Lukijat

lauantai 25. kesäkuuta 2022

Islanti, Länsivuonot, Hildur ja Snæfellsnes

 


Akateeminen matkailu tarjoaa parhaimmillaan mahdollisuuksia käydä paikoissa, joihin ei muuten tulisi niin helposti lähdettyä. Ensimmäinen ulkomaanmatka pitkään aikaan suuntautui Islannissa pidettyyn pohjoismaiseen etnologikongressiin. Olen käynyt aiemminkin Islannissa, jolloin matka suuntautui Reykjavikin lisäksi Akureyrissä pidettyyn kongressiin. Sillä matkalla osallistuin myös Mývatnin retkeen. Lisäksi silloin koko kongressin päättäjäisillallinen pidettiin Länsivuonoilla, tarkemmin sen suurimmassa kaupungissa Ísafjörðurissa. Paikka tunnetaan parista sarjasta, aiemmin nähdystä Loukussa ja nyt televisiossa (ja areenassa) näkyvästä Blackportista, jonka osat katsoin loppuun lentokoneessa. Tämä sarja perustuu 1980-luvun tositapahtumiin ja siinä ”kaveriporukka ostaa troolarin ja kalatehtaan ja luo kala-alan yrityksen, joka kasvaa kohisten, mutta myös natisee liitoksissaan. Uusi kalastuskiintiöjärjestelmä johtaa kamppailuun vallasta ja rahasta, mikä näkyy selkkauksina niin politiikassa kuin ihmissuhteissa. ” Talouspolitiikassa käänteitä riittää Islannissa tälläkin vuosituhannella, joten siitäkin mielestä sarja on mielenkiintoinen. 


Länsivuonot olivat mielessä jo ennen Islannin matkaa, sillä kuuntelin Ísafjörðurissa asuvan Satu Rämön aluevaltauksen dekkarien maailmaan eli kesäkuun alussa ilmestyneen Hildurin. Tietääkseni aika monilla suomalaisilla tutuilla kirja oli luureissa ennen tätä Islannin konffaa. Teos onkin oiva johdatus Islantiin ja sen hieman myyttiseen historiaan ja nykypäivään. Teos aloittaa päähenkilönsä nimeä kantavan, nordic noiria edustavan dekkarisarjan, jossa on mainoksenkin mukaan ripaus islantilaista mystiikkaa. Rikosetsivänä toimiva Hildur asuu Ísafjörðurissa, jonne hän saa tätä kirjassa esitettyä tapahtumaketjua ratkomaan suomalaisen poliisiharjoittelija Jakob Johansonin. Molemmat pakenevat oikeastaan omaa ahdistustaan ja hankalaa elämäntilannettaan, Hildur surffaamalla ja Jakob kutomalla suosittuja islantilaisvillapaitoja.



Hildur on trilogiaksi tarkoitetun sarjan ensimmäinen teos. En lue dekkareita, joissa mässäillään väkivallalla. Dekkarien lukeminen on myös oiva tapa tutustua paikkoihin ja kieleen, kuten ollessani Baselissa vaihdossa. Ne ovat oivaa ”kotiseutukirjallisuutta”. Silloin luin baselilaisen kirjailijan, Hansjörg Schnaiderin sarjaa paikallisesta konstaapeli Hunkelerista. Näin tutustuin sekä saksan kieleen että paikkakuntaan ja Elsassin rajaseutuun, johon Basel joidenkin mukaan kuului. Saksaksi lukemisen lisäksi pyrin lukemaan Pohjois-Ruotsiin sijoittuvat ruotsiksi kirjoitetut dekkarit sekä suomeksi kirjoitetut Suomen Lappia käsittelevät. Näiden lisäksi luen mielelläni tällaiset pohjoisiin alueisiin sijoittuvat dekkarit, kuten Hildurin.

Hildurissa toki kuolee ihmisiä, mutta tappamisella ei mässäillä, vaikka kirjan tapahtumat ovatkin karmeita. Lisäksi siinä on vahvasti mukana Islannin luonto ja maisema sekä jotkut islantilaiset erikoisuudet. Onko niin, että Rämö Suomessa syntyneenä ja kasvaneena pystyy kirjoittamaan asioita, jotka islantilaisille itselleen ovat liian itsestään selviä? Teoksen tapahtumasarja selittyy myös Islannin historialla ja väestöllä – näin lopussa selviää myös kirjan hieman kryptinen alkuosa. Pieninä sivujuonteina kirjassa on myös kirjailijan omasta elämästä asioita, kuten esimerkiksi kutominen ja juokseminen. Kakkososaa kannattaa odottaa!


Tämän kirjoituksen kuvat ovat kongressin viimeisenä päivänä tekemältämme Snæfellsnesin retkeltä. Monet paikat ovat tuttuja esimerkiksi Games of Thronesista tai nyt areenalla näkyvästä Fractures-sarjasta.




4 kommenttia:

  1. Itsellä meni toisinpäin - olimme Islannissa toukokuussa ja kuuntelin Hildurin matkan jälkeen. Hieman kesti päästä alkuun kirjan kanssa, mutta sitten se meni jo sujuvammin. Kirjailija muuten on antanut hyviä Islannin matkustusvinkkejä instassa - sain hyvän juoma suosituksenkin (Helga - vadelma sour) - kuvat ovat kauniita. Toivottavasti pääsen sinne vielä uudestaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä upea maa ja toivottavasti pääsisin myös sinne vielä, ja pitemmäksi aikaa eikä vain työmatkalle. Missä päin kävitte?Rämöllä on hyviä matkavinkkejä ja luin aiemmin sen hänen Islantia koskevan kirjan. Ja seuraan häntä instanssa. Hienoa, että tuo Hildur on menestynyt niin hyvin!

      Poista