Lukijat

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Kaamos tulee taas



Olen kirjoittanut kaamoksesta aiemminkin, mutta koska se on taas – kuten joka vuosi – ajankohtainen, niin kirjoitan siitä nytkin. Jo sana kaamos on kaunis, paljon kauniimpi kuin tämä marras. Saamenkielellä kaamosta tarkoittava sana skábma on myös kuukauden nimessä. Skábmamánnu, kaamoskuu kuulostaa jo heti paremmalta kuin marraskuu, kuolemankuu, sillä marras viittaa kuolemaan. Sana marras on vanha indoiranilainen laina, joka merkitsee kuollutta, kuolevaa tai kalmankalpeaa. Se tarkoittaa myös kuoleman ennettä, epätavallista tapahtumaa, joka ennusti kuolemaa.  

Seuraan näin marraskuussa kaamoslaskuria, joka kertoo pimeän ja valoisan ajan sekä sen, milloin varsinainen auringoton kaamos alkaa. Turussa sen mukaan ei ole varsinaista kaamosta, mutta vähänpä ne tietävät! Minulle Lapin kaamos on sinisen hämärän aikaa, jolloin kaamos kietoo maailman pehmeään, siniseen vaippaansa. Se kehottaa meitä samalla ottamaan rauhallisemmin, nauttimaan, kotoilemaan, kuten se muodikkaasti kuuluisi. Valitettavasti tehokkuutta painottava yhteiskunta ei taida olla samaa mieltä. Emme valitettavasti voi nukkua talviunta kuin karhut tai jättää työntekoa. Kaiken lisäksi matkailun huippusesonki alkaa jo joulukuussa, kun kaamos- ja jouluturistit valtaavat Lapin.   

Pallastunturit joulukuisena kaamospäivänä.

Kaamoslaskurin mukaan auringoton aika alkaa Kittilässä noin kuukauden kuluttua ja kestää kolmisen viikkoa kylän sijainnista riippuen, sillä Kittilä on iso kunta, Uudenmaan kokoinen. Matka kunnan etelärajalta pohjoiseen Puljun taakse on melkein 200 kilometriä. Auringon näkemisen tammikuun alussa estävät monissa kylissä etelässä kohoavat vaarat tai tunturit. Myöhemmin aurinko jaksaa kiivetä niin korkealle, etteivät vaarat enää sitä peitä. 
Toisia kaamos pelottaa ja etelässä joutuukin usein vastaamaan kysymyksiin kaamoksesta: miltä se tuntuu, pelottaako kaamos, mitä silloin voi muka tehdä? Meille pohjoisen ihmisille kaamos on kuitenkin luonnollinen asia. Se kuuluu vuodenkiertoon, joka tulee joka vuosi, mutta ei kestä kauaa. Varsinainen kaamos onkin täällä Etelä-Suomessa, jossa nytkin eletään kolme kuukautta kestävää marraskuuta, joka ei tunnu päättyvän koskaan. Tänä vuonna vielä marraskuussa on toistaiseksi ollut vähiten aurinkoisia päiviä verrattuna muihin vuosiin. Ruoho vihertää ja tuoreita suppilovahveroita löytyy metsästä. 

Kaamoksen aikana voi ja kuuluu ottaa rauhallisesti. Nauttia tästä ajasta, kuten ne tuhannet ja taas tuhannet turistit, jotka tulevat Lappiin kokemaan kaamoksen ja nauttimaan sen sinisestä hämärästä, tähtitaivaasta, revontulista ja luonnon rauhasta – ja ajamaan moottorikelkalla sekä kasvattamaan hiilijalanjälkeä. 

Valitettavasti talveen ja lumeen liittyvät elinkeinot tulevat tulevaisuudessa kärsimään yhä enemmän ilmastonmuutoksesta. Tekemistä tällä saralla riittää, jotta me ja meidän jälkeläisemme pystymme nauttimaan kaamoksesta, lumesta ja talvesta vielä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Ilmastonmuutos on asia, joka tulee ottaa vakavasti.

Lehdet ja muu media ovat taas kirjoittaneet erilaisista tavoista ja neuvoista, joilla selviää pelottavasta kaamoksesta. Ja vastaavasti taas alkukesällä siitä, miten selviää yöttömästä yöstä, jolloin aurinko ei laske viikkokausiin. Yöttömöstä yöstä puhuttaessa tulee mieleen yksi hollantilainen pariskunta, joka ei millään uskonut vastaustani kysymykseen, että what time is the midnightsun to be seen? Keskiyöllä ja se on ihan tuo sama aurinko, joka nytkin näkyy taivaalla. En tiedä uskoivatko he, koska silloin ainakin Hammerfestissä myytiin kortteja, jossa näkyi 12 aurinko näyttämässä missä aurinko taivaalla on eri kellonaikoina (tämän tyyppisiä kuvia). 

(Kaamoksesta kertova kolumni, joka on tämän kirjoituksen pohjana, julkaistiin myös Kittilälehdessä 14.11.2018.)

Joulukuussa Lompolassa.


8 kommenttia:

  1. Meillä on nyt aivan ihmeellnen marraskuu, jatkuvasti aurinkoa ja sininen taivas, mutta annas olla kun tulee ilta, eilenkin tultiin kotiin konsertista joskus yhdeksän aikaan ja oli tosi pimeää, kun täällä on huono katuvalaistus. Kerron täällä, miten Rukalla oli jouluna niin hieno valaistus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Levilläkin on varmaan hieno valaistus jouluna. Täällä ei ole kyllä saatu nauttia auringosta kuin KAHTENA päivänä nyt marraskuussa ja lunta ei tietysti ole ollenkaan. Ei muuten toistaiseksi pohjoisessakaan, mutta eiköhän sinne sada kohta taas lunta. Eilenhän oli Leviltä maailman cup telkkarissa, ja ihan kerros maassa lunta, mutta musta rinne oli kunnossa.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus! En ole koskaan kokenut kaamosta, enkä ole ollut Lapissa muutenkaan talvella. Halu olisi kyllä kova, mutta lumi ja kylmyys hieman rajoittavat. :-) Tai ei ehkä se kylmyys niinkään, mutta autoilu Lapin talvessa pelottaa.

    En tiennytkään, että marras viittaa kuolemaan. Pieneltä kuolemalta tämä kuukausi varmaan monen mielestä tuntuukin. Itse en ole onneksi herkästi pimeästä ja harmaudesta häiriintyvää lajia, vaan kärsin huomattavasti enemmän valoisista kesäöistä. Ne tekevät melkein hulluksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Minusta kylmyys ei suomalaisia haittaa ajaessa, autoissahan on lämmittimet jne. Mutta pitää tietysti pukeutua hyvin ja ihan normaalisti ajella. :) Nyt vain jotkut navigaattorit ohjaavat autoilijoita jopa laduille ja kävelyteille, niitä on ollut muutama viime talvena. Ja kaikki (= ulkkarit) eivät erota niitä teistä. Talvella muuten ojaanajokin on vähemmän vaarallista, kun lumipenkat ottavat vastaan. :)

      Poista
  3. Oi miten upeita kuvia! Tännekin saatiin loppujen lopuksi pari pakkasastetta ja auringonpaistetta on luvassa koko viikoksi. Marraskuuhan on ollut erikoisen lämmin ja harmaa, pensaat alkoivat kasvattaa uusia silmuja oksilleen, joten oli jo aikakin siirtyä normaaliin vuodenaikaan. Niinpä niin, saa nähdä, miten on tulevaisuudessa, taidamme hypätä talven yli kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kuvat ovat vanhoja ja olen käyttänyt niitä aiemminkin. Tänään on toki pakkasasteita, mutta aurinkoa ei ole näkynyt, mutta ei onneksi ole pariin kolmeen päivään satanutkaan. Saa nähdä miten puissa on silmuja, en uskalla katsoa!

      Poista
  4. Minulle ei Suomessa marraskuu tuottanut ongelmia, oli pimeää tai ei. Se oli vain kuukausi ennen joulua. Mutta täällä keskisessä Euroopassa kun niitä marraskuita on vaikka kuinka monta ennen kevään merkkejä.
    Mielestäni lokakuun nimen voisi vaihtaa. Joku goldener Oktober luo oikeamman mielikuvan Suomenkin lokakuusta, ainakin nyt menneestä, kun vietin sen Suomessa.
    Kuvat on hienoja. Yhden talven vietin Levillä ja Pallaksella ja hienoa oli. paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on muutaman päivän ollu aivan upeaa täällä etelässäkin (siis Suomessa kuitenkin), kuuraa maassa ja aurinko paistanut, vieläkin on näkyvissä. Lokakuu on monesti hieno kuukausi, upeat värit jne eikä siitä loskasta tietoakaan. Ollessani yhden vuoden Baselissa, niin siellä tarkeni syödä ulkona lounasta vielä lokakuun lopussakin.
      Pallas on kyllä upea aina, sääli että se on nytkin kiinni. Levilläkin pääsee rauhallisemmille mestoille kun haluaa. Sinne taas joulu aikaan!

      Poista