Kaunis dokumentti

Luujärven kerrostaloja taustalla. Kuvan henkilöt eivät esiinny filmissä.

Viime viikolla esitettiin televisiossa saamelaisohjaaja Paul-Anders Simman dokumentti Olga, joka kertoo  tundralla poronhoitoprikaatissa kotaemäntänä työskentelevästä nuorehkosta saamelaisnaisesta, joka vahtii myös muiden poissaollessa ruokavarastoa. Kotaemännän töihin kuuluu mm. ruuanlaitto, siivoaminen, vaatteiden pesu ja korjaaminen. Ensimmäiset vuotensa rikkinäisten kotiolojen vuoksi orpokodissa kasvanutta Olgaa oli pidetty jälkeenjääneenä - koulukin jäi kesken - mutta Simman koskettavassa dokumentissa hänestä tulee esille toinen puoli: hymyilevä, ajatteleva ja tarinankertoja. 

Olgan lisäksi elokuva kertoo tämän päivän kehityksestä Venäjän pienten kansojen kuten saamelaisten näkökulmasta. Ihmisten taistelusta ja selviytymisestä, pelosta, ahdistuksesta ja suurista muutoksista sekä sosiaalisista ongelmista. Näiden lisäksi se kertoo myös luonnon kauneudesta ja ystävällisyydestä, vaikka filmissä paljon esiintyvä Nikolai puhuukin päinvastaista. Olgan ja Nikolain välinen lämmin suhde tulee dokumentissa esille. Nikolai kantaa huolta Olgasta, jolle hän itse asiassa hankki tämän työpaikan. Mistä löytyy Olgalle uusi työ ja paikka, sillä kuvaamisen aikana Luujärvellä toimiva poronhoitokollektiivi Tundra päätti lopettaa tämän saamelaisprikaatin? Nyt Olga ja muut prikaatin jäsenet joutuivat etsimään uuden paikan tai työn. Tästä prikaatin jäsenten näkökulmasta dramaattisesta päätöksestä kertoi myös runsas vuosi sitten näytetty Simman kuvaama dokumentti Poron surma, jossa Nikolai teurasti kaikki omat poronsa - samoin prikaatin muutkin porot. Uusi prikaati ja sen tukikohta näytti sijaitsevan aivan erilaisessa maastossa kuin tämä aiempi kolmas prikaati, joka koostui suurimmaksi osaksi saamelaisista. 

Tähän Luujärven maisemaan Olga ei haluaisi palata tundralta.

Minusta Simma on ihmisrakas ohjaaja, joka antaa aikaa ja tilaa sekä kuvattavilleen että maisemalle. Olgan tunnelma on kaikista ikävistä asioista ja sosiaalisista ongelmista huolimatta kaunis ja herkkä. Katse saa viipyä maisemassa, ihailla sitä ja miettiä mitä kaikkea siihen kätkeytyy. Kauniin ympäristön vastapainona dokumentti kertoo raskaasta työstä ja arjesta, joka kuitenkin sitä eläville on sitä oikeaa, tavoiteltavaa. Esa Kotilaisen musiikki sopii hienosti tähän hidastahtiseen dokumenttiin, joka on vielä vajaan kuukauden ajan katsottavissa Ylen Areenalta.