Punkaharju, Lusto ja metsäsuomalaiset

Minulla oli mahdollisuus tutustua metsäsuomalaisnäyttelyyn toisen kerran, sillä se on tänä syksynä nähtävillä Suomen Metsämuseossa Lustossa Punkaharjulla. Luston näyttely poikkeaa viime vuonna Kansallismuseossa olleesta näyttelystä, sillä nyt näyttely oli rakennettu enemmän taustoittavaksi ja kulttuurihistorialliseksi, kun taas Kansallismuseon näyttely oli kaunis kokonaisuus, jossa sai ihailla etupäässä suomalaismetsistä peräisin olevia puuesineitä. Esineet olivat ikään kuin taideteoksia ja käytetty näyttelyarkkitehtuuri korosti sitä. Näyttelyn esillepanokin oli tehty hieman eri näkökulmasta.

Vaikka molemmissa näyttelyissä siirtolaisuus eri puolilta ja eri aikoina tuttuna ilmiönä oli tuotu esille metsäsuomalaisuuden alkuunpanijana ja nykyaikaan sitovana tekijänä, niin Luston näyttelyssä  se tuli huomattavasti selkeämmin ja paremmin esille. Sen tarkoitus oli  “nostaa esiin suomalaisuuden, metsäsuomalaisuuden ja samalla tuttuuden ja muukalaisuuden käsitteitä. Samalla se rohkaisee pohtimaan maasta- ja maahanmuuton kokemuksia, sopeutumista ja sopeutumattomuutta, kaikkialla kaikkina aikoina.”

Luston näyttelyssä oli erityisesti kaksi osaa, jotka puuttuivat aiemmasta näyttelystä ja joista erityisesti toista kaipasin, sillä se toi metsäsuomalaiskulttuurin tärkeät puolet  eri tavalla esille. Tämä oli keskittyminen metsäsuomalaisten rakennuskulttuuriin, erityisesti savutupiin ja riihiin sekä saunaan, jotka he toivat Ruotsin ja Norjan rajaseuduille ja joista heidät tunnetaan yhä tänäänkin. Tämä osa pohjautui arkkitehtiopiskelijoiden työskentelyyn ja dokumentointiin metsäsuomalaisten parissa. Toinen mielenkiintoinen ja todella ainutlaatuinen näkökulma avautuu Sailon taiteilijapariskunnan työskentelyyn ja dokumentointiin metsäsuomalaisalueella 1950-luvulta lähtien. Tästä näyttelyssä oli esillä Alpo ja Nina Sailon kipsi- ja pronssiveistoksia sekä reliefejä ja pastellitöitä. Kuvana olivat mukana mm. metsäsuomalaiten ikoneiksi nousseiden - tai oikeastaan nostettujen - henkiöiden, Kaisa Vilhuisen ja Niittahon Jussin sekä tutkija Carl August Gottlundin hautamuistomerkit.   

Metsäsuomalaisrenesanssi oli tärkeä asia, joka tässä näyttelyssä tuli selkeästi esille. Metsäsuomalaisten tarinat ja historia ovat olleet pitkään unohdettuina, mutta viime vuosina metsäsuomalaissukujuuret ovat ylpeyden aihe ja esimerkiksi Norjassa metsäsuomalaiset on yksi kansallinen vähemmistö. Kieli toki näkyy tänään enää vain nimistössä ja arkistoissa. Metsäsuomalaisrenesanssin myötä aihetta on viime vuosina tutkittu ja siitä on julkaistu paljon. Täältä näyttely siirtynee Norjan Metsämuseoon. 

                                                          --

Olin käynyt Lustossa aiemmin, jolloin museon lisärakennusta ei vielä ollut olemassa. Lisärakennuksessa oli Koneajaksi nimetty näyttely, joka keskittyi puunkorjuun koneistumiseen ja metsätalouden ja -teollisuuden kehittymiseen ensimmäisistä konekokeiluista aivan viime aikojen kehitykseen. Hallissa oli hervottoman suurten koneiden lisäksi näytteillä mm. moottorisahatorni, jossa oli 120 erilaista moottorisahaa sekä esimerkiksi metsäkonesimulaattori, jonka avulla saattoi kokeilla miten pölkyt siirtyvät.

Lustossa oli perusnäyttelyiden lisäksi monia kulttuurihistoriallisia sekä taidenäyttelyitä, joiden parissa saa kyllä monta tuntia kulumaan. Erikoisnäyttelyiden avulla metsää oli käsitelty monipuolisesti ja monenlaisista näkökulmista, jotka eivät aina suhtaudu “perinteisten” metsätoimijoiden työskentelyyn niin positiivisesti. Metsä on niin tärkeä, että konflikteja ja erilaisia näkemyksiä metsästä ei saa jättää pois, joten siitäkin näkökulmasta museo täyttää hyvin tehtävänsä. Näin museon tuottama kuva metsästä on monipuolinen, eikä siinä kaihdeta erilaisia mielipiteitä.

Kiitos Leenalle ja muille lustolaisille ajasta, esittelyistä ja ajatusten vaihdosta sekä haastatteluista, jotka eivät käsitelleet metsää.   

Lisäys: Tästä linkistä löytyy Ruotsin radion UR:n ohjelma metsäsuomalaisista:  http://urskola.se/Produkter/196557-Lagom-mycket-finsk-Skogsfinnarna 

'