiehtoivat silloin, nyt "aikuisempana" saisin niistä varmaan vielä enemmän. Nyt menen kuuntelemaan TÄNNE, mitä hänestä on joskus sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua harmitti, että en ehtinyt käydä Pilkkeessä enkä Korundissa, olen toki aiemmin käynyt taidemuseossa. Menen normaalisti aina Rovaniemen yli tai ohi käymättä missään.

      Minunkin pitäs lukea Mukkaa uudestaan, ja miten nuorena kirjoitti ne teoksensa!

      Poista
  3. Hyvä tosiaan kun viitsit ja ehdit kirjoitella tänne. Suomessa on niin valtavasti kaikkea mielenkiintoista.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mutta nyt on ollut sellainen työputki, että ei ehdi. Toivottavasti se kohta helpottaa. Ja tännekin tulee kunnon kevät, kuten siellä sinun seudullasi nähtävästi on vai joko on kesä?

      Poista
  4. Kiitos tästä mahtavasta artikkelista! Olit ensimmäinen, keneltä kuulin tästä seminaarista - and that is counted :) Kiitos! KatariinaGranat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tästä ei tainnut olla paikallisissa aviiseissa mitään? Radiossa oli juttu, mutta jos sitä ei satu kuulemhan eikä nettisivuilla vieraile, niin siinä se.

      Poista
  5. Vaikealta näyttää kesän tulo Lyonin seudulle, kunhan tulisi edes kevät. Puut ja pensaat tosin kukkii, mutta muutamaa aurinkoista päivää lukuunottamatta on ollut kylmää, harmaata ja sateista. Huomiseksi luvassa kuitenkin kohtalaista, mikä onkin hyvä värikkäiden ranskalaisten vappukulkueiden seuraamista ajatellen. Nykyisessä taloustilanteessa on luvassa paljon punaista ja melua (ehkä tyhjästäkin?).
    Kesää odotellessa paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai niin sielläkin. Nyt täällä on hieman lämpimämpää, mutta vappuna kai oli kolea sää, itse olin lahden takana. Vappupuheista ei mulla ole yhtään tietoa...

      Poista