Lukijat

lauantai 11. marraskuuta 2017

Würzburg ja hyvät selitykset





Olen marraskuun Würzburgin yliopistossa vierailevana tutkijana Eurooppalaisen etnologian oppiaineessa Suomen Akatemian ystävällisellä rahoituksella. Kaupunki on kukkuloita täynnä, yliopisto sijaitsee yhdellä kukkulalla, majapaikkani toisella. Majoitus on toki yliopiston lähellä, noin 1,5 km päässä. Majapaikassakin kaikki on hyvin, paitsi kaapit ja keittiön hyllyn sijaitsevat saksalaisille tarkoitetulla korkeudella, mikä tarkoittaa minulle aivan liian korkealla!

Würzburg on monella tavalla ”mielenkiintoinen” kaupunki. Kadut ovat aika kapeita, ei ole bussi- eikä taksikaistoja, vaan bussit seisovat samassa staussa kuin muutkin. Yliopiston parkkipaikat ovat täynnä ja pyöriä näkyy tosi vähän – ja sen kyllä ymmärrän, kun katsoo näitä kukkuloita ja katuja, joissa ei ole polkupyöräteitä.

Näkymä työhuoneen ikkunasta. Alueelle rakennetaan myöhemmin uudelleen 70-luvun vanhat (ja huonot) yliopiston rakennukset.

Yliopisto on perustettu 1582 ja se on yhä tänäänkin kuuluisa ainakin  lääketieteellisestä tiedekunnasta, joka on yksi sen 10 tiedekunnasta. Yliopiston alku voidaan jäljittää jo vuoteen 1402, jolloin tämä Julius-Mazimilians-Universität oli yksi kuudesta korkeampaa koulutusta antamaan perustetuista laitoksista saksankielisessä Euroopassa – Prahan, Wienin, Heidelbergin, Kölnin ja Erfurtin jälkeen.  Yliopisto voi myös kehua 14 Nobel-palkitulla sekä esimerkiksi  Wilhelm Conrad Röntgenillä, joka 1895 löysi röntgen-säteet juuri täällä Würzburgissa. Kaiken kaikkiaan yliopiston muutamalla kampuksella on noin 28 800 opiskelijaa ja henkilökuntaa 4 116, joista akateemisiksi työntekijöiksi lasketaan 2 371, joista puolestaan 425 on professoria. Ylipisto on muuten yksi kaupungin suurimpia työllistäjiä.

Näyte Juliusspitaalin keskustan viinitarhasta.
Yksi syy kaupungin ahtaudelle – liikennekaaoksen lisäksi täällä on hirvittävä asuntopula ja monet kollegoista asuvat kaupungin ulkopuolella eri kylissä – voisi   luulla olevan kaupungissa joka puolella näkyvissä viinitarhoissa. Sanotaankin, että Würzburg on ainoa kaupunki Euroopassa, jossa viinitarhoja sijaitsee kaupungin keskustassa. Mutta alueen viinit ovat hyviä ja niihin minut on tutustettu jo heti ensimmäisenä päivänä.


Suomalaisen on hieman vaikea tottua siihen, että käteistä on oltava kaiken varalta mukana, sillä kortti ei läheskään aina kelpaa maksuvälineenä kaupoissa eikä ravintoloissa. Useita selityksiä olen jo nyt kuullut, mutta tänään Marienbergin linnoituksen ravintolassa kuulin tähän mennessä parhaan: kortti ei käy, koska pihalla remontoidaan. 


Marienbergin linnoituksen ravintola.




18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Joo, jos ei olisi keksitty muita tapoja, miten hoitaa netti. :)

      Poista
  2. No kai ne ottavat kortin käyttöön sitten kun remontti on valmis. Voisit kysyä:D

    VastaaPoista
  3. Opetetaanko Suomen alakoulujen matematiikassa laskemista pankkikorteilla? Saksan alakouluissa (1.-4.lk) opettajana olen opettanut ensimmäisestä luokasta asti laskemaan sekä konkreettisesti havaintovälineillä että abstraktisella tasolla numeroilla.Tukiopetuksessa oli jopa hauskaa leikkiä kauppaa ja maksaa leikkirahalla. Olen niin vanha, että minun alkouluaikanani1950-luvulla Suomessa käytettiin vain markkoja ja pennit opetettiin teoreettisesti numeerisella tasolla. Siitä tulisi pitkä ketomus, kuinka joustava olen ollut vuosikymmenien aikana rahan ja valuutan suhteen eikä ole ollut vaikea tottua mihinkää muutokseen.
    Jotenkin minua jo naurattaa nuorten suomalaisten kitinä, mitä saa lukea joka matkablkkaajien blogeista että Saksassa on pitää maksaa käteisellä. Kyllä jo uskon, että se ärsyttää, mutta saksalaisia yrittäjiä ei taida yhtään liikuttaa, mitä satunnainen ulkomaalainen asiakas kritisoi.

    Minä maksan Suomessa käteisellä ihan kassanhoitajien kiusaksi, heh. On muuten kivaa kesälomien jälkeen minun lähikaupan vaihtokolikoista Saksassa , missä maissa ihmiset ovat käyneet lomilla. Joku harva on käynyt näköjään Suomessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en ymmärrä tuota kysymystäsi, oliko se tarkoitettu vitsiksi? Ainakin Venäjällä olen nähnyt - ihan tällä vuosituhannella - toreilla ja kaupoissakin käytettävän helmitauluja, ja tätä laskujärjestelmää en kyllä oppinut.
      Ei siitäkään ole kovin pitkä aika, kun sain jenkeissä kongressin matkakulut shekillä, joka piti lunastaa paikallisesta pankista. Oli vaikeaa, kun ei ollut kuin yksi passi, sillä piti kuulemma olla kaksi henkilöllisyystodistusta, onneksi luottokortti (ilman kuvaa) kelpasi toiseksi. Ja tämä tapahtui Washingtonissa.
      Kyllähän käteiseen tottuu ja toki sitä mulla on mukana enkä kyllä korttia tarjonnut tänäänkään torilla, vaan kiltisti maksoin euroilla. Mutta en nyt vaan viitsinyt ottaa käteistä koko kuukauden ajaksi. Miksi muuten täällä Saksassa ei ole päästy eroon niistä yhden ja kahden sentin kolikoista? Se on ihan naurettavaa.

      Poista
  4. Tulit sitten naatiskelemaan Saksan syksystä, niin minäkin.
    Täällä varsin usein hotellit haluavat käteismaksun, kuten nyt tämä Bad Urachin hotellikin, jossa majailen. Pankkireissu siis ennen aamua. Kaupassa maksavat myös tosi usein käteisellä. Tuntuu että on suorastaan yleistynyt.
    Samaan törmää myös Sveitsissä jolloin sopii toivoa ettei majapaikka ole kovin pienessä kylässä tai että asiasta tiedotetaan riittävän varhaisessa vaiheessa.
    Mukava paikka muuten tämä Bad Urach. Paljon nättiä ja kivaa.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töitä tulin tänne tekemään... Ulkona sataa, niin ei tule kiusausta kävellä pitkin viinitarhoja.
      Tuo käteislaskutus on tuttu pienistä paikoista, täällä onneksi tuo hotelli menee ihan laskulla työn antajalle... Tämähän on suht iso kaupunki, vaikka kai saksalaisittain suht pieni, joten luulis, että ravintoloissa kortti kelpaisi, mutta ei näytä aina kelpaavan.
      Onkos sillä kylpylä? En olekaan koskaan käynyt; ensi viikolla tarkoitus mennä käymään Rothenburg an der Taubessa. Siellä pitäis olla kanssa tosi nättiä - ja ehkä mahtuu kävelemäänkin näin marraskuussa.

      Poista
    2. On kylpylä, Alb Thermen, viihtyisää ajanvietettä sadepäivänä. Pikkukaupunki on Schwäbische Alb'in yhden laakson perällä, nätti Fachwerkhaus-keskusta ja on osa Deutsche Fachwerkstraßea. Näilläkin seuduilla paljon linnojen raunioita, kylpylöitä ja patikointireittejä. Enemmän kuitenkin paikallisten käyntikohteita.
      Rothenburg ob der Tauber puolestaan pääasiassa amerikkalaisten rahoituksella söpöksi uudelleenrakennettu matkailukohde. Mahtuu varmasti näin marraskuisena syyspäivänä.
      paskeriville

      Poista
    3. Tuohon olisi kiva paikka käydä. En ole koskaan käynyt tuolla Rothenburgissa ja ihmettelen - tai kauhistelen - noita kävijämääriä; miten ihmiset voivat asua siellä tuollaisessa turistitungoksessa? Mutta täytyy yrittää löytää jostain vanhoja kuvia ajalta ennen kuin siitä tuli matkailukohde.

      Poista
    4. Tutustu kuviin pommitetusta kaupungista...ja miksi? Ei ole ainoa tässä maassa.
      paskeriville

      Poista
    5. Ei, vaan "vanhaa" eli ennen toista maailmansotaa olevia kuvia. Eilenkin tuossa Residenzissä oli näzyttely pommitusten tuhoita ja miten peilisali oli korjattu - ja miten amerikkalaiset auttoivat sitten sodan jälkeen... Helena eri koneelta

      Poista
    6. Minusta tuon(kin) kaupungin osalta on oleellista nimenomaan lähihistorian tapahtumat, eli kuka sen tuhosi, missä vaiheessa sotaa ja miksi? Ei ihme, että amerikkalaiset tunsivat tarvetta "auttaa" korjauksissa, edes. Ihmishenkiä ei saada takaisin. Eikä riitä toteamus, että sodassahan nyt pommitellaan sitä sun tätä.
      Tuon kaupungin tapahtumat ovat yksi niitä raivostuttavimpia.
      Seurauksena oli nykyinen massaturistikohde.
      paskeriville

      Poista
  5. Mielenkiintoinen työkomennus sinulla!

    Minä olen niin vieroittunut käteisen rahan käytöstä, että olen aina pulassa, jos kortti ei jostain syystä kelpaakaan maksuksi. Viimeksi yritin ostaa kanelitankoja läheisestä aasialaisesta kaupasta, mutta siellä ei käynytkään kuin käteinen. Minulla ei ollut lompakossa edes sitä kahta euroa, jonka kanelit maksoivat. Keksin, että käyn automaatilla, ja palaan hetken päästä takaisin. No, automaatti oli tietenkin epäkunnossa. Lopulta oli pakko kävellä kotiin hakemaan kolikoita parkkirahakulhosta. Kohta ei muuten sitäkään kulhoa enää tarvitse, kun pysäköintikin maksetaan nykyään lähes poikkeuksetta kännykällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se, saisi vain myös tutustua ympäristöön kunnolla! :)

      Ei mullakaan Suomessa ole juuri käteistä mukana, on niin tottunut siihen. Täällä on nyt pakko olla. Olin 1,5 vuotta sitten Islannissa vajaan viikon reissulla (yhdistetty työtä ja lomaa) ja en koko aikana nähnyt yhtään Islannin kruunua saati olisin pitänyt niitä lompakossa ja kädessä. Kaikki hoitui luottokortilla. Ilmakos Islanti onkin brändännyt itsensä stop over- -paikaksi.

      Poista
  6. Monta kertaa ajettu Bad Urachin läpi, kun oli Stau moottoritiellä ja aina tulee mieleen pumpputehdas, jonka tunsin työasioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No justiinsa tulin Lindausta (kantsii poiketa saarikaupungissa) pikkuteitä kun kartan viimeiseen asti Ulm-Stuttgart 8-moottoritien ikuistyömaita.
      paskeriville

      Poista
    2. Stuttgardi rautatieasemalla olen käynyt, vaihtanut junaa!

      Poista