Lukijat

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

(edit.) "Pääsiäisperinteitä"


Pääsiäinen pohjoisessa kului "perinteisesti". Valoa riitti, sillä päivä piteni pohjoisessa vauhdilla ja iltaisin saattoi nauttia revontulista. Näihin pääsiäisen "perinteisiin" kuuluu ulkoilua, erityisesti hiihtoa, aurinkoa, vieraita ja hyvää ruokaa ja juomaa sekä mahdollisesti jokin kulttuuritapahtuma, joita pääsiäisenä pohjoisessa on runsaasti. Se, että ruokakaupat sijaitsevat 40-60 kilometrin päässä vaatii tietysti tarkempaa ruokalistan suunnittelua kuin vaikkapa täällä Turussa. Poikkeuksellisesti myös etelämpänä asuva virpoja kävi pääsiäissunnuntaina; normaalistihan pohjoisessa on tavattu pääsiäisämmiä pääsiäislauantaina eikä virpojia (lukuunottamatta ortodokseja) ole ainakaan ennen nähty. Onneksi virpojan tulo tiedettiin etukäteen, jotta osasimme varautua asiaankuuluvasti.

Pääsiäisen aikaan ja yleensäkin koko kevätsesongin ajan Levillä esiintyy Suomen artistien kärkeä. Tänä vuonna tarjolla olisi ollut myös Viktoria Mullovan konsertti, mutta ehdin lähteä jo sitä ennen kohti maalikyliä - ja Mullovaa olen ennenkin kuullut Levillä. Kulttuuritarjonnasta ehdin kuitenkin nauttia, sillä kävimme katsomassa entisen opinahjoni Kittilän lukion salissa Topi Mikkola Reitari-monologin. Se perustuu Rosa Liksomin tornionlaakson murteella kirjoittamaan fiktiiviseen romaaniin. Se oli nytkin ajankohtainen kevään valon tulviessa mieliin :
”Ennen mie pölkäsin talvea ja pimmeyttä. En pölkää ennää. Molen  vallottanu  talven kankhaalle. Kävimä kauhea, miehen elämänmittaisen painin ja mie voitin. On se talventulo vieläki sama ko ristillemeno, mutta silti soon mulle  rakas. Mie halvaanki mennä ristille ja syntyä kevätauringossa uuesthaan. Joka vuosi."  (klik)
Olen nähnyt Mikkolalta aiemminkin Liksomin teksteihin perustuvan esityksen (Mie hellustin sitä akkaa). Seuraavaksi Mikkolan tarkoitus on - edelleen Liksomin tekstiin pohjautuen - esittää kirjailija Annikki Kariniemen monisärmäisestä elämästä kertovan monologin.

Annikki Kariniemi on yhdistävä tekijä loman loppupuolen tapahtumille, sillä hän on yksi Lapin sodan ja jälleenrakennusajan lappilaisista naisista kirjoittanut kirjailija, jota sivuttiin viime viikon lopulla pidetyssä seminarissa Hävitty ja hävitetty, kielletty, unohdettu muistettu. Sen ohjelma löytyy täältä. Seminaarin järjesti Feeniks - Taide ja kulttuuri osana Lapin sodan jälkeistä henkistä ja materiaalista jälleenrakennusta -projekti, jota johtaa Lapin yliopiston kulttuurihistorian professori Marja Tuominen. Tästä kuitenkin seuraavalla kerralla enemmän.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ehei sellaiseen ole aikaa kun pitää hiihtää koko ajan. :) Silloin lapsena toki. Mun Saksasta tuomat brändisuklaamunat eivät kelvanneet siellä.

      Poista
  2. Täällä etelässä revontulet ovat harvinaista herkkua enkä ollut uskoa silmiäni kolmisen viikkoa sitten, kun niitä sai ihailla omalla kotipihalla :). Upeita, ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revontulihälytyksiä oli facebook tuolloin täynnä, mutta mie onnistuin näkemään vain tosi valjua. Onneksi monet kuten sie näitte niitä kunnolla. Olen kerran aiemmin nähnyt täällä Turussa revontulet, mutta se oli jo 1980-luvulla!

      Poista
  3. En minä talvea pölkää, pimeyttä kyllä. Pitäisiköhän yrittää vallottaa pimeys kankhaalle, jospa auttaisi. Tai onko jo liian myöhäistä:-)

    Tuo sinun sitaattisi Reitari-monologista on niin hieno, että olen lukenut sen jo ties kuinka monta kertaa. Juu,ja klikkasin kans.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilehan, eiköhän se sinulta onnistu.

      Esityskin oli tosi hieno, kun Mikkola astui lavalle ja alkoi puhua tuntui kuin Reidari olisi siellä.

      Poista