Lukijat

lauantai 13. elokuuta 2022

Kesällä Aidalla


 



Kesäloma ja melkein kesäkin meni, mutta mihin, voi nyt elokuussa jo kysyä? Pohjoisessa ilmat olivat kesä-heinäkuun vaihteen helteiden jälkeen aika sateiset ja koleat. Tein sentään pari ”maakuntamatkaa”, joista ensimmäinen suuntautui Enontekiölle ja Muonioon ja toinen Rovaniemelle Arktikumiin katsomaan Aidalla -valokuvanäyttelyä, joka koostui kittiläläisen Katri Alatalon valokuvista, Tuija-Noora Autton nahkavaatteista ja Miro Mantereen ääniteoksesta. Näyttelyn kuvat on otettu Kyrön paliskunnan merkitysaidoilta parin vuosikymmenen ajalta. Toki samalla kerralla vilkaisimme myös muita museon puolen näyttelyitä, vaikka olin nähnyt ne aikaisemminkin. Viimeksi muun muassa Kotiseutuliiton valtuuston kokouksen yhteydessä, sillä seuraavat Kotiseutupäivät ovat Rovaniemellä vajaan kuukauden kuluttua. Yksi päivien retkistä suuntautuu myös Kittilään, jossa kohteina ovat ainakin Särestöniemen taidemuseo ja Palsa-museo.

Aidalla -näyttelyn kuvat ja ääniteos porojen roukumisineen toivat elävästi mieleen oman jo 20 vuotta vanhan väitöskirjani Muuttuvat palkiset, joka kertoi Kittilälle tärkeän elinkeinon poronhoidon muuttumisesta luontaiselinkeinosta EU:n ja muiden elinkeinojen ehdoilla harjoitettavaksi rahaa tuottavaksi talousmuodoksi. Poronhoito on suurista muutoksista huolimatta yhä edelleen tärkeä elinkeino täällä Lapissa. Sen merkitys esimerkiksi toiselle Kittilässä tärkeälle elinkeinolle eli matkailulle on monella tavalla merkittävä.  



Näyttelyssä näkyy myös vastaus jo väitöskirja-aikana haastateltavianikin huolestuttaviin asioihin eli onko poronhoidon jälkikasvu turvattu, sillä jo näyttelyn kansikuvaksi oli valittu nuori poromies. Tulevaisuus näyttää Kyrössä elinvoimaiselta, sillä useissa muissakin kuvissa oli nuoria poikia ja miehiä. Toivottavasti myös tyttöjä tulee täälläkin mukaan poronhoitoon.

Suurin osa kuvista on Puksuvaaran kaarteelta, mutta mukana on myös Kapperapalon ja Pallaksen aidoilta otettuja lumisia kuvia, joissa porot kuljetettiin muualle. Äänimaisema oli tallennettu Kyrön aidoilla ja äänet sopivatkin hienosti näyttelyyn. Myös Tuija-Nooran valmistamat työvaatteet kertoivat osaltaan elinkeinon merkityksestä. Niistä vaatteista en saanut kuvaa, sillä lasi heijasti niin paljon!



Kuvissa näkyy arvostus niin ammattia kuin sen harjoittajia kohtaan. Muutamat kuvissa esiintyvistä poromiehistä eivät enää ole joukossamme, mutta elävät esimerkiksi näissä valokuvissa tai muistoissa. Onneksi ehdin haastatella väitöskirjaani jopa 1960-luvun poromiehiä. Valitettavasti monet heistä eivät ehtineet nähdä työtäni valmiina.

Näyttely on kunnianosoitus poronhoidolle ja sen harjoittajille. Hienoa, että Katri Alatalo on seurannut poronhoitoa ja dokumentoi sitä edelleen. Ehkä nyt olisi aika myös uudelle tutkimukselle, sillä poronhoito on 20 vuodessa muuttunut paljon. Tulevaisuuden kannalta on tärkeää seurata tämän vanhan, perinteisen ja kulttuuriperintöä säilyttävän elinkeinon elinvoimaisuutta nykypäivän muutospaineissa. Poronhoito herättää esimerkiksi tänään niin paljon ja monenlaisia tunteita, joita olisi myös hyvä tutkia.

Näyttely on auki enää 14.8. asti, mutta toki muut Arktikumin näyttelyt ovat auki. Ja on Rovaniemellä paljon muutakin nähtävää.

PS. Kirjoitin tästä näyttelystä myös Kittilälehden kolumnissa elokuun alussa, mutta se on maksumuurin takana. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat näyttelyssä ottamiani kuvia, joista toivottavasti välittyy kuvien tunnelma, vaikka niissä on heijastuksia ym. Tämä allaoleva kuva oli suosikkini näyttelyn kuvista!



 

 


4 kommenttia:

  1. Olisi ollut kiva nähdä tuo näyttely

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin. Me mentiin ihan varta vasten Rovaniemelle eli 2 x noin 240 km.

      Poista
  2. Sinä se aina löydät mielenkiintoisia näyttelyitä! Kivaa viikonlopun jatkoa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täällä on helle! Tiesin tästä näyttelystä kyllä. Enpä ole kesän aikana käynytkään missään.

      Poista