Tuhkasta nousseesta Lapista

Tämän kirjoituksen piti ilmestyä jo yli viikko sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Palasin pääsiäislomalta Rovaniemellä pidetyn seminaarin Hävitty ja hävitetty, kielletty, unohdettu muistettu kautta. Sen ohjelma löytyy täältä. Seminaarin järjesti Feeniks - Taide ja kulttuuri osana Lapin sodan jälkeistä henkistä ja materiaalista jälleenrakennusta -projekti, jota johtaa Lapin yliopiston kulttuurihistorian professori Marja Tuominen. Seminaarijulisteen kuvan on piirtänyt Ruotsissa evakossa parakkikoulua käynyt oppilas. Opettajalla on ylläään turkki ja jalassaan nutukkaat, koska sisällä oli kylmää. Ja siitä kertoo myös taivutettava verbi. Kuvan piirtänyt nainen osallistui seminaariin ja kertoi meille muillekin tarkemmin omista kokemuksistaan.  

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Lapin sodan ja Lapin evakon alkamisesta. Syksyllä 1944 saksalaisjoukot vetäytyessään tuhosivat lähes koko Lapin infrasturktuurin ja rakennuskannan. Aineellisten tuhojen lisäksi Lappi koki myös mentaalisen ja kulttuurisen katastrofin. Evakosta - joko Ruotsista tai Pohjanmaalta - palanneet joutuivat aloittamaan elämänsä täysin alusta. Sodan jälkeen alkoi niin aineellinen kuin kulttuurinen ja mentaalinen jälleenrakentaminen, jonka massiivisuutta - eikä sen aiheuttamaa traumaa - ole etelässä aina tajuttu. Tätä ajanjaksoa tutkitaan tässä erittäin tärkeässä ja mielekiintoisessa monitieteisessä hankkeessa. 

Kaksipäiväisen seminaarin ensimmäisen päivän esitelmiä yhdistivät mm. aineistot, joina käytettiin lasten tekemiä piirustuksia ja kouluaineita tai valokuvia tai rajan olemus, sen rakentaminen ja häivyttäminen. Visuaaliset aineistot tarjoavat myös erilaisen näkökulman. Esitelmistä sai vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Miten lapset kokivat aikusten maailman tai miten kansakunnan rakentaminen näkyi lasten töissä (Anniina Koivurova ja Päivi Granö)? Mitä Oikaraisessa asuneen taiteilijapariskunnan,valokuvaaja Matti Saanion valokuvaraportit Suomen Kuvalehdessä kertoivat sodanjälkeisestä Lapista (Mervi Autti)  ja mitä tekstiilitaiteilija Elsa Montell-Saanion elämäntyö merkitsi (Heli Tuovinen)? Tai mitä lukuisista eri arkistoissa olevista saamelaiskuvista voidaan lukea, kun kuvat palautetaan alkuperäiseen ympäristöön (Veli-Pekka Lehtola)?  Tai miten ortodoksinen kirkko ja seurakunnat jälleenrakennettiin Lapissa (Marja Tuominen)?

Myös toisen päivän esitelmiä on erittäin vaikea tiivistää muutamaan virkkeeseen. Näissä käsiteltiin mm. lasten paikkaa yhteiskunnallisessa kriisissä (Marianne Junila) ja yleensä lasten kokemuksia, kasvua ja koulunkäyntiä sota- ja jälleenrakentamisaikana (Tiina Harjumaa, Nadja Soudunsaari ja Merja Paksuniemi). 

(Lappilaisten) naisten ja saksalaisten sotilaiden suhde on ollut suosittu aihe viime aikoina kirjallisuudessa (mm. Dora Dora ja Kätilö) ja tätä lähestyi Nina Sääskilahti esitelmässään Lapin sota ja muistamisen haaste. Miten sama ikoninen kuva kiertää ja siirtyy teoksesta ja mediasta toiseen? Miksi taas tämä naisia syyllistävä puhetapa tulee esille? Kaunokirjallisuus tuottaa muistia ja siihen sekoittuu omakohtaisia muistoja ja mitkä muistin elementit institutionaalistuvat ja mitkä eivät? Tämä - kuten muutkin esitelmät - herätti vilkasta keskustelua. Elina Armisen esitelmässä oltiin sodan ja jälleenrakentamisajan jäljillä Timo K. Mukan teoksissa, erityisesti romaanissa Laulu Sipirjan lapsista ja Koiran kuoleman novelleissa. Niissä näkyy sodan aineellisten jälkien ja sodan muiston selvittämisen lisäksi myös uuden arvomaailman etsiminen. 

Lapin jälleenrakennusajalle merkittävä ja vielä näkyvä osa on vesistönrakentaminen. Veera Kinnusen esitelmässä kuulijoiden eteen tuotiin taivaalta tipahtanut kylä, sillä Auttiin rakennettiin Pirttikosken voimalaitos ja sen ympärille syntyi kokonaan uusi kylä. Muistitieto on suosittu tutkimusaineisto ja joskus sitä käytetään positivistisesti ja sille halutaan tueksi esimerkiksi virallisia tilastoja arkistoista. Ehkä osaksi tämän vuoksi Kirsi-Maria Hytönen otti esitelmässään rauhan paluun vaikutuksista naisten palkkatyöön esille myös muistitietotutkimuksen metodisia kysymyksiä. Kirsi-Maria käyttää tutkimuksessaan muistelukerrontaa ja on rakentanut oman tutkimusaineiston useiden arkistojen aineistoista. Kiinnostava väitöskirja tulossa! Täältä voi lukea lisää.

Kahden päivän tiiviin seminaarin jälkeen ehdin onneksi vielä käväistä Lapin maakuntamuseossa katsomassa heidän uuden näyttelyn ja hieman uusittua perusnäyttelyä. Perusnäyttelyä oli täydennetty suosituksi osoittautuneella Lapin sodasta kertovalla osuudella. Muutamaan vitriiniin oli huolellisesti valittu sodan eri puolista kertovia esineitä ja valokuvia. Tätä täydensivät kolmella kielellä olevat tekstit.

Kokonaan uusi näyttely AJATONTA – Aallon arkkitehtuuria Rovaniemellä -näyttely esittelee Alvar Aallon Rovaniemen tuotantoa. Se mikä tässä näyttelyssä on erittäin kiinnostavaa, on sen toinen osa, joka kertoo Aallon suunnittelemine rakennusten käyttäjien näkemyksiä ja kokemuksia, jotka on kerätty haastatteluilla ja kyselyillä. Se avaa erilaisen ja täydentävän näkökulman Aallon tuotantoon antaen tilaa myös kriittisille kommenteille. Valitettavasti en ehtinyt käydä tiedekeskus Pilkkeessä enkä Korundissa.  Ensi kerralla sitten. Kiitokset Hannalle opastuksesta ja Päiville kyydistä!  Ja tietysti erityisesti Marjalle ja Merville seminaarista.